Mies ei rakasta RIITTÄVÄSTI?

ellei se liity seksiin. Joskus kertoo juttuja töistä, mun mielestä aivan liian harvoin. Just eilen juteltiin (tai mä juttelin), että vappunakaan ei tehty oikein mitään, koska mä en ollut järkännyt kavereita tänne tai itseämme jonnekin. Mies on kuitenkin tyytyväinen ja rakastaa mua hyvin paljon. Mä vain haluaisin enemmän toimintaa ja sitä juttelua. Olemme siis erilaisia ihmisiä, jotka silti rakastavat toisiaan.

Kuinka kauan olette olleet yhdessä?

etsiä joku muu joka rakastaa enemmän. Ota toinen mies, ja kerro miehellesi että nyt saat rakkautta.

tollasia keskusteluja. Mikä nyt sit on rakastamista tarpeeksi, onko mikään??

Ja miksi oikeasti noita keskusteluja tarttee edes käydä vappuna? Luulis et vois vaan viettää kivaa aikaa ja elää sitä elämää.

Meillä eletään tavallista, mielestäni ihan hyvää lapsiperheen arkea. Kolmen lapsen kanssa on suhteellisen kiireistä, ja mies kokee, että ei ehdi tehdä asioita, joita haluaisi.



Miehelläni on muutama vahva kiinnostuksen kohde, mutta hän ei osaa rytmittää tekemistään sillä tavalla, että tekisi "omia juttuja" esim. tunnin parin pätkissä - kokee siis, että vielä menee monta vuotta, ennen kuin voi tehdä "omia juttuja", koska niitä pitää tehdä 24/7 ja intensiivisesti. Mä en ole samaa mieltä, koska kyseessä ei ole mikään vuorikiipeily tms. oikeasti aikaa vievä harrastus, vaan tyyliin lukeminen, minusta kirjan voi ottaa tunniksi silläkin riskillä, että lukeminen keskeytyy hetkeksi.



Lopputulema on se, että miehen mielestä teemme arjessa vain sellaisia juttuja, joista hän ei nauti. Hän suhtautuu välinpitämättömästi yhdessä tekemiseen, ulkoiluun, liikkumiseen... Minusta asenne on niin kuin masentuneella, vaikka mies ei ainakaan ole kokenut olevansa masentunut. Kuitenkaan mies ei itse ehdota tekemistä, vaan menee sen mukaan, mitä minä ehdotan.



Kyse ei ole siitä, että en haluaisi tehdä "hänen juttujaan" vaan siitä, että hän kokee ettei perheen kanssa voi tehdä niitä muutamaa juttua, mitkä häntä kiinnostaisi, ja muu ei vaan kiinnosta :-/ Toinen juttu on, että mieheltä puuttuu ikäänkuin impulssi, liikkeellepaneva voima ehdottaa ja tehdä asioita, tämä johtuu hänen mielestään nyt siitä, että ei rakasta riittävästi.



Ja joo, minustakin elämää voisi vain elää ja yrittää nauttia siitä, mitä elämässä sillä hetkellä on. Mutta tämähän ei nyt ole minun vallassani.



Toisaalta minulta tuntuisi todella hölmöltä erota tällaisen takia. Mikä nyt tosiaan on "riittävästi" rakastamista? Mies kohtelee minua nätisti, ei koskaan huuda tai loukkaa, osallistuu lastenhoitoon ja -kasvatukseen tasapuolisesti, on valmis keskustelemaan kaikesta jne, jne. Suhteessa ei minun puoleltani ole suurempaa vikaa, kurja juttu vaan ettei mies koe samoin.



t. ap

on joku kriisi päällä, eli ehkä se arvioi vähän kaikkea uudestaan.. Jos ei siis aina ole just tollanen?

Ehkä tosiaan koittaisin tukea miestä tekemään niitä yhteisiä juttuja. Järjestää sille omaa aikaa.

Mutta toisaalta yrittäisin saada sitä myös välillä mukaan perheen yhteiseen toimintaankin, ettei se nyt ihan vieraannu ja koe itseään tarpeettomaksi.

Meilläkin jokunen vuosi sitten mies vähän vastaavia kävi puhumaan ja liittyi kyllä hänen omaan ikäkriisiin. Eli hän vain negatiivisesti kävi kaikkea ruotimaan ja se tuli mulle vähän puun takaa, kun itse olin ihan tyytyväinen elämäämme. Meillä se meni mieheltä aika nopeasti ja kivuttomasti ohi, kun annoin vaan miehelle tilaa ja en lähtenyt mukaan hänen negativiisuuteensa. Eli vaikka mieheni valitti kaikesta ja kyseenalaisti koko parisuhteen ja perheen, niin minä pysyin silloin vahvasti omassa kannassani, eli siinä että asiat on ihan hyvin meillä.

Ja niinhän ne sitten oli :)

Vaikuttaa siltä, että mies on kyllästynyt lapsiperheen arkeen ja ilmaisee sen noin.



