Ulkopuoliset henkilöt avainasemassa lapsikasteessa
YLE uutisoi tänään, kuinka kastettaville lapsille ei tahdo enää löytyä kummeja, jotka olisivat ev.lut. kirkon jäseniä ja konfirmoituja. Ja kun kahta tällaista kummia ei löydy, lapsi jätetään yhä useammin kastamatta. Lapsen seurakuntaan liittäminen on siis kiinni kahdesta ulkopuolisesta henkilöstä.
Kun alkuseurakunnan päivinä ihmiset liittyivät seurakuntaan, ei tällaista ongelmaa ollut. Uskoontullut otti upotuskasteen ja aloitti uuden elämän opettelun (opetuslapseus). Kaste ei ollut millään tavalla kiinni kummien olemassaolosta (Raamattuhan ei ylipäätään puhu mitään kummeista).
On siis suurta Jumalan armoa, että saan olla vapaa tällaisesta kömpelöstä ja epäraamatullisesta järjestelmästä kuin mitä luterilainen lapsikaste on. Se ei ole suinkaan mikään itsestäänselvyys, vaan puhtaasti Jumalan armoa.
Luterilainen lapsikaste ei todellakaan vastaa Raamatun käsitystä kasteesta. Lapsikasteessa on kyse lähinnä uusien veronmaksajien saamisesta kirkon piiriin. Huolestuttavaa kyllä on se, kuinka moni luterilainen ajattelee pelastuskysymyksen olevan riippuvainen kasteesta ja kirkon jäsenyydestä, mutta uudestisyntymisestä ja parannuksen teosta ei puhuta mitään. Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, mutta se usko tulee ottaa vastaan henkilökohtaisesti. Siis ihmisen tulee tunnustaa syntinsä ja ottaa Jeesus elämän Vapahtajaksi.