Oko teillä kavereita/ystäviä, joita ette halua kylään,

Ystävälläni on viisi lasta, meillä yksi. Asumme 65m2 asunnossa ja kaaos on hirveä kun kaikki lapset tulevat kylään, eivät keksi kerrostaloasunnossa mitään tekemistä kun ovat tottuneet huitelemaan pihalla ja pelaamaan pleikkaria jota meillä ei ole. Heillä taas iso talo ja pihamaa. Eivät kyllä itsekään tahdo tulla meille.

Asia olisi ihan looginen, usein ollaan siellä missä sillä hetkellä kiinnostavimmat leikit ja lelut..

Aikuisilla lienee sitten omat motivaationsa?

yhtä kaveriani lapsineen meille. Lapsensa pistää ihan mullin mallin koko huushollin ja minä olen ainoa, joka niitä komentaa. Äitinsä ei puutu mitenkään. Myöskään leikkejä eivät suostu keräämään minun kehotuksista huolimatta kun leikit loppuu. Äitinsä ei tähänkään mitenkään puutu.



Heillä kyllä voin käydä. Kaverini kanssa on tunnettu pitkään ja pidän keskusteluista hänen kanssaan. Omat lapseni kuitenkin heilläkin (kuten muuallakin käydessään) siivoavat leikin jäljet kun ollaan lähdössä. Näin olen koittanut opettaa ja näyttää kaverini lapsille, kuinka kylässä ja kylästä lähdettäessä tulisi käyttäytyä. Ja ehkä vähän samalla antaa vinkkiä kaverilleni, että hänkin voisi alkaa lapsiaan opettamaan kyläilykäyttäytymistä. Ikää lapsilla kuitenkin jo on. Vanhempi kolmannella ja nuorempi menee syksyllä eskariin.



Kaverini kanssa olen asiasta jutellut ja hän sanoo, ettei hän jaksa alkaa lasten kanssa riitelemään niistä asioista :O



Niinpä, useimmiten käydään heillä. Harvoin kutsun heitä meille. Olen heidän vierailun jälkeen ihan poikki, jos ovat meillä olleet. Ja sitten pitää vielä raivata koko huusholli kun ihan joka ikinen lelu on vedetty lattialle...

halua kaveria tänne. En jaksa siivota, menen sen luo mieluummin. Sillä on kaks lasta ja mulla neljä, joten meillä sitä sotkuakin on enemmän.

että meillä taitaa olla sama kaveri? Ei tuon edellisen kommenttini vaan toinen. Se lapset on tuon ikäisiä ja en halua niitä tänne ikinä. Lapsetkaan ei halua niitä kun eivät siivoa jälkiään ja rikkovatkin tavaroita.

Itse en myöskään jaksa nimenomaan kaverin lapsia, vaikka meillä on omiakin lapsia. Kaikki paikat pistetään sikin sokin ja ah se meteli!

kaverini on hyvin siisti ja hygieeninen ihminen, eikä voi sietää esimerkiksi koiria tai kissoja. Meillä taas on hyvin ihmisrakas koira ja väistämättä myös koirankarvaa, vaikka kuinka hyvin siivoaisi. Kaikkien hyvän mielen vuoksi on parempi, että minä ja lapseni menemme hänen luokseen, koska muuten kukaan ei nauti vierailusta.

melkein kaikki ;) On ihan hirveän rasittavaa kutsua ihmisiä kylään, ensin siivota, sitten hiki päässä passata ja sitten vielä raivata syntynyt kaaos.



Meillä on jotenkin tosi ahdasta kestitä ketään - kahden tason rivarikämppä joka on just sopiva omalle perheellemme mutta täysi katastrofi minkäänlaiseen emännöimiseen.



Etenkin isot perheet ovat painajainen, ja odotan jo kauhulla pariakin perhettä, joissa on kolme vilkasta lasta. Asuvat itse omakotitalossa, joten ovat tottuneet metelöimäänkin ihan eri tavalla kuin rivarissa on tapana. Viimeksi veivät suklaita olkkariin ennen kuin huomasin (äitinsä huomasi kyllä mutta nauroi vain) jnejnejne. AArGh!

niitten lapset on niin huonosti kasvatettuja, ettei kukaan halua niitä kylään. En itsekkään mielelläni mene heille, kun en jaksa niitä lapsia.

Ihmettelen eikö vanhemmat tajua vaan eivätkö vaan välitä.

