Aikuisen koiran "mustasukkaisuus" vauvaa kohtaan.

Koira kokee olevansa vauvan johtaja ja komentaa sitä näykkimällä ja merkkaamalla tavaroita. Koira ei siis luota siihen että te olette johtajia ja huolehditte lapsen komentamisesta.



Suosittelen luopumista koirasta, mutta jos haluatte yrittää, niin välittömästi kunnon koiraterapeutille ja koulutus käyntiin. Kotikutoisia neuvoja koiraa ja teidän käytöstä tuntematta ei kannata kokeilla, koska koira on jo käynyt kiinni lapseen.



Koiraa ja lasta ei kosketuksiin ja välittömästi kouluun. Tai sitten koirasta luopuminen.

Koira on lapsesta kateellinen, ollettehan huomioineet hänetkin.

Kannattaa olla varpailleen ettei pääse enempää vahinkoja tulemaan.

Koira on saanut huomiota siinä missä ennenkin, mut nyt tän näykkäisy-merkkailu episodin jälkeen on hakenutkin huomiota eri tavalla, eilen tyttö oli mun sylissä niin hyvä ettei koira tunkenut väkisin tytön päälle. Kastrointihan saattaisi auttaa..

Koira ei ehdottomasti saa näykkiä ketään. Jos teillä ei ole aikaa kouluttaa koiraa, kehottaisin luopumaan koirasta (vaikka onkin muuten ihana ja rakas). Et voi luottaa koiraan lainkaan lapsen seurassa, ja koiran erottaminen muusta "laumasta" ulos häkkiin tai toiseen huoneeseen ei ole ratkaisu (vaikka tulisi ainakin itselle ensin mieleen).

näyttää siis hampaita ja murisee. Jos tämä ei mene perille niin koiran viimeinen keino on näykkäistä.

auta noin vanhan koiran kanssa enää. Itse luulen, että aiemmassa perheessä lapset kenties kiusanneet ja sielä näykkinyt myös. Parasta olisi ehkä päästää koira taivaaseen.

Siis olisit viemässä 6-vuotiaan, täysin terveen koiran lopetettavaksi ilman että edes yrittäisit ensin jotakin konkreettista tilanteen parantamiseksi?! Olisihan siitä varmaan sulle ja miehellesi liikaa vaivaa? Et viitsi edes toista kotia etsiä?



Jos sun käytöksesi koiraa kohtaan on vähääkään yhtä tunnekylmää kuin asenteesi koiraa kohtaan täällä keskustelupalstalla, ei ihme että koira tuntee jääneensä täysin vaille huomiota ja on mustasukkainen. Kannattaa alkaa kiinnittämään ensisijaisesti huomiota omaan käytökseesi ja tekemiisi tekoihin, ehkäpä löydät syyn koiran epämieluisaan käytökseen sieltä...

voihan, luuletko tosiaan ettei mulla ole viikonlopun aikana ollut aikaa surra ja pohtia tätä asiaa,eli tunnekylmyyteni saattaisi johtua siitä. Kyse onkin ennemminkin lopetuksessa siitä että onko meidän koira oikeasti terve?!? Koira on meille tulostaan asti ollut hermostunut, helposti stressaantuva ja uusia asioita pelkäävä. Luulet siis tosiaan että meillä kotona koira ei ole saanut mitään huomiota,ei tilanne todellakaan ole näin. Koiran kanssa on pyritty harrastamaan,joskin vauvan päiväuniehdoilla niinkuin ennenkin, hän saa myös huomiota,joskin multa useimmiten kunnolla vasta kun vauva nukkuu.



Mietin ton stressaamisen,uusien asioiden pelkäämisen yms. takia onko koira valmis vielä yhteen uuteen kotiin,ja taas uuteen tilanteeseen? Joudunko sitten miettimään aina mitä jos siellä ei ole koiralla hyvä olla. Ihanteellisinta olisi lapsettomassa paikassa ainoana koirana. Mutta kuinka todennäköistä se on?

koira ei murissut,ei näyttänyt hampaitaan.. Ei varoittanut millään tavalla,vaan näykkäisi...

koulutusta.

Perheessä oli kaksi erirotuista koiraa, oikeita sylilemmikkejä. Kun eka lapsi oli 1,5-vuotias, toinen pienehkö koira näykkäisi lasta päälaelta niin, että tarvittiin muutama tikki. Kaikki tapahtui täysin ennalta arvaamatta, mikään ei osannut ennustaa tapahtunutta. Koira lähti piikille heti, kun lapsi oli hoidettu ensin kuntoon.



