Te,joilla kaveripiiriin kuuluu psykologi, psykiatri, psykoterapeutti...

jollain se on ammattitauti analysoida koko ajan ihmisiä mutta varmaan silloinkin lähinnä omassa päässään. Onko ap:lla jotain pelkoja esim. perheneuvolan osalta vai miksi hermoilet? Sama kai se mitä mielessään ajattelee, vai oletko sitä mieltä että diagnoosi tai jotain seuraamuksia tulisi jos joku asioita kaivelisi?

Luultavasti tekevät sitä jo meilkein tietämättään. Kontrolli mennyt milloin analysoi milloin ei. Pelkäävät itse joutuvansa sille toiselle puolelle.

Ystäväni on psykologi, ja vaikka hän käyttää ammattitaitoaan paljonkin yhteisissä keskusteluissamme yhtenä näkökulmana, liittyen esimerkiksi johonkin äskettäiseen uutiseen tai ihmisten käyttäytymiseen ylipäätään, niin toisaalta ei minulle koskaan tule oloa, että hän analysoisi minua. Kaikki ovat ihmisiä ja jos minulla onkin omat ongelmani, niin hänelläkin on omansa. Ja miksi pilata ystävyyttä toista analysoimalla? Hyvän psykologin pitäisi tunnistaa se valtasuhde, joka syntyy heti jos tuollaista yrittää, ja pysytellä siitä erossa.



Jos sinua analysoiva tapaus sattuu vastaan, niin ei varmaan kannata pitää yhteyttä, ja sopii toivoa, ettei osu sohvan toiselle puolelle missään asiassa, ammattietiikka ei varmaan ole silloin kohdallaan.

joista toisen kanssa ollaan tunnettu ihan vaahtosammuttimen kokoisesta asti, toiseen olen tutustunut parikymppisenä. En kyllä ole ainakaan huomannut, että kumpikaan analysoisi minua tai muitakaan ihmisiä sen enempää, kuin kuka tahansa. Toki molemmat tuovat keskusteluihin asiantuntemustaan, niin kuin kuka tahansa ihminen, jos keskustellaan häntä kiinnostavista/hänen alaansa liittyvistä asioista, mutta en mäkään pidä sitä minään persoonani analysoimisena.

kuvitella, että psykologit analysoi toisia paljon vähemmän kuin ei-alan-ihmiset, koska kuka nyt haluaisi tehdä töitä 24/7. Itse analysoin puolestani muita jatkuvasti päässäni kun se ei ole työni mutta aihe kiinnostaa, mutta eihän sitä tietenkään huomaa ulospäin (luulen). Varmasti kaikki ihmiset näkevät toisista kaikenlaista, mitä nämä yrittävät peittää. Vähintään aistii, jos joku on epäaito ja teeskentelee, vaikka ei tietäisikään, että miksi se teeskentelee.

kellekään puolitutulle olevani psykologi, koska tiedän, että ammattiini liittyy hyvin paljon erilaisia odotuksia, pelkoja ja harhakuvitelmia. Onneksi perhekerhoissa harvemmin tutustutaan näin perinpohjaisesti, että pitäisi ammattiaan kertoa. Kyllä me ollaan ihan tavallisia ihmisiä omine ongelminemme. Ajattelisin, että teoreettinen tieto ja kokemus voi jopa avartaa ajattelutapaa, ei niinkään aiheuttaa sitä, että näkee psyykkistä problematiikkaa tavallisissa arkipäivän ongelmissa.

Kuten aikaisemminkin on sanottu, niin tuskin psykologi lähtee tarkoituksellisesti analysoimaan ja tekemään ajatustyötä vapaa-ajallaan.

Mutta kyllähän sitä eri ammatinharjoittajille tuppaa kehittyy 'ammattisilmä' jollon voi tarkoituksetta huomata asioita ammatin aihepiiriin liittyen. Yksinkertasena esimerkkinä että jos kävelet vaikka omistamassas metsässä kahden kaverin kaa, joist toinen on maalari ja toinen metsä-alan ammattilainen niin siinä missä maalari ajattelee, että "hienoo mettää" niin mettäammattilainen voi tehdä huomioita, että "hieman on oksasii puita", vaikka tämä frendi olis jättänykki työnsä työajalle.

Tapasin kerran yhden harrastuksen puitteissa psykologin, hän oli aika viileä persoona ja selvästi valikoi seuraansa. Vaikutti siltä ettei halunnut olla "vapaalla töissä".

Törmäsin tähän keskusteluun psykologin kanssa lapsen osastohoidosta http://autisticjungle.blogspot.fi/. Mitähän tässä analysoidaan hoitoa, lasta vai vanhempaa?

Sano sille, että kerro itsestäsi vaan, että sun asiat eivät hänelle kuulu! Luulevat olevansa jotain maailmanparantajia ja muiden yläpuolella! Talonpoikaisjärjellä selviää elämässä ihan ok!

Mihis suutari kengistään pääsee. Ne osaa lukea ihan kaikkea sellaistakin esim vaatteet ilmeet mitä ostat kaupasta - ja tulkitsevat luonnetta sen mukaan. Mä varoisin.

tietty aina saattaa olla joku, joka jaksaa "tehdä töitä" vapaalla, mutta itse sekä kaikki tuntemani alan ihmiset jättävät työt työpaikalle. mutta ilman muuta, jos haluat, niin mua saa varoa :) :) :)

Esim. psykologit on melko ymmärtäväistä porukkaa. Eivät säikähdä vähästä ja tietävät, että ihmiset on ihmisiä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.

Niitä yleensä tuntee joko monta tai ei yhtään, kun ne kaikki tuntevat toisensa... :)



En tiedä diagnosoivatko ne kaveripiiriään koko ajan mielessään, mutta jos tekevät niin niin eivät ainakaan näytä sitä. Tosi mukavaa porukkaa.

Niin kuin tuossa jo joku totesikin, että on aina niitä innokkaita, jotka eivät voi höllätä työstään edes vapaa-aikana ja näkevät kaikissa niitä tulevia potilaitaan.



Mutta oikeesti. Itse olen terveydenhuoltoalalla, enkä todellakaan kysele tuttaviltani heidän terveysongelmistaan sen enempää mitä he itse haluavat kertoa tai on kohteliasta. Jos joku ihan tosissaan kysyy multa jotain neuvoa johonkin terveysongelmaansa, voin kysyä tarkemmin voidakseni neuvoa paremmin. Mutta mulle on potilaat potilaina ja kaverit kavereina.

voin kertoa, että töissä saa ihmisten asioita pohtia ja miettiä ihan tarpeeksi, joten en ole todellakaan kiinnostunut "diagnosoimaan" kavereita ja tuttuja, saati analysoimaan heidän sanavalintojaan tai perhetilannettaan. Valitettavasti olen huomannut, että useat (uudet) tuttavuudet muuttuvat jotenkin varovaisiksi ja varautuneiksi kun kuulevat ammattini.

Mä tunnen yhden lasten- ja nuorisopsykiatrin joka sai tietää 17-vuotiaan lapsensa olevan amfetamiinikoukussa ja olleen koukussa 12-vuotiaasta saakka!



Että silleen. Eipä ainakaan omaa tytärtä diagnosoinu/nähnyt mitään omituista tyttäressään..