Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tytär häpeää kotia, eikä kehtaa tuoda poikaystävää näytille. Mikä neuvoksi?
15.05.2011 |
Asumme 6 henkeä pienessä kaksikerroksisessa rivitalossa, ja ahdastahan täällä on ja sisutus on mitä sattuu. Siistiä meillä täällä on kuitekin! Nyt ongelmana se, että tyttö ei uskalla tuoda poikaystävää meillä. Olen muualla poikaystävää tavannut ja hän vaikuttaa todella mukavalta, mutta tyttöä häiritsee että poika asuu hienossa talossa ja meillä vähän no, raihnaisempaa.
Mikä siis neuvoksi, miten saan tytön uskomaan että turhaan häpeät? Vai olenko minä väärässä? Tytöllä on siis ikää jo 17 vuotta, ja tämä asia tuntuu tosissaan häiritsevän häntä. :/
Kommentit (23)
ja anna tavata poikaystävää muualla. Lapsella on oikeus olla esittelemättä kotiaan, jos ei halua.
Tai vuokratkaa päiväksi jonkun toisen koti, tyttö voi tuoda pojan sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset haluaisivat muuttaa hienompaan koska häpeävät, mutta kun ei ole varaa. Tämä on sitä eriarvoistuvaa yhteiskuntaa, minkäs teet. Lapsethan siitä aina kovimman hinnan maksavat.
ei tässä tapauksessa, mutta siis yleensä
mä loukkaantuisin moisesta kyllä lapselleni!!
älköön sitten tuoko poikaa kotiin! mokoma prinsessa!
Tai vuokratkaa päiväksi jonkun toisen koti, tyttö voi tuoda pojan sinne.
oli ihana, hih! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai vuokratkaa päiväksi jonkun toisen koti, tyttö voi tuoda pojan sinne.
oli ihana, hih! :)
naurut tuosta sai!
kotia teini-ikäisenä. Tilanne tosin muuttui siinä vaiheessa, kun oli tarve järjestää kotibileet, silloin koti kelpasi. Ja kaverithan kehui meidän kotia hienoksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annat budjetin (muutama satku tjn) ja marssitte iskuaskoanttilaan, johon olette tilanneet ilmaisen sisustussuunnitteluajan. Marssitte stailattavien tilojen valokuvien kanssa tyttären kera em. liikkeeseen ja tuotatte suunnitelman mukaisen muutoksen.
Ei viene kauaa eikä maksa paljoa, jos muutatte verhot, päällystätte soffan siistiksi, hommaatte sopivan maton jne.
Meidän likkakin on hävennyt meitä. Kaikki lapset häpeää jotakin kodissa tai vanhemmissa jossakin iässä. Muista itsekin, kun häpesin nuorena äitiäni ja isääni milloin sitäkin syystä. Ja vaatimatonta kotiani.
Me olemme kumpikin akateemisia ja hyvissä duuneissa ja kodissa, autossa ym. ei ole vikaa.
Mutta lpasen silmissä löytyy hävettävää..... Näin se menee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että pojan mielestä teidän koti on just hyvä :) Jos itsellä hieno koti ja väljää, teillä taas ahdasta ja vähänsinnepäinsisustus, se voi pojasta olla hyvinkin viehttävää kaikessa erilaisuudessaan!
Kaksikerroksinen rivari ei ole mikään jokapojan koti, aika iso osa ihmisistä asuu vain kerrostalossa!! Ei mitään hävettävää tuossa, kerro tytöillesi paljonko maksaa alueella mitkäkin talot ja että ilman rikasta miestä voi olla hankalaa ostella okt-linnoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Me ollaan HÄPEÄPERHE!"
Tämä siksi koska meillä ei ollut silkkitäkkiä.
"Me ollaan HÄPEÄPERHE!" Tämä siksi koska meillä ei ollut silkkitäkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja varmasti tyttö itsekin tajuaa, että tuollaisilla asioilla ei pitäisi olla merkitystä, mutta käytännössä niillä kuitenkin joskus on.
Jos suhde syvenee, niin jossain vaiheessa tyttö alkaa luottaa poikaan sen verran, että tuo sen myös kotiin. Jos ei, niin sitten ongelma hoituu sillä.
Kyllähän se, että ei ole varaa samaan kuin kavereilla, on nuoren (ja vanhemmankin) elämässä toisinaan kova pala. Asiat vain menevät joskus niin, ja parhaiten niitä oppii käsittelemään kun antaa asioiden kehittyä rauhassa ja pikku hiljaa kohdaten.
Kerro tyttärellesi, että poika on teille aina tervetullut, mutta tietenkään tätä ei ole pakko kotiin tuoda.
Sano myös, että sinä olet tehnyt parhaasi, että lapsilla olisi hyvä ja turvallinen koti ja teillä nyt on sellainen koti kun on. Sinustä on sääli, jos tyttö häpeää kotiaan, mutta jos teillä todella on kuitenkin ihan asianmukaiset kotiolot (ei kamala läävä), niin toivot tytön ymmärtävän, että ihmiset ympäri maailmaa elävät eri tavoin ja näillä on mitä erilaisimpia koteja ja tytölläsi tulee toivottavasti isona olemaan hänelle mieluisa koti - ja ehkä se oma lapsuudenkoti ei enää aikuisenakaan tunnu niin nololta ;)
Kaksikerroksinen rivari ei ole mikään jokapojan koti, aika iso osa ihmisistä asuu vain kerrostalossa!! Ei mitään hävettävää tuossa, kerro tytöillesi paljonko maksaa alueella mitkäkin talot ja että ilman rikasta miestä voi olla hankalaa ostella okt-linnoja!
Ihme vinkkejä täällä, "käykää parilla satasella uudelleensisustamassa", "hanki rikas mies"...
Minusta tuntuisi olevan parempi
a) selittää nuorelle, miksi me asutaan tällaisessa asunnossa; asunnon koko on yksi asia, sisustus taas täysin toinen eli aikuisten (maksajien) mieltymysten mukainen.
b) kukin saa ostaa koulutuksensa, palkkansa ja menestyksensä mukaan sellaisen talon kuin haluaa, joten tyttö voi sitten omassa elämässään varautua tekemään sellaisia valintoja, että pystyy aikanaan elämään talossa, jota EI häpeä
Osaisiko joku psykologiasta tietävä kertoa, mistä tuo häpeän tunne oikein kumpuaa ja miten se alunperin on syntynyt?
Itsekin muistan, miten kovasti häpesin narsistisesti käyttäytyvän, ailahtelevan ja aggressiivisen isäni käytöstä muiden ihmisten läsnäollessa. Myös perheemme ikivanha auton rämä hävetti muiden ikäisteni vanhempien ajellessa uusilla, isoilla autoillaan.
Meillä taisi olla isompi ja hienompi koti kuin muilla.
Lapset haluaisivat muuttaa hienompaan koska häpeävät, mutta kun ei ole varaa. Tämä on sitä eriarvoistuvaa yhteiskuntaa, minkäs teet. Lapsethan siitä aina kovimman hinnan maksavat.
Eriarvoistuvaa yhteiskuntaa? Huh huh! Kaikille sama palkka ja samanlainen kolhoosi koulutuksesta asemasta ja työstä riippuen? Vai?
Alue: Aihe vapaa
noi asiat tosiaan alkaa häiritä jossain iässä. Eikö voisi vähän nätimmin sisustaa? ei se vaadi älyttömästi rahaa. Häpeän tunne ei ole kiva.