Teillä on nyt mietinnän paikka, kumpi on tärkeämpi, lapsi vai koira. Lapsen fyysinen turvallisuus, perusturvallisuuden tunne, elämä ilman tulevia traumoja ja koirapelkoa olisi ainakin minulle huomattavasti tärkeämpää kuin koira, jonka tausta näyttää olevan sellainen, että se on jo aikaisemmin ollut lapsiperheeseen soveltumaton.



Sanottakoon vielä, että olen erittäin eläinrakas, ja tiedän, miltä omasta koirasta eli perheenjäsenestä luopuminen tuntuu. Mutta järki käteen nyt. On olemassa koiria, jotka eivät suhtaudu lapsiin tuolla tavoin.

Koiran kastrointi ei muuta sen luonnetta. Hormonaalista toimintaa muuttaa, mutta ei luonnetta ja omaksuttua käytösmallia itsessään.



Huomio nostaa koiraa jalustalla entisestään, joten sekin tie voi olla vaarallinen.



Toistan itseäni, mutta laumassanne ei ole johtajaa, joten koira on ottanut johtajuuden itselleen. Siksikin se on epävarma ja epäluuloinen, koska joutuu huolehtimaan ja turvaamaan laumaa ja pitämään jäsenet kurissa.



Ongelman piilottelu ja koiran lukitseminen eivät poista ongelmaa. Joko hakeudutte välittömästi ammattikasvattajan pakeille tai siirrätte koiran toiseen asuntoon / kotiin.



Tuo koiran käytösmalli kertoo kyllä johtajuuden puutteen aiheuttamasta stressistä, ei niinkään sairaudesta. Koira sopeutuu kyllä uuteen kotiin jos sille asetetaan siellä selkeä paikka ja omistajalla on ehdoton johtajuus.



Toki sairaudellekin on mahdollisuus, joskin pieni. Itse olen pitkän tien käynyt erilaisten koiraterapeuttien ja kouluttajien kanssa, lukenut kaikki aiheeseen liittyvät materiaalit ja elänyt ongelmakoiran kanssa monta vuotta. Se koira oli sitten sairas, sitä ei pystynyt kouluttamalla muuttamaan. Lopetussuositus tuli sekä kasvattajalta että koiraterapeutilta. Me emme uskoneet sitä suositusta, joten koira ehti näykkäistä lasta ja käydä minun kimppuun pahasti. Sen jälkeen lähti piikille samana iltana.



Älä ota riskejä lapsen suhteen.



2

Mä olen tosi pahoillani puolestanne, tilanne on raskas kaikille. Mutta koira, joka puree lasta täysin ennalta varoittamatta ja ilman että lapsi on tehnyt koiralle mitään, ei ole terve eikä sitä terveeksi saa millään koulutuksella. Te ette voi ottaa riskiä, että seuraavan kerran käy pahemmin. Kaverini koira kävi samalla tavalla kiinni heidän nelikuiseen vauvaansa, joka köllötti sitterissä. Lapsen näkö säilyi onneksi ja arvetkin paranevat pikkuhiljaa - nyt kun lapsi on kaksivuotias, ne näkyvät vielä selvästi kun osaa katsoa. Myös tuolla koiralla oli kodinvaihtotausta, en tiedä vaikuttaako se asiaan mut en ihmettelis jos edelliset omistajat olisivat jättäneet jotain kertomatta.



Meillä on koira, jolla on päässä vähän häikkää. Siltä voi odottaa kaikenlaisia tempauksia, mutta se ei IKINÄ ole ollut aggressiivinen lapsia kohtaan, ei omia eikä muiden. Normaali koira ymmärtää ettei lapsi ole uhka.

Ongelma tuskin on siinä että teille tuli vauva, vaan siinä että te ette ole koiranne silmissä johtajia. Alamainen ei koskaan, koskaan vastusta fyysisesti johtajaa.



Johtajuudessa ja sen saavuttamisessa on ensisijaisesti kysymys siitä, että te miehesi kanssa käyttäydyte kuten johtajan kuuluu. Esimerkiksi suojelette omaa laumaanne; jos esim. toinen koira räyhää koirallenne koirapuistossa, menette itse väliin ja osoitatte siis koirallenne että te olette johtajia, te puolustatte tätä laumaa ja koiran voi luottaa teihin.



