Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli eka yhteinen leffanne teatterissa?
22.03.2011 |
Siis sinun ja miehesi...meillä taisi olla Araknofobia 1990.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
the bodyguard tai crash (sellainen ihme ruotsalainen liikenneturvavideoseksifetissielokuva, josta ei tykätty ollenkaan)
kävimme useampaa katsomassa, ei voi muistaa mikä niistä oli eka
lapsenikin oli mukana. Ei yleensä käydä elokuvissa:D
Bowfinger eli Koukkusormi =D B-luokan komedia, mutta siitä sai alkunsa ihana, nyt jo 11v kestänyt liitto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä vuonna 2000. Oli muuten hyvä leffa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmasti koskaan veisi elokuviin. Näkee niitä leffoja ilmaiseksi tv:stäkin. Ei kyllä veisi mihinkään muuallekaan.
Toisaalta en kyllä itsekään ole käynyt elokuvissa kuin kerran, koulun kanssa.
Kovin paljoa ei leffoissa käyty. Sittemmin olen kavereitten kanssa käynyt jonkista verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M. Night Shyamalanin Signs vuonna 2002. Mies nukahti kun leffaa oli kestänyt puoli tuntia. tökin loppuleffan ajan kylkeen että älä perkele kuorsaa. =)
Kunniattomat paskiaiset. Ei kovin romanttinen valinta, mutta hyvä leffa :)
M. Night Shyamalanin Signs vuonna 2002. Mies nukahti kun leffaa oli kestänyt puoli tuntia. tökin loppuleffan ajan kylkeen että älä perkele kuorsaa. =)
sais käsityksen että mies piti mua tylsänä seurana. Mutta tuossa vaiheessa oltiin asuttukin yhdessä 2 vuotta ja suoraan PAKOTIN miehen lähtemään sillä tykkään Shyamalanin leffoista. Mies ei tykkää lähteä leffateatteriin, perusteluina että sinne ei voi viedä pitsaa, eikä käydä paskalla kesken leffan. =) Tai voi mutta leffaa ei voi pistää pauselle, kuten kotona pystyy.
Se oli oikea fiasko. :D Mentiin joku puol tuntii myöhässä isoimpaan saliin. Leffa oli tietenkin alkanut ja siinä oli heti alussa tosi jännittävä ja toiminnallinen kohtaus. Oltiin ostettu iso laatikollinen popparia. Fiksuna tyttönä ajattelin, että voidaan mennä ihan mihin vain vapaille paikoille ja äkkiä äkkäsinkin paikat meille salin keskeltä. "mikä onnenpotku ajattelin" Sitten lähdimme änkeämään itsejämme keskiosaa kohti hokien "Anteeksii, anteeksi kröhöm. anteeksi, anteeksi". Kauhukseni huomasin, että siinä olikin vain yksi paikka, eikä kahta. :O Eikun takaisin "anteeksi, anteeksi, anteeksi..." Ihmiset tökkivät meitä otsasta kavavilla isoilla kyrvillään ja sitten kaadoin sen ison valtavan popparilaatikon eräiden nuorten miesten syliin. :O Onneksi olivat lähinnä vain huvittuneita tilanteesta. Vähin äänin menimme kiltisti salin reunalle istumaan poikaystäväni piinaavan hohotuksen saattelemana. Ja sitä hohotusta jatkui varmaan vartin verran. Olin naama punaisena koko leffan ajan ja leffan loputtua muut katsojat tuijottivat kummastuneena meitä. Oli kyllä näin jälkeenpäin ajateltuna hauskaa, mutta silloin olisin voinut kuolla häpestä. :D
Tää on ihan, kuin jostain sketsistä... :DDDDDD
Kunniattoman Paskiaiset. Tosin sekin käytiin kattomassa joskus naimisiinmenon jälkeen =D