Olisikohan "ruokasnobi" oikea ilmaisu kuvaamaan heitä. Heitä on ihan kiva kutsua kahville tms., mutta jo pelkkä ajatus siitä, että heille pitäisi tarjota esim. lounas - useamman ruokalajin illallisesta puhumattakaan - alkaa yleensä stressata todella paljon jo ennen sovittua kyläilypäivää. Etenkin pariskunnan naisosapuoli on hyvin kärkäs arvostelemaan muiden tarjoiluja. Suoraan hän ei sitä asianomaiselle sano (muiden tuttaviensa ruokia kyllä arvostelee takanapäin). Mutta jos vaikka olisin tarjonnut hänelle joskus lounaaksi itse tehtyä kanapataa (keksitty esimerkki, en keksi tähän hätään muutakaan), hän saattaa kuukausien päästä yhdessä jossain lounasravintolassa ruokaillessamme paheksua, miten mielikuvituksetonta, epätrendikästä ja suorastaan junttimaista nykyään on tarjota kanaa, ainakin jos se on jonkun tavallisen naistenlehden ruokaohjeen mukaan väännettynä (ilmeisesti joku gourmetruokajulkaisu on asia erikseen).

eivät ole kutsuneet meitä heidän luokseen vaikka olemme varovaisesti ehdottaneet. Lapsia on meillä yksi enemmän kuin heillä. Ilmeisesti heille on vaan niin paljon helpompaa kun ei tarvitse vaivautua muiden vuoksi vaan tulla itse valmiiseen pöytään. Mulla voi kyllä laitattaa, vaikka lapsiakin on enemmän. En kutsu enää, ei ole oikeata ystävyyttä tuollainen omaan napaan tuijottaminen. Komennan kyllä lapsiani sekä korjaan leikit pois kylässä ollessa, mutta tätähän ei ole vielä heillä päästy kokeilemaan.

ja jotkut ovat suoraan sanoneet etteivät suostu kokkaamaan minulle. Syön kuitenkin kiltisti mitä tarjotaan, mutta ilmeisesti se tieto riittää että olen ruuasta kiinnostunut ja tykkään paitsi syödä, myös puhua aiheesta. Tuttavasi on kyllä tökerö, toivottavasti vastasit jotain nasevaa takaisin.

Olisikohan "ruokasnobi" oikea ilmaisu kuvaamaan heitä. Heitä on ihan kiva kutsua kahville tms., mutta jo pelkkä ajatus siitä, että heille pitäisi tarjota esim. lounas - useamman ruokalajin illallisesta puhumattakaan - alkaa yleensä stressata todella paljon jo ennen sovittua kyläilypäivää. Etenkin pariskunnan naisosapuoli on hyvin kärkäs arvostelemaan muiden tarjoiluja. Suoraan hän ei sitä asianomaiselle sano (muiden tuttaviensa ruokia kyllä arvostelee takanapäin). Mutta jos vaikka olisin tarjonnut hänelle joskus lounaaksi itse tehtyä kanapataa (keksitty esimerkki, en keksi tähän hätään muutakaan), hän saattaa kuukausien päästä yhdessä jossain lounasravintolassa ruokaillessamme paheksua, miten mielikuvituksetonta, epätrendikästä ja suorastaan junttimaista nykyään on tarjota kanaa, ainakin jos se on jonkun tavallisen naistenlehden ruokaohjeen mukaan väännettynä (ilmeisesti joku gourmetruokajulkaisu on asia erikseen).

ja saan aina kauhean stressin kun he ovat tulossa kylään. Ovat muutenkin tosi "siistejä" ihmisiä (lapsettomia), joilla on koti aina tip top. Siksi mulla on kauheat paineet huushollin siisteydestä ja tarjoiluista, ja tuntuu ettei heitä kovin usein jaksa pyytää kylään vaikka muuten tosi mukavia ovatkin. Ja sitten heillä on vielä tapana hyväntahtoisesti (?) vitsailla, jos meillä on johonkin jäänyt jotain sotkua...

Viimeksi veivät suklaita olkkariin ennen kuin huomasin (äitinsä huomasi kyllä mutta nauroi vain) jnejnejne. AArGh!

Yleisesti ottaen en halua ketään kylään, koska en jaksa siivota niin paljon että olisi tosi siistiä enkä muutenkaan tykkää seurasta. Ja sitten meillä on kaksi isoa rajua koiraa, joista useimmat vieraat ahdistuu.

Mutta yhteen kaveriin pätee tuo oikein hyvin, sillä hän on sellainen kyläluuta, että istuu lapsensa kanssa meillä vaikka koko illan. Siksi menen mieluummin hänen luokseen kylään, niin voin parin tunnin päästä lähteä kotiin. Jos tämä kaveri tulee meille, niin voi mennä tuntikausia enkä pääse tekemään mitään omia juttuja koko iltana.