Johtajuussuhde pitää olla sellainen, että te saatte tehdä koiralle mitä vaan, vaikka se tuottaisi kipua tai olisi epämiellyttävää, ja myös muut ihmiset silloin kun te olette mukana hommassa (kipua tuottavilla asioilla tarkoitan tietysti esim. eläinlääkärin hoitotoimenpiteitä, jotka kyllä joskus saattavat pikkaisen sattua).



Meillä on erittäin vaativan rotuinen koira, joka jo rotuominaisuuksiensa puolesta pyrkii aktiivisesti johtajan paikalle. Joitain pieniä ongelmia koiran kanssa onkin esim. kodin vahtimisessa, mutta meitä kohtaan se on mitä nöyrin. Se yksinkertaisesti ajattelee että me olemme johtajia, joten meillä on oikeus ottaa siltä esim. luu, tai tehdä hoitotoimenpiteitä. Ja koska me olemme johtajia, myös meidän pentuihin suhtaudutaan kunnioittavasti. Tätä auttaa myös se, että pidämme lapsille kuria ja osoitamme myös siten koiralle että sen ei tarvitse hoitaa lasten kasvattamista, johon koirien maailmassa kuuluu just se näykkäilemällä komentaminen (koirat siis kurittavat tarpeen vaatiessa omia pentujaan). Tämä lisäksi korostan että emme ole mitään natseja vaan koira on meillä rakas ja arvokas perheen jäsen jolla on myös oikeuksia. Mutta niihin oikeuksiin ei kuulu meidän fyysinen vastustaminen tai lasten kasvatus.



Sitten konkreettinen neuvo: etsiydy Pertti Vilanderin ideologiaa toteuttavan kouluttajan pakeille. He ovat erikoistuneet juurikin noihin johtajuusasioihin, ja kun teillä selvästi on ongelmaa nimenomaan koiran dominoivuudessa, niin sieltä löytyy mielestäni paras apu. Yhteystietoja löytyy osoitteesta www. koiraneuvola. fi.



Tuolla keskustelupalstalla jengi on aika fanaattista, joten ei kannata mun mielestä juuttua sinne palstalle. Itse kouluttajat ovat paljon normaalimpia ja ymmärtävät kyllä että kaikki ihmiset eivät halua olla vilander-ideologian lähettiläitä vaan haluavat vaan mukavan ja turvallisen elämän koiran kanssa. Suosittelen lämpimästi, olen itse saanut siellä edellisen koiran kanssa todella toimivaa apua. Yksi käynti maksaa alle satasen ja yleensä käyntejä tarvitaan pari, kolme. Joskus yksikin riittää.



Ja lopuksi, tsemppiä. Yritä vielä. Koiran häiriökäytös johtuu lähesd aina ihmisen puutteellisesta toiminnasta ja ymmärryksestä. Ei ole mielestäni oikein että koira joutuu sen takia piikille. Mutta toimi pian, nuo ongelmat eivät yleensä ainakaan helpota vaan pahenevat jos niihin ei puututa! Ja lapsi pitää tottakai pitää turvassa koiralta kunnes ongelma on saatu ratkaistua.

numero 13 puhuu asiaa, ymmärtääkseni samaa asiaa kuin mitä itsekin yritin selittää. Johtajuuden puuttuminen voi aiheuttaa monelaista ongelmaa, näykkäilyn lisäksi juuri tuota hermostuneisuutta tms. Koiralaumassa on aina johtaja. Jos koira kokee että teistä ei ole johtajiksi, se ottaa sen paikan itse. Ja (koiran mielestä) epäloogisesti käyttäytyvän ihmislauman johtaminen on koiralle liiaan suuri taakka. Jotkut erittäin kovat eli hyvähermoiset koirat kestävät sen, mutta useimmita koirat stressaantuvat siitä.



Kun laumassa on selkeä johtaja ja koira tietää voivansa luottaa teihin, se myös antaa teidän tehdä päätökset. Ja rentoutuu, kun sen ei tarvitse yrittää johtaa laumaa.



