Lue keskustelun säännöt.
Työ pilaa koko elämän!!!!!!!!!!
07.10.2024 |
Olen kurkkuani myöten täynnä, niin täynnä tätä, että tulen hulluksi ja menen joku päivä työpaikalle vain ja ainoastaan luovuttaakseni kulkulupani ja juoksen *elvettiin sieltä. Työ määrittelee koko elämäni. Nyt en saanut vapaaksi viikonloppua ensi kuussa, vaikka minulla on menoa perhesyiden takia. En muutenkaan saa koskaan tarpeeksi aikaa rakkaideni parissa. Ihan sairasta. Tuskin sitä kuolinvuoteellani mietin, että aihitto miten hienosti sitä tuli painettua duunia. Ei, sensijaan mietin varmasti esim niitä elämäni tärkeimpiä ihmisiä.
Tämä yhteiskunta on mätä.
Kommentit (41)
Se on just näin. Korvaus siitä, että heität ainutkertaisen elämäsi tällaiseen p askaan on ihan mitätön, vaikka palkka olisiki ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmiö tunnetaan nimellä "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen".
Jos sinulla on töitä, vapaa-aikaa on liian vähän. Jos olet työtön, rahaa on liian vähän.
Kumpi ikinä oletkaan, niin kaipaat olla se toinen.
Mietin aivan samaa. En todennäköisesti saa tätäkään joulua vapaaksi. Ja tämä on mummini viimeinen joulu todennäköisesti, hän on minulle kuin toinen äiti ollut aina. Mutta sain vapaata tai en, olen päättänyt olla joulun tänä vuonna hänen kanssaan. Kyllä ihmisillä täytyy olla muutakin elämää.
Tuttu tunne. Pitäisikö miettiä, miksi elämä on mennyt tällaiseksi? Miksi samaan aikaan on massatyöttömyys, ja massatyöuupumus? Miksei työ voi jakaantua paremmin?
Kyllä nyky työelämä on täyttä hevonpskaa. Mutta oliko ennen asiat paremmin? Ehkä, en tiedä? Työ ainakin oli raskaampaa, fyysisempää, mutta usein sitä saatettiin esim tilallisina pyörittää töitä perheen/suvun voimin, tehtiin yhdessä, puhallettiin yhteenhileen ja vapaalla iltaisin kokoonnuttiin yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Pitäisikö miettiä, miksi elämä on mennyt tällaiseksi? Miksi samaan aikaan on massatyöttömyys, ja massatyöuupumus? Miksei työ voi jakaantua paremmin?
Ahneuden vuoksi, vai olisitko itse valmis luopumaan palkastasi jonkun toisen hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmiö tunnetaan nimellä "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen".
Jos sinulla on töitä, vapaa-aikaa on liian vähän. Jos olet työtön, rahaa on liian vähän.
Kumpi ikinä oletkaan, niin kaipaat olla se toinen.
En oo kuule kaivannut takaisin töihin päivääkään. En itse asiassa tuntiakaan. Enkä hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Pitäisikö miettiä, miksi elämä on mennyt tällaiseksi? Miksi samaan aikaan on massatyöttömyys, ja massatyöuupumus? Miksei työ voi jakaantua paremmin?
Koska ahneet p*skat haluaa mahdollisimman paljon voittoa mahdollisimman vähällä. Ei niitä kiinnosta kenenkään perheet tai hyvinvointi ylipäätään. Ainoa mikä merkitsee on voittojen tavoittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmiö tunnetaan nimellä "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen".
Jos sinulla on töitä, vapaa-aikaa on liian vähän. Jos olet työtön, rahaa on liian vähän.
Kumpi ikinä oletkaan, niin kaipaat olla se toinen.
Työläisten kannalta olisikin parempi, jos työviikko olisi lyhyempi ja työllisiä olisi enemmän. Yritysten kannalta se ei välttämättä olisi ainakaan aluksi toivottavaa, koska uuden työntekijän perehdyttäminen vie aina aikaa. Mutta onhan työviikkoa ja -päivää historian saatossa ennenkin lyhennetty monta kertaa, ja siihen on totuttu.
Oletteko kaikki jossain hoitoalalla, kun viikonloput ja juhlapyhätkin menee töissä ja vapaat niille pitää anoa? Vaihtakaa alaa. Itse olen toimistohommissa, eikä työ haittaa tai määritä elämää. Viihdyn hyvin, saan tehdä etätöitä, viikonloput ja juhlapyhät aina vapaat:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kannattaa vaihtaa työtä, jos ei kerran sovi kyseinen paikka sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Pitäisikö miettiä, miksi elämä on mennyt tällaiseksi? Miksi samaan aikaan on massatyöttömyys, ja massatyöuupumus? Miksei työ voi jakaantua paremmin?
