Mokasinko? Hautajaisetiketistä...
Mummoni hautajaiset. En ole nähnyt tätiäni pitkään pitkään aikaan, nyt sitten hautajaisissa nähtiin ja siinä ennen siunaustilaisuuden alkamista käteltiin ja halailtiin sukulaisia.
Täti sitten saapui siihen ja tuli kättelemään ja katseli minua pitkään eikä päästänyt kädestä irti. En oikein olisi osannut siihen mitään sanoa mutta kun näytti siltä että odotti minun sanovan jotakin, katsoin silmiin ja sanoin;"Otan osaa." Täti kiitti ja päästi kädestä irti ja jatkoi muiden sukulaisten tervehtimistä.
Mietin tuossa sitten jälkeen päin että kenen homma tuo on sanoa ja kenelle. Oli kuitenkin tädin äiti joka hautaan saatettiin, minun mummoni.
On aika pieni asia mutta tällaisilla on tapana viedä minulta yöunet...
Kommentit (19)
kuolee (tod.näk. lähivuosina) niin pitääkö minun sanoa "otan osaa" omalle isälleni?
Jos en sano, mitä sanon, jos isäni soittaa ja kertoo että äitinsä/mummoni on kuollut?
Jos sanon "otan osaa" tulee mielestäni jotenkin ihan sellainen olo, että suru ei ole mun suru, vaan otan osaa isäni suruun? Kuitenkin, onhan se minun mummoni, ja onhan mullakin sitten surua?
Kaikkea sitä miettii. Liekö näihin oikeita vastauksiakaan.
Tätisi oli lähempi sukulainen. SIispä juuri sinun tehtäväsi oli sanoa "otan osaa".
Toisaalta väärin ei olisi mennyt sekään, jos tätisi olisi halunnut kunnioittaa sinun suruasi sanomalla samoin.
Eikä etiketin idea ole siinä, kuka mitäkin sanoo, vaan siinä, että kunnioitetaan toista. Jos ajattelet toisen parasta, etkä omaasi, et voi mennä pahasti vikaan.
hautajaisissa sanotaan vähän kaikille että otan osaa. Sillähän tarkoitetaan vain että ottaa osaa suruun ja menetykseen. Sen voi sanoa siis ihan kelle vaan.
Ihan oikein toimit.
Sanoit ostan osaa kuin jostain tuntemattomasta ihmisesta. Mutta ehkä oma mummosi ei ollut sinulle kovin läheinen
Sanoit ostan osaa kuin jostain tuntemattomasta ihmisesta. Mutta ehkä oma mummosi ei ollut sinulle kovin läheinen
Tuota juuri mietinkin. Minunkin mielestäni se kuulostaa joltain mitä sanotaan jonkun tuntemattoman tai kaukaisemman tutun/sukulaisen läheisille.
Ja mummoni oli minulle todella läheinen lapsuudessa, asuimme aivan naapurissa, mutta nyt myöhempinä vuosina emme olleet enää niin läheisiä, välimatkat...
Täti sen sijaan asui ihan vieressä, vieraili joka päivä ja heillä oli äitinsä kanssa erittäin läheiset välit.
En osannut muutakaan sanoa, täti kun tuntui ihan tosissaan odottavan minun sanovan jotain siinä tilanteessa.
En muuten isälleni, jonka äiti vainaja myös oli, sanonut että otan osaa. Halaus mielestäni kertoi riittävästi. En silloinkaan osannut sanoa mitään kun hän soitti minulle mummon kuolleen. Olen näköjään tosi huono tällaisissa tilanteissa.
Eikö kuitenkin ole tärkeintä osoittaa myötätuntoa ja empatiaa.
Minä en edes muista mitä sanoin anopille, kun appi kuoli. Multa oli kuollut veli pari viikkoa aiemmin ja siinä sitten halailtiin ja itkettiin yhdessä va8ikka ei läheisiä ollakaan.
itse en koskaan uskalla sanoa tuota "otan osaa" koska en oikein koe sitä luontevaksi
ammattini puolesta läheisensä menettäneitä ihmisiä. Käytän vaihtelevasti joko "otan osaa" tai "voimia" -ilmaisuja.
Jos tätisi oli noinkin läheinen mummosi kanssa, minusta tuo otan osaa oli ihan sovelias ilmaisu.
otathan sinä osaa tätisi suruun kun itsekin suret mummoasi, surunne on siis yhteinen. Itse joudun työni puolesta ilmoittamaan silloin tällöin ihmisille heidän läheistensä kuolemasta (aina kyseessä vanhus kun on kuollut). En koskaan sano "otan osaa suruunne", koska en minä sure vainajan kuolemaa ainakaan niin syvästi kuin omaiset. Käytän yleensä "jaksamista teille" tai jotain muuta vastaavaa. Mielestäni tuo otan osaa tarkoittaa juuri sitä, että surraan yhdessä.
siitä lähtien kun yksi kaverini kertoi, miten tökerösti kaverit olivat sanoneet, kun hän kertoi veljensä kuolleen, esim. "aha". Hän olisi toivonut kuulevansa sanat "otan osaa". "Olen pahoillani" voisi toimia myös, ellei halua ottaa osaa, mutta osoittaa myötätuntoa.
mielestä teit ihan oikein, kun kerta tätisi näytti sanoja odottavan.
Oman mummun hautajaisissa en kyllä kenellekään sukulaiselle sanonut "otan osaa". Kaikki siinä oltiin yhtä lailla suremassa.
Mutta kun surusta on kyse, ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia. Joten se mikä tuntuu luontevimmalta, niin se on oikein tapa toimia.
"otan osaa" voi tuntua itsestä tyhjältä sanonnalta, mutta ei siinä surussa paljon mikään muukaan sanonta auta. Pääasia että on sanonut jotain.
olin varmaan itsekin järkyttynyt. Menin sanomaan kahdelle vanhukselle, jonka jo iäkäs poika kuoli, että "Tsemppiä!". En tiedä, mistä ihmeestä tuo sana pulpahti suustani, mutta kyllä häpesin myöhemmin. Itse olin kaukainen sukulainen vainajalle.
nuorempana sinun kuuluikin ilmaista osanottosi ensimmäisenä. Täti suri äitiään, ehkei osannut sanoa mitään, piti vain sinun kättäsi pitkään kädessään.
Nuku hyvin,
Kyllä mun mielestä on täysin perusteltua sanoa äitinsä menettäneelle "otan osaa", jos ei ole oma vanhempi vaikka sitten olisikin oma täti kyseessä. Tätihän oli ikäänkuin hautajaisten emäntänä ja muut kutsuttuina juhliin. Läheiselle tädille en sanoisi noin, kauemmalle sedälleni voisin sanoakin. Oli miten oli, mikä tahansa muu mieleen juolahtanut olisi voinut olla tökeröä, otan osaa ei koskaan hautajaisissa vaikka miten surraan yhteisesti.
ole levollisin mielin. Voimia vaan sinullekin!
Ainakin itse äitini hautajaissa olin kiitollinen kaikista sanoista ja halauksista.
Itse en ainakaan osaa/ehdi/jaksa surussani edes miettiä käyttäytyykö joku etiketin mukaan
Onneksi meidän suvussa ei tarvitsekaan. Jokainen saa ilmaista surunsa vapaasti.
Täti olisi ehkä voinut vastata otan osaa myös sulle...