Voiko uteliaiden naapureiden ongelman voittaa omalla asennemuutoksella?

Olen niin suora, että sanoin rouvalle asiasta ja siihen se loppui. Hetki meni, ettei rouva minulle puhunut, mutta eipä häirinyyt. Itseasiassa olin tyytyväinen :)



Teillä tietysti hieman eriasia kuin ovat omaa sukua, mutta kai heillekin voi suoraan puhua?

Siis asioista huomauttelu, neuvominen ja utelu loppui. Kyttäys jatkui, mutta muuttui hienovaraisemmaksi. Nyt ei aina tultu suoraan kysymään mitä grillaamme, ketä teilllä on kylässä. Vaan nämä hoidettiin hiljaa omalla pihalta stalkaten. Sen kanssa opin elämään. Ajattelin, että on siinä yksinäiselle mummolle yksi tapahtuma päivässä.

vastata mitenkään. Voi esittää vastakysymyksen tyyliin: kuinkas te jakselette tai onkos teillä käynyt vieraita.



Tai sitten sanotte kauniisti, että elätte omalla tyylillänne.



Naurettavinta on lähteä mukaan sairaitten ihmisten peliin tyylillä auto piiloon tai kuikistella takaisin, katsotaanko teitä.

kun meidän naapurustossa kanssa tämä naapurien vahtaaminen, tarkkailu ja tuijottaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Itse sitä vaan ajattelee että kaikkien pitäisi saada olla omalla pihallaan rauhassa, enkä itse pysty naapureitani tuijottelemaan ja vahtaamaan vaikka he tuijottavatkin meitä.

Ja kun näitä enemmän tai vähemmän toimiamme vahtivia naapureita on useampia niin ei se nyt oikein tunnu hyvältä vaihtoehdolta minustakaan alkaa sanomaan näille naapureille että lopettavat nyt sen meidän vahtimisen..

Pikku hiljaa olen yrittänyt unohtaa ne naapureiden katseet ja tottua kommentteihin jne. mutta ei se kyllä vielä ole ainakaan helpottanut, ainakaan paljoa..

Ovan vähän sen luontoista porukkaa, että pulssi kuohahtaa heti nollasta sataan ja asiasta tulee heti oikeustaistelu siis siinä mielessä, että kyllä heillä on oikeus katsoa ihan minne vaan ja oikeus sanoa ihan mitä vaan. Hyökkäys on paras puolustus, että ei pienintäkään aikomusta siihen suuntaan, että huomaisivat itse toimivansa vähän epähienosti. Ja joo, kytätköön, mutta kun pitää aina rientää kertomaan, että huomattu on jo milloin mitäkin. Jos vain voisin itse olla välittämättä, niin olisi ehkä helpoin tie.



Tarinan opetus, älä ikinä muuta kaupunkilaistapoinesi maaseudulle suvun keskelle.

Pohjois-Norjassa pikkukylässä asukkaat katsoivat KIIKARILLA mitä puuhailtiin :D

Alkakaa näyttävästi morjestamaan kun ovat ikkunassa. Jos ovat pihalla, alkakaan huutamaan mahdollisimman kaukaa mahdollisimman kovaa.