Lue keskustelun säännöt.
Kuulostaako tutulta? UHMAIÄSTÄ?
22.12.2006 |
Hei vaan kaikki n. kolme-vuotiaiden äitit!
Kertokaas millaisia teidän lapset ovat, kun uhmäikä pahimmillaan?
Musta tuntuu, että meidän poika on AIVAN MAHDOTON! Ja mun keinot/voimat kasvattajana alkaa olla finito. Kyseessä siis kolme vuotta 3kk vanha poika, joka luulee hallitsevansa maailmaa.
Ollaan mielestämme yritetty kasvattaa lasta hellyydellä, rakkaudella ja rajoilla, mutta tuntuu, että tuo kaveri on " kilahtanut" täysin muutaman viikon aikana. Me vietetään säännöllistä elämää (ehkä liiankin???)
ja pojalle on aina tehty selväksi, mikä on väärin ja mikä oikein.
Tällä hetkellä me suorastaan taistellaan päivät pitkät (vapaapäivät) ja tarhapäivät ovat vielä kamalampia, kun poika jotenkin silloin väsyneempi. Joka ikinen asia on EI! MINÄ ITSE, EN laita näitä vaatteita, vaan nuo!!!! En syö, ei kelpaa. En mene pesulle jne jne...loputtomiin. Kaikki ennen mieluisat asiatkin ovat nyt vastenmielisiä. Kun puetaan ulos, joku päivä heittäytyy täysin vauvaksi ja avuttomaksi ja makaa lattialla. Joku päivä ei saa auttaa ei yhtään. Ja jos sanot jonkun asian väärässä kohtaa syntyy SOTA! Siis esim. jos kysyy saako auttaa tai puetko itse jne...
Miten te toimitte uhmiksienne kanssa vai jatkuuko tämä huutaminen ikuisuuksiin? Olen jo alentunut sille tasolle, että huudan ku hyeena lapselleni ja sehän ei kyllä muuta kuin pahenna tilannetta. Lisäksi kiroilen ja sätin... ihan kamalaa...itken huonouttani melkein joka päivä. Miten musta tuli tämmönen??? Ootteko te muut tämmösiä hirviöäitejä?
Nimimerkki VÄSYNYT!
Kommentit (10)
sitten toinen hirviöäiti. Meillä jo toinen lapsi, mutta silti se uhma on aina yhtä vaativa. Toisella kertaa tuntuu että saimme vieläkin uhmakkaamman ja temperamettisemman tapauksen, plääh! Mutta tiedän että se joskus helpottaa, mutta sitten on edessä 5-6 vuoden uhma, esimurkkis ja se varsinainen murkkis. Aina on joku " kausi" menossa ja huuto jatkuu. En siis oikeasti ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät olemaan täysin " cooleja" lapsen uhmatessa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan kerralla. " MÄ OOOON JUST KÄYNYYYYY" ;)
Mä ihmettelen, että pihtaako se sitä raivoaan kotiin, kun päiväkodissa kehuvat niin kiltiksi ja hyväsyömäseksi yms. Sitten kun lähetään autolle päin menemään, ni vedä perässä ku reppua tai kannan isoa miestä kun jalat häviää alta.
Viimeksi tänään harkitsin vakavasti yhteydenottoa kasvatusneuvolaan, koen epäonnistuneeni kasvattajana ja olevani surkea äiti.
Kirjoituksenne antoivat toivoa, muillakin on yhtä kauheaa! Helpottaa.
Vierailija:
" MÄ OOOON JUST KÄYNYYYYY" ;)
i]Tätä just tarkoitin minäkin. Tulos kun usein on lisäksi se että lapsi sanoo ettei ole hätä ja kohta tulee niin kiire että pissat on joko pitkin vessan lattiaa tai housussa...
Teen kuulemma tekemällä lapsestani huonon ja pilaan sen, kun puhun hänen kuullensa siitä millainen kiukkupussi poika on. Että tulikin niin hyvä fiilis! Mä koen olevani muutenkin niin epäonnistunut. Enkä ymmärrä, mikä on mennyt vikaan? Helpottaa kyllä kuulla, että muillakin tulisielu-lapsia... Mut mistä voimia jatkaa? Miten jotkut on tosiaan niin cooleja lapsiensa kanssa? Mä oon kyllä muutenkin niin pirun tiukkapiponen, et kai se on vaan yritettävä löysätä jostain päästä. (kotihommat jne.) Mun isäkin vielä sanoi tänään, että olen pilannut lapsen mun kolmivuorotyön takia. ei kuulemma ole riittävästi hänelle aikaa ;((((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätän aina välillä etten huuda vaan olen päättäväinen mutta rauhallinen äiti. Tietyissä asioissa ei ole tarpeen hyssytellä/neuvotella vaan totean että " ymmärrän ettet halua, mutta äiti tietää ja nyt tehdään näin" . Varsinkin kaupassa päätän että lapsi ei pompota ja sillä päätöksellä hoen sata kertaa rauhallisesti että nyt ei kiukuttelu auta vaan tehdään näin (ja otan kaikki osaaottavat katseet ja hymyt tyynenä vastaan). Joskus kotona menen hetkeksi toiseen huoneeseen ja sanon ärräpäitä - sitten palaan rauhallisena takaisin.