Koska ahneet p*skat haluaa mahdollisimman paljon voittoa mahdollisimman vähällä. Ei niitä kiinnosta kenenkään perheet tai hyvinvointi ylipäätään. Ainoa mikä merkitsee on voittojen tavoittelu.
Nooo, jos puhutaan vaikka isoista yrityksistä, niin kyllä niissä on oikein hr-osastot, jotka huolehtivat työntekijöiden hyvinvoinnista. Työajat, lomat, hyvinvointiedut jne edesauttavat työntekijöiden hyvinvointia. Aina voi tietusti muutraa vaikka Japaniin, Kiinaan tai Jenkkeihin turustumaan, josko siellä tuöelämä olisi helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tämän takia lähdin takaisin koulunpenkille ja nyt olen maisteri. En halua joutua työssäni taistelemaan vapaista jouluista tai viikonlopuista perheen kanssa. Nyt on liukuva työaika, joustavat työtunnit ja juhlapyhät ja viikonloput aina vapaat.
Niin se pilaa... Mut pakko et saa rahaa
Se on juuri näin ja eläkeiän nostot ja erilaiset sairaseläkkeiden kriteerien kiristykset raivostuttavat edelleen vuosien jälkeen. Tunnen monta jotka jäivät sairaseläkkeelle hyvin nuorina mutta eipä näytä sairaudet vaivaavan normaalielämää sen kummemin.
Olen tällå hetkellä lomalla ja olen kurkkuani myöten täynnä omaa työtäni. Se on hyvin vaativaa, joskin illat ja viikonloput ovat vapaita. Ongelma on se, että teen 4-5 hengen työt ja olen henkisesti jatkuvasti äärirajoilla ja takana 2 burnouttia. Irtisanoutuminen ei ole vielä mahdollista lainojen takia, eli vielä menee joku 4 vuotta pakkopullana. Sen jälkeen siirryn yrittäjäksi viimeistään jotta voi edes itse johtaa itseään
Eilen kuuntelin lentokentällä kun 2 vanhempaa pariskuntaa keskusteli eläkkeelle jäänneistään. Toinen mies oli päässyt eläkkeelle 55-vuotiaana ja toinen 54-vuotiaana. Olivat oikein tyytyväisiä elämäänsä kun saivat olla loppuelämänsä vapaalla. Ärsytti aivan suunnattomasti, mokomat porsaat olivat päässeet eläkkeelle terveinä ja nuorina. Toinen painoi varmaan pitkästi yli 100kg ja oli ollut eläkkeellä hyvin pitkään. Selvästin ruoka ja juoma maistui.
Oma eläkeikä on jossain lähempänä 69 vuotta ja silloin olen jo puolikuollut nykymenolla. Minäkin haluan jäädä eläkkeelle vielä kun siitå ehtii nauttia eikä työskennellä yhteiskunnan orjana lähes kuolemaan saakka
Eläkkeellä oleva sukulaiseni kysyi, että milloinka minä lapsen ajattelin hankkia. Vastasin, että ajatuksena kiva, mutta missä välissä minä jotain lasta ehdin kasvattamaan ja siitä huolehtimaan? Kaikki melkein kaikki aikani menee töissä ja pieni jäljelle jäävä aika menee siinä, että yritän koota itseni taas kasaan seuraavaa päivää varten. Melatoniinitkaan eivät enää auta nukahtamaan.
Lähtisin välittömästi tuollaisesta työpaikasta jos en saisi lomaa johonkin tärkeään
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeellä oleva sukulaiseni kysyi, että milloinka minä lapsen ajattelin hankkia. Vastasin, että ajatuksena kiva, mutta missä välissä minä jotain lasta ehdin kasvattamaan ja siitä huolehtimaan? Kaikki melkein kaikki aikani menee töissä ja pieni jäljelle jäävä aika menee siinä, että yritän koota itseni taas kasaan seuraavaa päivää varten. Melatoniinitkaan eivät enää auta nukahtamaan.
Ja silti suuri osa ihmisistä vaan nöyrtyy tähän tapaan elää. En sano ettäkö töitä ei pitäisi tehdä, mutta se tapa jolla teemme niitä, nakertaa meidät sieluttomiksi kuoriksi.
Sairaslomaa.