Lue keskustelun säännöt.
Miten voi " lakata yrittämästä" ? ov
31.12.2006 |
Eli kun aina sanotaan, että lapsi tulee kun lakkaa yrittämästä ja ei ajattele asiaa/stressaa siitä niin paljon, niin miten se on mahdollista? Siis totta helkutissa sitä joka kerta kun on jotain touhua makuukammarissa, miettii, että tärppääköhän nyt ja joka kuukausi ennen menkkoja sitä väkisinkin jännittää, että alkaako ne vai eikö.
Miten siinä voi onnistua? Onko joku oikeasti pystynyt lopettamaan yrittämisen ja pannut vaan?
Kommentit (7)
meidän suhde meni aivan eron partaalle ja ei todellaakaan siinä mietitty enää lapsen tekoa.
Monta vuotta oltiin turhaan yritetty ja petytty aina. Just oltiin menossa lapsettomuushoitoihin, ja sittenhän se tärppäsi kuin yllättäin.
Nyt ollaan ERITTÄIN onnellisia pienen tytön vanhempia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin vähän eri yhteydessä.
Mulle aina sanotaan, että kunhan lakkaan odottamasta, että tapaisin Suuren Rakkauden, se kävelee vastaan.
Vaikka olen täyttänyt elämäni itselleni tärkeillä asioilla, minulla on paljon ystäviä ja olen tyytyväinen elämääni, ei miestä tule vastaan. Ilmeisesti siis vieläkin odotan -ainakin tiedän toivovani, ettei loppuikää tarvi yksin viettää- ja miestä ei siis tule. Ongelma on se, että olen pääasiassa hyväksynyt yksinäisyyteni, vaikka olenkin surullinen siitä. Arvatkaa ärsyttääkö, kun sitten ihmiset hokevat, että kyllä se löytyy, kunhan vain lakkaat odottamasta. Siltä tosiaan näyttää :(..
No, aiheen vierestä, mutta läheltä liipaten. Ja vastaukseni kysymykseesi on, että ei sitä (yrittämistä tai odottamista) voikaan lopettaa. On vain elettävä asian kanssa.
Päätettiin keväällä, että asiaa ei enää ajatella, ollaan kesälomalla ja syksyllä sitten tutkimuksiin ja mahdollisiin hoitoihin. Pidetään " viimeinen vapaa kesä" , juhlitaan ja matkustetaan ja eletään vähän huonoa elämää=))...
No, elokuun lopulla olin sitten raskaana. Eikä todellakaan mietitty ovulaatioita tai optimaalisinta rakastelutahtia.
Nyt ollaan yrittämässä toista ja ajattelen asiaa paljon enemmän. Toki nautin seksistä, mutta ajattelen joka kerta siinä sitä vauvan alulle saattamista. Tämä on saanut minut pelkäämään, ettei toinen saakaan alkuaan helposti, kun stressaan asiasta niin paljon.
Se jää nähtäväksi, koska tärppää. Mutta ei kai sitä asiaa voi kokonaan unohtaakaan. Jollain tasolla voi kai vain luovuttaa... niin ja jos nyt näyttää ettei vuodenkaan jälkeen mitään tulosta synny, niin tutkimuksiin.
Onnea matkaan. Nautitaan yhteisistä hetkistä miestemme kanssa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekkin kaverit hokivat tuota samaa. Nyt olen tyytyväinen etten jäänyt jahkailemaan ja odottelemaan ihmettä, vaikka kaikki olivat sitä mieltä että voimme ihan hyvin vielä rauhassa yrittää (yritystä oli ollut 8 kk). Lähdettiin sitten tutkimuksiin ja siellä selvisi, että luomuraskauden mahdollisuus olisi ollut suunnilleen lottovoiton luokkaa. Eli se siitä. Vuoden hoitojen jälkeen olen nyt vihdoinkin raskaana.
Tätä tokaa lähdetäänkin sitten keväällä oikein tekemällä tekemään klinikalle. (ICSI-hoito)