Lue keskustelun säännöt.
Minua ei muistettu mitenkään ensimmäisenä äitienpäivänä
08.05.2011 |
Minua ei muistettu mitenkään ensimmäisenä äitienpäivänäni. Kun oli tästä paha mieli, niin mies sanoi vaan että enhän mä hänen äitinsä ole, että lapsi muistaa sitten kun osaa.
Ja kun ei olo siitä parantunut, niin syytti että pakkoko on vähäiset vapaa-aamut pilata kiukuttelemalla.
Harmittaa vieläkin. Mulle olis riittänyt, että olisi edes onnitellut aamulla.
Kommentit (28)
Mä taisin ilmoittaa jo hieman ennen ekaa äitienpäivää miehelleni, että haluan mieheni AUTTAVAN äitienpäivänä lapsiamme minun muistamisessa jotta he oppivat hyvät käytöstavat ja äitinsä muistamisen. Samoin teen minäkin isänpäivänä. Mistäs muualta lapset sen äitienpäivän juhlinnan/muistamisen oppivat. Lapsethan oppivat kaiken muunkin matkimalla. Kyllä sen mallin pitää tulla omilta vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haukkuisi lapselliseksi, sehän ei olisi vaatinut hänen mieheltään kuin parin sekunnin verran normaalia ystävällisyyttä.
Jos mies ei ymmärrä, niin mielestäni kosta isänpäivänä, eli älä muista, koska ei hän ole sinun isäsi.
Ja jos olet oikein ilkikurinen ja ihana, niin osta miehelle isänpäiväksi jotain pientä, mutta anna se vasta illalla. Eli älä todellakaan kerro siitä aamulla, vaan sano ettet aio muistaa, koska äiienpäivänä ei muistettu sinua.
Ja jos kuitenkin nurisee jotain :) niin anna paketti vasta illalla, ja kerro miksi olet sen hankkinut. Eli mielestäsi niin kuuluu tehdä yms.
Ap, miten miehesi sitten muistaa omaa äitiään? Meneekö hän äitinsä luo juhlimaan äitienpäivää?
Jos ei nimittäin mee, niin voisit seuraavan kerran lähettää hänet sinne juhlimaan sitä äitienpäivää..... Ilman siis sinua ja lastanne tietysti. Hänhän ei ole sinun äitisi! Luuletko että yhtään naama venähtäisi hänellä?
Minuakin harmitti, kun kauan oltiin yritetty lasta ja viimein olin raskaana jo varsin pitkällä, eikä mies sanonut mitään äitienpäivänä. Ei siis olisi kummempa tarvinnut kuin onnitella, kahvinkeitto olisi ollut ihanaa kanssa.
Tuli semmoinen olo, että olikos tämä asia sitten hänelle laisinkaan niin tärkeää.
Lapsen synnyttyä muisti viimevuonna tosi ihanasti sitten, tänävuonna keitti aamupuuron minulle ja onnitteli. Sen kummempaa ei todella tarvitse, ihanaa oli tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin myös sanonut miehelle, että en tarvitse lahjaa tai mitään muutakaan muistamista. Rahaa menee niin paljon kaikkeen muuhunkin. Että minulle riittävät kortit ja lahjat lapsen tekeminä sitten, kun niitä oppii tekemään.
Taisi mies aamiaisen tehdä, kukankin olisi hakenut, mutta ei tiennyt, ettei lähikukkakauppamm ole auki äitenpäivänä.
En olisi voinut uskoa, kuinka paha mieli minulle lopulta tulikaan "muistamattomuudesta" ja kukattomuudesta, vaikka olin sitä jopa itse toivonut! Oli kuitenkin ensimmäinen äitienpäiväni...
Illalla kuitenkin mies lähti käymään jossakin ja tuli jonkun ajan kuluttua takaisin. Oli hakenut ruusun (ihanan, ison, vaaleanpunaisen ruusun) ABC:ltä. Häntä oli harmittanut myös suunnattomasti se, ettei ollut minulle mitään. Ja kyynelhän siinä vierähti molempien poskille...
Joten ap, ymmärrän täysin että olet pahoittanut mielesi! Jaksamista!
lapsille. Miten lapset oppisivat muistamaan äitiä jos ei vanhemmat opeta?
Tyhmää mieheltä vedota siihen että et oo hänen äitinsä. sehän on äitien juhla, riippumatta siitä kenen äiti kukin on. Minäki muistan anoppia ja laitan lapset soittamaan ja tekemään kortteja hänelle. Ja miehes teki sinusta äidin, toki hänen pitäis muistaa sinua!
Toivottavasti ensi vuonna miehesi osaa toimia paremmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli anoppi kylässä, eikä mies muistanut edes häntä. Tein hänelle selväksi myöhemmin, että minulle tulee paha mieli, jos äitienpäivää ei juhlisteta, koska lapsuuden kodissani on aina aamulla tehty kakku, laulettu laulut, keitetty kahvit yms. Mies ymmärsi asian ja on sen jälkeen tehnyt niin. Minulle riittää kortti, laulu, kahvi ja vaikkapa leivos. Ei ole liian paljon pyydetty.
Me käytiin siis tänään mun isoäidin luona ja mieheni vanhempien luona onnittelureissulla. Mutta kotona ei vietetty äitienpäivää mitenkään. Pestiin pyykkiä ja siivottiin (niinkuin yleensä sunnuntaisin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita olla aloittamatta riitaa, mutta kerro miten harmittaa. Että olet hänen oman lapsensa äiti, ja siksi pienen muistamisen arvoinen.
