Missä vaiheessa pitää tajuta luovuttaa parisuhteessa?
vaikka rakkautta olisi, mutta arki ei vaan suju. Missä vaiheessa voin sanoa lapsilleni yrittäneeni tosissaan ja pitkään? Miten tiedän sen? Kiitos neuvoista.
Kommentit (5)
mutta itse meinaan yrittää vielä lasten takia. Meillä arki sujuu, mutta läheisyys kadonnut. Mieheni piti sivusuhdetta seksittömyyden ja läheisyyden puutteen takia. Silti annan vielä sille toisen tilaisuuden. Itse olen erolapsi, enkä haluaisi samaa kohtaloa omilleni. Kurjaa oli lapsuuteni sen jälkeen äidin vaihtuvien miesystävien takia ja ikävöin isääni jatkuvasti.
Kakkonen luetteli lähinnä vain ääripään vaihtoehdot. Itse pidän kyllä henkistä väkivaltaa ja tunnekylmyyttä myös hyvänä vaihtoehtona erota.
Toki sitä pitää ensin tehdä kunnolla töitä tilanteen korjaamiseksi. Menkää esim. parisuhdeterapiaan ja yrittäkää ulkopuolisen avun kautta löytää uusia näkökulmia!
-avioliitossa 20 vee ja parhaillaan miehensä kanssa parisuhdeterapiassa käyvä -
ei pidä luovuttaa koskaan. Paitsi jos toinen on väkivaltainen ja uhkailee ja on vaaraksi sulle tai lapsille. Muuten pysytään yhdessä ja opetellaan sietämään toista. Itsehän sitä puolisonsa valitsee, valinnoistaan pitää kantaa vastuu.
Vaikka toinen selkeästi haluaa jotain muuta eikä ole valmis yrittämään?
joo no meillä ihan käsittämätöntä sanallista toisen ihmisen alistusta puolin ja toisin... ja läheisyys/hellyys kadonnut kokonaan. Pahinta on, että mies tekee sanallisen nöyryytyksen lapsen silmien edessä.
Ku se ei näköjään vaan riitä, et toinen yrittää... :( ei ole pettämistä, mutta pelkään, että mies lähtee lätkimään pian ku sitä ei vaan tunnu kiinnostavan.. Noh, toisaalta siinä vaiheessahan se sit ainakin on loppu.
ap
ei pidä luovuttaa koskaan. Paitsi jos toinen on väkivaltainen ja uhkailee ja on vaaraksi sulle tai lapsille.
Muuten pysytään yhdessä ja opetellaan sietämään toista. Itsehän sitä puolisonsa valitsee, valinnoistaan pitää kantaa vastuu.