Ehkä muuten se kun mies hermostuu lapseen aina herättää - noin en halua itse tehdä. Hetken siihen pystynkin, ja tunnen olevani parempi ihminen ;)
Mutta summa summarum, hirviöäiti on sisälläni...
Vierailija:
mutta sitten on edessä 5-6 vuoden uhma, esimurkkis ja se varsinainen murkkis. Aina on joku " kausi" menossa ja huuto jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on mun kavereiden mielestä kuitenkin aika pitkä pinna, vaikka itsestä tuntuu, että se on maailman lyhyin tällä hetkellä. Ihan kamalaa vielä asiasta viidenteen, kun haluaisin joskus toisen lapsen, mutta en uskalla edes ajatella, että jaksaisin tässä vielä pientä vauvaa. No mut jospa se pikkuhiljaa taas tasottuis. Yritän nyt taas terästäytyä ja käyn laskemassa toisessa huoneessa vaikka sataan. Pidän sen hirviön sisälläni, joka sadattelee maailman kauheimpia kirosanoja ja vannoo, että olet tasan varmaan tän perheen ainoa ja tulet sellaiseksi jäämään. Voi elämä, että mä olen väsynyt...
Meilla oli kanssa semmonen negatiivinen kierre, poika sai raivareita ja kaikki oli EI. Asumme ulkomailla ja kavin " kasvatus terapeutin" juttusilla, ohjeet kuulostaa silta etta " noinhan ma just teen" mut kun pysyin tiukasti ohjeissa kiukuttelu vain loppui yks paiva kuin seinaan.
Aina kun poikamme telo jotain hyvin kehuin hanta kuinka hienosti han toimi. Kun kiukuttelu alkoi annoin hanen olla, yritin pari kertaa selitta asiani mutta jos poika vaan kiukutteli annoin kiukutella loppuun ja sitten yritettiin uudelleen.
Kaytin myos 1, 2, ja 3:lla aikalisa. Ei kahta ja puolta vaan suoraan sitten jaahylle. Muutaman kerran jalkeen poikamme oppi etta sinne tosiaan joutuu.
Uloslahto kiukutteluun kiireessa kaytiime " tahti" jarjestelmaa. Meilla oli taulukko seinalla, ja ainakun poikamme toimi hyvin, soi hienosti, puki paalle, pesi kiltisti hampaat ym. ym. ja varsinkin alussa niin etta oppi systeemin, annoimme tarran. Tietyn maaran jalkeen annoin palkinnon siis joku lemppari juttu, niin etta tarroista tuli haluttuja. Meilla oli 10 tarraa mutta se on vahan liian paljon ainakin aluksi, suosittelen viitta tarraa. Sitten lahtokiireessa kun mikaan ei toiminut uhkasin ottaa tai otin tarran pois. Tama systeemi myos alkoi toimimaan hyvin " sisaanajon" jalkeen.
Ainakun huomasin olevani vasyneempi ja huutoa oli enemman, poikamme huusi myos enemman. Yritin tosiaan pinnistaa viimeiseen asti ennen kuin aloin huutamaan.
Tsemppia ja jaksamista kaikille,
Hyvaa Joulua
Eipä tuossa muuta voi todeta kuin että kyllä se helpompikin päivä aina välillä tuleee...
Itse olen useamman kerran kantanut lapsen kotiin päiväkodista viime aikoina (300m) kun lapsi on vaan maannut maassa potkien vaikka kuinka olen yrittänyt rauhoitella puhein ja teoin. Sitä raivaria ennen hoitaja kehunut kuinka ihana ollut koko päivän ollut hoidossa...
Lisäksi ärsyttävää on kun lapsi hokee että äiti ei ois saanu tehdä sitä ja tätä ja sitten heittäytyy lattialle. Äiti ei esimerkiks olisi saanut kysyä onko pissahätä koska hän ITSE menee vessaan....
Että näin. Nautitaan joulusta, tuskin ne " hirviötkään" paketeista kieltäytyy ;)