Kuten itsekin olet huomannut, miehesi on melko joustamaton, kaipa sitä voisi itsekkyydeksikin sanoa. Lasten kanssa tekeminen vaatii vanhemmilta mukautumista ja hieman eri asioista nauttimista. Tähän miehesi ei tunnu juuri nyt kykenevän. Onko teillä mahdollisuus tehdä kahdestaan jotain, mistä molemmat pitäisivät? Ehkä sitä kautta miehesi voisi oppia yhdessä tekemiseen.

Mies siis kyllä osallistuu yhdessä tekemiseen, mutta ei innostu siitä eikä tosiaan kykene suuremmin nauttimaan perheen yhdessäolosta. Joustaa siis siinä mielessä, että osallistuu. Mutta jos ei nauti, niin eihän sitä väkisin voi nauttia. Sen sijaan kahdestaan voimme kyllä tehdä joitain asioita, joista molemmat pidämme (mm. elokuvat, matkustelu) ja teemmekin niitä.



Yksi ongelma on se, että väkisin elämästä ainakin 90% on tätä ihan perusarkea: kaupassakäyntiä, ruoanlaittoa, siivousta, pihatöitä ym. Itse pidän tästä normaalista puuhastelusta, ja nautin siististä kodista, kivasta pihasta, hyvästä ruoasta. Miehen mielestä elämä on varmaan pelkkää kotitöiden tekoa, ja hän ei niistä pysty yhtään nauttimaan.



t. ap

ja miehen "väärin". Ole siinä sitten onnellinen "naisen ehdoin".

Minusta teidän kannattaisi mennä jonnekin pariterapiaan. Kuulostaa siltä, että miehesi on tyytymätön elämäänsä ja sysää siitä epäreilusti vastuun sinulle. Ei parisuhteessa voi sanoa toiselle mitä tahansa ja olettaa, että kaikki jatkuu normaalisti. Minä ainakin olisin tuollaisesta hyvin loukkaantunut.

En minä tuosta miehelle loukkaannu - jos hänestä tuntuu tuolta, niin sitten tuntuu. Olen vaan iloinen, että hän sanoi suoraan, miltä tuntuu. Jos rakkaus on hänen puoleltaan niin vähäistä, että ei halua jatkaa yhdessä, niin ymmärrän myös sen. Mutta en haluaisi, että hän erehtyy tulkinnassaan ja eroamme "turhaan", kun oikeasti ongelma oli jossain muualla.



Pariterapia ei ole huono ajatus, täytyy vähän selvitellä miten sellaiseen pääsee.

ja miehen "väärin". Ole siinä sitten onnellinen "naisen ehdoin".

On ihan totta, että teemme niitä asioita, jotka minulle tulevat mieleen, koska teen aloitteita ja ehdotan tekemisiä meidän perheessä. Jos sen sijaan mies ehdottaisi meille yhteistä tekemistä, olisi vaikea kuvitella että kieltäytyisin. En ainakaan keksi sellaista tekemistä, johon en haluaisi mennä mukaan.

Mutta ellei mies ehdota juuri koskaan mitään, miten voisimme paremmin elää hänen ehdoillaan? Tällä hetkellä mieheni ehdoilla eläminen olisi sitä, että istutaan illat kotona eikä tehdä mitään (koska lasten kanssa niitä kivoja juttuja ei voi hänen mielestään tehdä) ja kotityötkin jätettäisiin tekemättä.

Yksi ongelma on se, että väkisin elämästä ainakin 90% on tätä ihan perusarkea

Ongelma on se, että elämä on normaalia lapsiperheen arkea?

Pngelma taitaa olla miehesi korvien välissä, oikeasti minusta kuulostaa että miehellä on nyt itsellään ongelma jonka nyt prjisoi sinuun tai tuohon ettei (muka) "rakasta riittävästi".

Tarkoittaako ehkä riittävästi rakastamisella sitä rakastumisen tunnetta kun koko ajan haluaa olla toisen kanssa, hakeutuu seuraan jne.

Minusta mies kuulostaa itsekkäältä. Tai sitten vaihtoehtoisesti sinä aika vaativalta. Ehkä sen pitäisi riittää että osallistuu jne., mahdollinen nauttiminen on sitten oma ongelmansa. Eihän pineten lasten perheissä ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä lasten ehdoilla!

Varmaan mies on jossain määrin itsekäs, ja varmaan minullakin odotukset korkealla, kun toivoisin ettei mies osallistuisi pelkästä velvollisuudesta :-(

Yksi ongelma on se, että väkisin elämästä ainakin 90% on tätä ihan perusarkea

Ongelma on se, että elämä on normaalia lapsiperheen arkea? Pngelma taitaa olla miehesi korvien välissä, oikeasti minusta kuulostaa että miehellä on nyt itsellään ongelma jonka nyt prjisoi sinuun tai tuohon ettei (muka) "rakasta riittävästi". Tarkoittaako ehkä riittävästi rakastamisella sitä rakastumisen tunnetta kun koko ajan haluaa olla toisen kanssa, hakeutuu seuraan jne. Minusta mies kuulostaa itsekkäältä. Tai sitten vaihtoehtoisesti sinä aika vaativalta. Ehkä sen pitäisi riittää että osallistuu jne., mahdollinen nauttiminen on sitten oma ongelmansa. Eihän pineten lasten perheissä ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä lasten ehdoilla!