Ja vielä sille joka puhui näykkäyksestä jonain hyökkäyksenä ja aggression osoituksena. Jos koira olisi halunnut satuttaa lasta, se olisi myös tehnyt niin. Tuollainen ei -ihoa puhkaiseva näykkäys vaikuttaa ennemminkin juuri "kasvattamiselta", jota koirat siis tekevät omien pentujensa kanssa. Uskon ongelman ratkeavan sillä että te otatte johtajan paikan. Johtajien pentuja eivät susilaumassakaan komenna muut kuin johtajapari itse.

sanon kuin muutkin, johtajuus hukassa, koiraa ei voi siinä mielessä inhimillistää että ajattelisit, että koira ajattelee kuin ihminen, se ajattelee kuin koira,kuin eläin.. se reagoi lauman muutokseen koiran tavalla, ehkä vielä laumaa johtavan koiran tavalla. Eli valta pois, osoita käytökselläsi että sinä olet johtaja, ensin sinä sitten koira. Toki koira tarvitsee huomiota, mutta sohvan sijaan kanavoi se huomio lenkittämällä koiraa, purkamalla energiaa, tarjoamalla älyllisiä aktivitettejä.. ja muista että myös vauva on laumassa korkeammalla kuin koira ja siitä huolehtiminen on sinun tehtävä, koira ei saa mennä vauvaan kiinni, kävellä sen yli,istua sen päälle,nuolla sen naamaa, koiran kuuluu väistää vauvaa kun se kulkee, MUTTA muista myös että koiran rauhastakin pitää huolehtia, siitä että sillä on paikka mihin se pääsee nukkumaan ja rauhottumaan niin ettei sitä häiritä. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia vauvan turvallisuudesta, jos epäilet sitä ja päätät luopua koirasta niin vie piikille, älä pistä kiertolaiseksi, niitä on muutenkin jo ihan liikaa, eikä kuolemassa ole mitään niin kauheeta, monesti se on kuitenkin se armollisempi vaihtoehto.

Alusta alkaen tehty selväksi, vaatii tietysti aluksi paljon aikaa aikuisilta. Lapsen lähestyessä koiraa ja koskettaessa (koiria ei saa satuttaa) äänimerkeilläni puutun koiran varoittavaan käytökseen. Koira ei leiki lapsen kanssa(ei saa yrittää lapsen käsiä edes leikkimielessä "näykkiä"), vaan tulee makoilla lattialla kun lapsi tulee silittämään. Pienempien lapsien suhteen koirilla on tietysti oikeus poistua, koska he harvoin osaavat silitellä.



Meillä koirat on ollut jo pennusta joten varmasti helpommin totetettavissa. Ja lapset olleet ennen koiria.



Ongelmakoirakouluttajat auttavat myös juuri johtajuusasiassa!

kaikki, jotka puhui tuosta johtajuudesta, en ala toistamaan noita neuvoja.



Näykkäisyt ym. vaikuttavat siltä, että koira tosiaan haluaa pomottaa sekä teitä että lasta. Kannattaa etsiä erilaisia koirien käyttäytymistä korjaavia koulutuksia/kouluttajia, lemmikkifoorumeilta niistä löytää tietoa, mutta niillä kannattaa ehkä olla itse sanomatta mitään omasta tilanteestaan, koska tiedon lisäksi saa yleensä myös kärkkäitä mielipiteitä.



Tuo johtajuuden hankkiminen itselleen ja koiran kanssa toimeen tuleminen voi olla pitkä tie, varsinkin kun koira on ehkä jo tottunut hylätyksi tulemiseen ja sekin voi aiheuttaa käytökseen jotain lisämaustetta, mutta jos olette kärsivällisiä, niin se on mahdollista.



(Ja tosiaan, jos se on tullut lapsiperheestä, niin tuo käyttäytymismalli saattaa tulla sieltä. Varsinkin, jos siellä ei ole lasten vanhemmat osanneet tehdä tuota samaa, mihin sinua nyt neuvotaan.)

Eli niskasta kiinni kun tekee jotain väärää ja muriset ja katsot julmasti. Kuvittele että sulla on niskakarvat pystyssä ja muriset tosi vihaisesti. Kuvittele olevasi koira tuossa tilanteessa!

Jotku koirat tarvii koiramaista käytöstä ymmärtääkseen paikkansa laumassa.

Meillä 2 koiraa ja murina auttaa jos muu ei auta.

että toisin kuin joku sanoi, niin näykkäisyt eivät viittaa aggressiivisuuteen, vaan ovat ennemmin joko ohjaavia tai varoittavia. Koira käyttää leukojaan ja hampaitaan aika paljon viestinnässään, ja jos se aikoo jotain purra, niin se puree. Näykkäisy tarkoittaa eri asiaa, mutta tietysti sekin pitäisi kitkeä pois, koska koiran ei kuulu perheessä yrittää komennella lapsia tai aikuisia.