Tasavalta poisti Ranskasta aateliset jo ennen kuin Ruotsi sai Bernadottekuninkaan!

Se on näillä alueilla kuin joku luonnonoikku, mikä pitää sisäistää ja pitää tajuta, että ei ole mitään...menikös jo kalloon?

Ranskan aatelisto oli tosin jo asetettu takaisin paikalleen sen "ranskan suuren vallankumouksen jälkeen" ennen kuin Bernadotteista tuli Ruotsin kuninkaallisia. Kas, silloinhan siellä oli jo jonkun aikaa hueerannut keisari Napoleon. Ja tämä Bernadotte, joka oli Napoleonin upseereita, ehti juuri Ruotsiin kuninkaaksi sliloin kun Napoleon vielä oli voitolla, ihan vähän ennen kuin Napsu kukistui.



Suurin osa Ranskan aatelista oli vallankumouksen ajan ihan Ranskassa, toki vähän vähin äänin. Vaikka giljotiini lauloi tiheään, ei sellaista määrää päitä ehditty katkoa, että kaikki sen maan aatelisiet olisi hengiltä saatu - ei edes kuninkaallista sukua. Suuri osa pakeni lisäksi ihan vaan JOHONKIN naapurimaahan, niitähän Ranskalla riittää, Englantiin, Alankomaihin, habsburgien maatkin kelpasi tuossa tilanteessa.



Ylipäänsä ne eivät mennee tmihinkään tiettyyn yhteen paikkaan, koska utohon aikaan taatelisto oli äärimmäisen kansainvälistä ja säätyyn kuuluminen oli tärkeämpää kuin johonkin tiettyyn maahan kuuluminen. Kansalaisuutta ei oikeastaan vielä ollut ja kun se 1800-luvun loppupuolella alkoi vähitellen syntyä, se ei suinkaan saanut alkuaan aatelistosta eikä ensimmäisenä levinnyt aatelistosssa, vaan porvaristossa ja koulutetussa väessä, yliopistoväessä, jne..

suku joutunut kokemaan vallankumouksia ja giljotiineja?

Jos ovat pelastuneet niin ihan muita, eurooppalaisia teitä...Joku suomalainen Kustaa III suosikki tuskin on heidän eteensä mitään tehnyt...



Siis Armfeltin jälkeläisiäkö asuu jossain? Missä? Keitä?



Kiitos muuten kirjavinkistä - niitä hyviä historiallisia lukuhetkiä aina tarvitsee, mutta ovatko ne faktaa ja fantasiaa sekoitettuna?

jossain siellä pernajan jne. tienoilla.



Armfelteista en nyt osaa neuvoa mitään hyvää kirjaa, koska en ole edellinen vastaaja, mutta varmasti niitä onsekä faktaa että fiktiota ja erilaisina yhdistelminä. Itse suosittelen samoista ajoista Suomen aatelistosta kertovaa kirjaa Sopie Creutzin aika: aateliselämää 1700-luvun Suomessa. (Kirsi-Vainio-Korhonen). Se on kyllä ihan faktaa ja faktoihin perustuvaa tulkintaa (miten se sitten eroaakaan fiktiosta) mutta silti ihan mielenkiintoista luettavaa. Samalla tekijällä on myös toinen hauska kirja nimeltään Suomen herttuattaren tarina, jossa on useamman naisen tarinat myös 1700-luvun Suomesta, mutta ne eivät ole kaikki aatelisia ollenkaan.

Sitä kutsutaan Ranskan Suureksi vallankumoukseksi. Seuraava mullistus koettiin Ranskassa (ja Euroopassa) 1848 ja sitä seuraava Pariisin Suuren Kommuunin aikana 1871-72. Että ryminää on riittänyt.

Mummini koki kansalaissodan, Talvi- ja Jatkosodan, 30-luvun laman ja vielä 90-luvun lamakankin ihan vaan täällä Suomessa. Ja hän oli yksi ihminen, ei kokonainen vuoisatoja elänyt suku.

Lue vaikka Kustaa Mauri Armfeltista, josta on kirjoitettu monia kirjoja. Hän oli Kustaa III:n suosikki, oli jollakin tavalla sekaantunut Ranskan aateliston (ehkä jopa kuningattaren) pelastamiseen vallankumoukselta, päätyi tsaarin palvelukseen Pietariin ... Hänen jälkeläisiään elää suvun kartanossa edelleen.