Oletko nähnyt joskus että joku kuolee?

kuin 2:lla

Miksi olet niin kiinnostunut? Ahdistaako kuolema??

Tsunamissa näin usean kuolevan. Työni puolesta näen ihmisten kuolemaa lähes päivittäin (työskentelen ensiavussa).

mummuni kuoli kun oltiin sairaalassa katsomassa häntä. ei ollut pelottavaa tai kamalaa vaan ihan hyvä mieli jäi siitä että oltiin mukana.

joutuu omassa vuorossaan näkemään melkein joka päivä potilaan kuolevan? T: ihmettelevä päivystyksen sh

oman äitini, syöpään. Myös töissä useaan kertaan, olen sairaanhoitajana ja meillä paljon kuolevia potilaita hoidossa.

nähnyt kenenkään kuolevan tai kuollutta. Hautajaisissa on ollut mahdollisuus, mutta olen kieltäytynyt.

eikä se ollut yhtään pelottavaa eikä ahdistavaa. Pitkään kärsinyt ihminen vain nukahti rauhallisesti, hiljaa. Otti viimeisen henkäyksen ja sitten ei enää. Ei enää kipua eikä kärsimystä, vaan rauha. :)



Hassua, miten syntymä on väkivaltainen ja raju tapahtuma, mutta kuolema on ihan päinvastainen, rauhallinen, lempeä.



Kuolemaa ei kannata pelätä.

eikä se ollut yhtään pelottavaa eikä ahdistavaa. Pitkään kärsinyt ihminen vain nukahti rauhallisesti, hiljaa. Otti viimeisen henkäyksen ja sitten ei enää. Ei enää kipua eikä kärsimystä, vaan rauha. :) Hassua, miten syntymä on väkivaltainen ja raju tapahtuma, mutta kuolema on ihan päinvastainen, rauhallinen, lempeä. Kuolemaa ei kannata pelätä.

kokenut vain vanhan koirani kanssa.



Pidin koiraani sylissä koko illan ja silittelin...Yhtäkkiä tunsin, ettei koira enää nukkunut, vaan oli poissa.

joutuu omassa vuorossaan näkemään melkein joka päivä potilaan kuolevan? T: ihmettelevä päivystyksen sh

näin kun juna-asemalla edessä kävelevä mies hyppäsi pikajunan alle ja kehon osia lenteli ympäriinsä :( Sain kamalan hysteerisen naurukohtauksen ja ensihoitajat sanoivat minun olevan shokissa. Kamalat muistot jäivät, mutta en pelkää kuolemaa.



Muistan myös olleeni vielä ihan lapsi kun äitini tuli hysteerisenä kotiin lenkiltä koiran kanssa. Oli löytänyt lähimetsästä hirttäytyneen miehen.

oli tosin tunteja tajuttomana ensin ja sitten nukkui pois. Hirveintä oli kun puhe- ja nielemiskyky meni, eikä voinut kuin käsin osoittaa, mitä halusi ja se korina, joka kaikui siinä pienessä huoneessa :( Toivoisin itse kuolevani nopeasti.

ku kaveri (3lk) ajo linja-auton renkaaseen. yritti jarruttaa nii takarengas lähti alta ja se poika kaatu takaraivo edellä renkaaseen. kaaressa siihen asfaltille selälleen.bussilla vauhtia reilu 80km/h.maalla asuttiin. ootin että "no, miksei se nouse". pikkuhiljaa alko selkeämään että saatto käydä pahemmin. ambulanssilla kesti puoli tuntia. äiti on sairaanhoitaja nii se elvytti siihen asti. sitte tuli ambulanssi ja sano että ei voi tehä mittää, se on kuollu.

Olin 2-vuotias, pikkuveli kuoli kätkykuoleman. En muista tapahtunutta, mutta jossain vaiheessa elämää mietin kovastikin, olenko aiheuttanut kuoleman (vaikkei siitä olekaan mitään viitteitä)



Nykyisessä työssäni kuolemanmahdollisuus on aina läsnä ja kuolemaa kohtaan "jatkuvasti". Työskentelen ambulanssissa ja ensiavussa.

Olen työskennellyt sairaaloissa n. 15 vuotta. Ihminen nukkuu pois. Kuoleman pelko katoaa, kun sitä kohtaa.

Tsunamissa näin usean kuolevan. Työni puolesta näen ihmisten kuolemaa lähes päivittäin (työskentelen ensiavussa).

näitkö usean kuolevan vai näitkö ihmisiä hetkeä ennen kuolemaansa ja sitten taas kuolleina? Tuntuu kummalta, että tsunamin kourissa ehtisi näkemään ihmisten kuolevan...