8
jos ei mitenkään olisi huomioitu. Oli toinen äitienpäiväni äitinä ja olen kertonut miehelleni avoimesti jo ennen 1.äitienpäivääni, että haluan hänen huomioivan minut äitienpäivänä. Ja on onneksi huomioinutkin. Ei mitään suurta, mutta huomioinut kuitenkin.
Kuten joku jo mainitsikin, niin kertoisin sinuna miehellesi harmistasi ja kysyisin suoraan, olisiko huomiointi liikaa vaadittu. Ja että lapsi oppii huomioimaan äitien-/isänpäivän vain, jos vanhemmat siihen opettavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan vuoden harmituksen jälkeen olen järjestänyt ite oman äitienpäiväni!! Ja uskomatonta, mutta nyt jopa mieski on onnistunu muistamaan "omalla tavallaan"... ;o/
Järjestä "kostoksi" ihana isänpäivä-aamiainen, voi ottaa sitten ensi vuonna mallia...
Olen samaa mieltä, että sen toisen vanhemman kuuluu ohjata lapsia tällaisissa muistamisasioissa. Aika monta vuotta menee muuten lapsen syntymän jälkeen, että lapsi itse alkaa aktiivisesti vanhempiaan muistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo haukkujat on niitä, jotka antavat miehiensä tehdä mitä lystää, ja naisen on aina vaan otettava kaikki vastaan.
Vaikkei mies olekaan vaimonsa lapsi, niin kyllä se on miehen velvollisuus "auttaa" lastaan mm. äitienpäivänä muistamaan äitiä. Väittäisin, että jokainen äitikin lapsensa puolesta hommaa synttärikortteja ja lahjoja jne. Ei se ole yhtään vaikeampaa miehen tehdä vastaavaa. Tai sitten on aika vätys.
Ja vielä yksi pointti: jos mies ei muista äitienpäivää, niin se osoittaa vain sitä, että hän ei myöskään arvosta sinua lastensä äitinä. Minusta miehen antama huomio äitienpäivänä tarkoittaa, että hän on onnellinen siitä, että juuri sinä olet hänen lastensa äiti, ja kiittää sinua siitä "työstä", minkä äitinä teet.
Oma mieheni kyllä muistaa, vaikka lapset ihan pieniä onkin, tai ehkä juuri siksi. Tänään ruusujen ja digikameran verran.
Ei auttanut ainakaan meillä se, että järjestin itse miehelle yllätyksen isäinpäivänä. Raskaana ollessani mies totesi äitienpäivänä, kun olisin odottanut äitienpäiväntoivotusta, että ethän sä oo äiti vielä. Isäinpäivänä mies sai isyyspakkauksen. Seuraavana (eli ensimmäisenä) äitienpäivänäni olin odottanut ihan liikoja, kuvitellut ruusuja ja aamupaloja ja sehän vasta virhe olikin.
Petyin todella pahasti ja itkin illalla hormonihuuruissani, kun mies ei ollut muistanut mitenkään. Luulin sen siitä ottaneen oppia seuraavaa vuotta silmällä pitäen. Sanoinkin silloin, että musta tuntui, ettei mun äitiyttä arvosteta pätkääkään. Se oli paskin äitienpäivä ikinä. Haettiin mäkkiateria ja miehen valitsema leffa makuunista.
Tänä vuonna sain kimpun ruusuja lauantaina, kun mies vastahankaisesti lähti kanssani ruokakauppaan ja jäin katselemaan kukkia kukkaosastolle. Mies kysyi hetken pällistelyn jälkeen, haluanko ruusukimpun ja vastasin sellaisen kyllä haluavani, mutta olisi ihanaa jos se joskus tulisi spontaanisti.
Itse äitienpäivänä mies ei edes toivottanut hyvää äitienpäivää, vaikka odotin iltaan asti. Sen sijaan hän kiukutteli pitkin päivää ja vastasin toki siihen samalla mitalla. Tein ruokaa, pesin pyykkiä ja astioita. Siivosin ja kävin yksin lenkillä, kun mies meni itseksensä. Päivässä ei ollut mitään muuta arjesta poikkeavaa kuin se, että kävimme oman äitini luona äitienpäiväkahvilla.
Tänä vuonna minulle olisi riittänyt pelkkä toivotuskin. Eli kyllä näitä taunoja löytyy. Ensi vuonna järjestän itse äitienpäiväjuhlat.
Ei sun tarvitse mieltäsi pahoittaa vaikkei miehesi haluakaan lähteä kaikkeen diipidaapaan mukaan.
Ei sun tarvitse mieltäsi pahoittaa vaikkei miehesi haluakaan lähteä kaikkeen diipidaapaan mukaan.
Äitien- ja isienpäivät ovat kivoja perheen yhteisiä päiviä jolloin ollaan iloisia toisistamme. Ei meidän perheessä ainakaan tuhlattu yhtään ylimääräistä senttiä mainosmiesten tileille. Itse tehdyt kortit ja kakku, tarpeet löytyvät kermaa lukuunottamatta kaapista aina.
Eriasia on jos itse teet kaikesta niin kaupallista.
Täysin samaa mieltä kaupallisuudesta. Minä myös teen yleensä aina kortit itse ja lahjatkin, jos suinkin mahdollista. Riippuu sitten ihmisestä, osaako arvostaa :)
kovin syvällisesti, mutta haluan lastemme oppivan tietyt tavat. Siis, mies huomioi äitienpäivän lasten kanssa ja minä+lapset sitten isänpäivän hänen haluamallaan tavalla. Lapsille tuo on iso juttu, mun puolesta voisi jättää väliinkin.
mutta ilmeisesti miehes on niitä, jotka tosiaan ajattelevat noin kankeasti, siihen sun varmaan tarvinnee sopeutua. Ikävä.