5-vuotias "hypnotisoituu"?
Kuten 8-vuotias siskonsa asian ilmaisee. ;)
Onko ihan normaalia, että poika silloin tällöin keksii jotain niin lumoavan hauskaa/hienoa, että suorastaa hypnotisoituu hommastaan, eikä nää, eikä kuule mitään?
Esim. tänään leikki sellaisen pallohärvelin kanssa, jossa pallo laitetaan kannen aukosta sisään ja sitten se hyörii ja pyörii siellä läpinäkyvän kannen alla aikansa ja palautuu takaisin kouruunsa. (Vähän niinkuin flipperi, mutta käsikäyttöinen ja ilman niitä nappuloita ;D)
Poika syötti palloa kerta toisensa jälkeen ja juoksi aina toiselle puolelle katsomaan minne se menee. Yritin jossain vaiheessa sanoa pojalle jotain (taisin kysyä, onko nälkäinen), mutta ei osoittanut minkäänlaista reagointia. Annoin hetken leikkiä lisää ja sitten ilmoitin, että voitas lähteä syömään, kun mulla ainakin oli nälkä. Ei reaktiota. Poika jatkoi samaa rataa, syötti palloa härveliin, ravasi toiselle puolelle ja taas takaisin. Huusin poikaa nimeltä. Ei mitään. Huusin uudelleen. Ei mitään. Menin aivan viereen ja sanoin, että nyt mennään. Ei mitään. Poika vaan jatkaa ja jatkaa. Lopulta nappasin pojan kiinni ja sanoin, että pitäs mennä. Poika yritti mennä jatkamaan touhuaa, joten käänsin hänet itseeni päin ja kysyin kuuliko hän, mitä sanoin. "Häh?" Kysyin uudelleen, että onko nälkä. Kuulemma oli. Ja lähdimme syömään.
Usein kotonakin vaan jatkaa leikkejään tai puhua pajattaa loputtomiin, jos sille päälle sattuu ja mielenkiintoinen juttu on kesken, ellen saa katsomaan mua päin. Sitten kyllä kuuntelee, mitä sanon. Usein esim. legot tms. saa pojan ihan "hypnoosiin". Jumiutuu herkästi muutenkin leikkimään yhtä ja samaa leikkiä päiväkausia putkeen. Joskus jopa viikkoja.
Pojalla on välillä epäilty jotain lievää autististyyppistä häiriötä ja mä tunnen itseni ihan vainoharhaiseksi tämmöisten jmähtämisten kanssa... Olenko? Vai ihan syystä huolissani?
Kommentit (5)
Kyllä tuo ehkä hivenen oudolta vaikuttaa..ei paljoa kuitenkaan, kyllähän nuo joskus keskittyy kovin. Ehkä olisin semihuolestunut, eli en lähtisi tutkimuksiin tms., mutta jos muuta erikoista ilmenee, olisin "valveutunut". Tai jos hoidosta/koulusta tulee huolestunutta viestiä.
Toi omissa maailmoissa täysin oleminen voi kyllä viitata autismiin. Itsellä autisti-poika ja juuri tuo, että on välillä ihan omissa maailmoissaan oli yksi diagnostinen kriteeri.
Mutta jos on lievää niin mitä se haittaa.
Nykyään diagnosoidaan herkästi kaikki. Jos pärjäätte pojan kanssa ja tarhassa pärjäävät kanssa niin anna olla. Ei se diagnoosi lasta muuta. me haluttiin diagnoosi, kun kotona ei pärjätty eikä tarhassa. kyse noissa diagnooseissa on siinä, miten ympäristö pärjää lapsen kanssa.
Päiväkodissa poika ei tällä hetkellä ole. Lähinnä huolestuttaa, miten sit koulussa...
Neuvolasta ainoa kommentti, jonka omaan huolestumiseeni saan oli, että pistä poika päiväkotiin. Tiedä sitten, että pitäskö tosiaan...
Päiväkodissa aikanaan lähinnä vähän naureskeltiin, kun poika viihtyi pitkiä aikoja omin nokkineen jossain nurkassa touhuamassa ja uhmaikä oli "vähän" vaikea (eikä ole loppunut vieläkään), mutta toki poikakin oli silloin alle 3-vuotias ja ehti olla päiväkodissa vain vuoden verran.
molemmat kyllä uppoutuvat samalla tavalla leikkeihinsä. Eivät ehkä toista samaa leikkiä päiväkausia, mutta legot vievät niin kovin huomion etteivät kuule tai näe muuta. Vanhempi poikani saattaa puhua ja puhua legoista vaikka yrittäisi puhua jostain muusta. Hän on aina ollut vahvasti leikkimaailmassa elävä(jalat ei niin kovin hyvin maan pinnalla), silti ainakin eskari on sujunut erittäin hyvin.
meillä ihan samanlainen poika