Yksi down syndrooma-mies junassa...

nosto

ja kysellään istumapaikkaa.

mutta et sitten itsekään voinut sanoa mitään. Kun et uskaltanut?

En minä kauhistellut, että toiset eivät toivottaneet tälle miehelle mitään. Totesin vain.

Minusta mies oli pelottava enkä halunnut alka keskustelemaan hänen kanssaan. Hän meni niin lähelle niitä ihmisiä... Minua ainakin pelotti.

T. ap

Sekö tekee ihmisen epäilyttäväksi, että puhuu vähän kovemmalla äänellä ja kasvonpiirteet on erinäköiset?

Vai käyttäytyikö se jotenkin hyökkäävästi tai tunkeilevasti?

En minäkään riemastu jos tuntemattomat laittavat kasvonsa melkein kiinni minun kasvoihin ja sanovat jotain. Se ahdistaa.

Tottumaton ihminen varmasti vähän tuollaista käytöstä hätkähtää.

Kehitysvammaisilla on joskus kova ääni, voimallinen ulosanti ja hyvin pieni henkilökohtainen reviiri, eli voivat tulla lähelle. :) Ei se vaarallista ole.



Itse kävin bussikeskustelua kehitysvammaisen naisen kanssa taannoin, kun istuin viereen. Hän oli ostanut pussin lakua, tarjosi minullekin ja kertoi kovaan ääneen auliisti kuinka on ollut kovasti ummetusta ja "kyllä kohta varmaan paska lentää!" kun lakua syö. Mulla ja kanssamatkustajilla oli kohtuullisen hauskaa... :D

Tollaiset ihmiset voivat änkeytyä seuraan ihan maanvaivaksi, jos heille puhuu yhtään mitään. Höpöttävät ja jankuttavat, utelevat rasittavasti maailman tappiin asti, mä haluan olla rauhassa silloin kun matkustan.

Minusta on todella töykeää olla vastaamatta, jos toinen toivottaa hyvää päivänjatkoa!



Muutenkin tuppisuinen tuijotus, kuin toinen olisi ilmaa, on minusta huonoa käytöstä. Olkoonkin että se on Suomessa tavallista.



Normaalia ovat minusta iloiset ja hyvät käytöstavat, epänormaalia töykeys.

Ja hänellä on ollut isojakin raivonpuuskia välillä. Aikuinen mies, joka on lapsen tasolla monessakin asiassa, voi oikeasti olla vähän pelottava. Hän esim. saattoi käydä äitiinsä käsiksi tosi väkivaltaisesti.



Tilannetta rauhoitti se, kun hän pääsi omaan asuntoon asuntolaan asumaan. Hän on sen tasoinen, että varmastikin pystyisi liikkumaan jossain lähijunassa / bussilla, mutta tekisi varmastikin aika erikoisia asioita. Hän saattoi ennen suuttua ihan tyhjästä (kuten lapsetkin tavallaan, siis siten, että aikuinen ei tajua, miksi pienestä asiasta pitää suuttua), mutta hänellä on jonkinlainen lääkityskin nykyään.



Minulla on siis omakohtaista kokemusta asiasta, ja suhtaudun ennakkoluulottomasti ja auttavaisesti, mutta muistan myös, että he voivat välillä olla aggressiivisia. He eivät aina tunnu myös tajuavan, että esim. lyöminen / töniminen sattuu toiseen. Empatian kyky on rajoittunutta - toisaalta voivat olla hyvinkin empaattisia ja surra esim. toisen kuollutta lemmikkihiirtä ihan kyyneliin asti.

Ymmärrän kyllä, että kanssaihmisiä voi pelottaa, vaikka useimmiten pelkoon ei olekaan syytä.

Apua toinen ihminen, ja sehän vielä puhuukin. Saattaa olla vaikka minkälainen hullu, hui!

että heidät leimataan down-ihmisen tuttavaksi tai jopa samanlaiseksi, jos vastaavat heille esitettyyn kysymykseen.



Itse asiassa ovat paljon pahempia.

taas miten Downeja pidetään niin kamalan ihmeellisinä! Enemmän pelkäisin jos joku huumehöyryissä tai kännissä käyttäytyisi vastaavalla lailla. Eikö nykyihminen tiedä minkälainen on Down, tai jotenkin muuten kehitysvammainen? Heillehän vastaava käytös on hyvinkin tyypillistä ja YLEENSÄ harmitonta. Ihmettelen, ettei kukaan vastannut! Surullista!

Kävikö teillä reppanoilla mielessä, että tuo down-mies oli eksynyt, peloissaan tai muuta ongelmaa?

Miten reagoisitte tilanteessa, jos joku saa sairauskohtauksen tai loukkaantuu tavalla tai toisella?

Käännätte päänne ja ajattelette, ettei kuulu minulle..

työntää naamansa kiinni naamaani ja karjuu "HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA". Aivan sama, onko kyseessä down, narkkari joka on high, spurgu tai skitsofreenikko. Yhtä arvaamattomia kaikki tyynni. Mistä voin etukäteen tietää, miten hän reagoi, jos vastaan? Jos spurgu sanoo HYVÄÄ PÄIVÄÄ ja sille vastaa että päivää päivää, hän voi lyöttäytyä viereen juttuseuraksi tai suuttua, että vittuakos mulle tuut puhumaan. Tai jos et sano mitään, hän saattaa raivota että ootko liian hyvä saatana mulle puhumaan ja on piinana koko loppumatkan.



Palstalla aina empaattiset ja kaikentietävät kukkahatut tietävät sanoa, että downit ovat niin ihania, mutta anteeksi kovasti, että minua vieraat, oudostikäyttäytyvät isot miehet pelottavat.

todellakaan en tarjoa apua, koska osaan arvella oikein hyvin, että he osaavat kulkea matkansa.

Katsos kun jotkut tuntee ja tietää mitä on kehitysvamma.

Ei tarvi kirjoitella kaikkea paskaa heistä tällä palstalla.

kyllä olisin sanonut hyvää päivää ja todellakin annan 10 pistettä niille, joille vammaisuus on hyväksyttävä asia ja teidän toisten puolestan häpeän miten ihminen voi olla, niin sivistymätön.

T.17

ja olen niin kiitollinen, että heidät sattumalta tapaisin.



Anopillani on hyvä ystävä, jonka aikuinen tytär on down-ihminen, ja tämä tytär on kovin väkivaltainen eikä häntä juurikaan oteta mukaan mihinkään (kaupungille, kylään jne). Jos tulee vieraita, saattaa tytär olla poissa (en tiedä missä). Minulla siis oli aika pelottava kuva down-ihmisistä.



Sitten eräänä päivänä bussipysäkillä seisoi kaksi down-ihmistä - ihan piirteistä huomasi ja tietysti lyhyestä koosta. Miehellä oli puku päällä ja sellainen iso musta sateenvarjo keppinä. Naisella oli mekko ja pitkä takki ja kukkapaketti kädessä. He seisoivat käsi kädessä ja lauloivat odotellessaan bussia käsiään edestakaisin heiluttaen. Se oli todella liikuttavaa. Nousivat kyllä eri bussiin kuin minä mutta vaikuttivat täysin kykeneviltä pärjäämään ja suhtautuivat niin positiivisesti elämään.

Pikemminkin hyvin harvinaista heillä.