Yksi down syndrooma-mies junassa...
Junassa down syndroomaa sairastava mies nousi ylös penkiltään, sanoi kaikille kolmelle lähellään istuvalle ihmiselle lujalla äänellä "HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA!!". Kanssamatkustajat eivät nostaneetkaan katsettaan eivätkä toivottaneet mitään tälle miehelle. He eivät olleet myöskään keskustelleet aikaisemmin.
Down-mies alkoi kävellä pitkin käytäviä ja kysyi lähes jokaiselta: "ONKO TÄSSÄ ISTUMAPAIKKA?" kovalla ja kuuluvalla äänellä. Ihmiset katsahtivat vähän peloissaan miestä mutta eivät sanoneet mitään.
Down-mies käveli edelleen käytävää pitkin ja katseli ikkunoista, pysähteli muiden matkustajien kohdalle ja kysyi taas "ONKO TÄSSÄ ISTUMAPAIKKA?"
Osasikohan hän jäädä oikealla pysäkillä pois?
Hän oli yksin liikenteessä mutta en uskaltanut mennä kysymään tarvitseeko apua. Mies vaikutti vähän pelottavalta.
Kommentit (34)
Olette olleet samassa tilassa down-miehen kanssa.
Nyt se tarttuu teihin.
rinnastettavissa harhaisiin skitsofreenikkoihin ja kamoissa oleviin narkkareihin!! Ottakaa nyt ihmiset ihmeessä selvää, tutustukaa vaikka - vapaaehtoistöihin vain vammaispuolelle esim. kaupungille tai järjestöihin, saatatte yllättyä (itsellänikin ennakkoluulot karisivat koulutuksen ja työni kautta kummasti). Lähtökohtaisesti downeja ei todellakaan tarvitse pelätä, eivät he normaalisti ala yht'äkkiä vieraita ihmisiä hakkaamaan, vaikka ovatkin kehityksessä lapsen tasolla.
t. vammaistyötä jo kohta kymmenen vuotta tehnyt sosionomi
Olisiko ap:n pitänyt mennä juttelemaan sille miehelle? Vaan sen takia, että sillä on down?
Eihän se mies sanonut edes mitään ap:lle! Miksi ap on välinpitämätön? Miksi hänen olisi pitänyt mennä kommunikoimaan vieraan miehen kanssa? En tajua.
Välinpitämättömiä ovat mielestäni ne, kelle mies toivotti päivänjatkoja tai kysyi istumapaikkaa, eivätkä vastanneet.
Eihän mies sanonut ap:lle mitään, vai?
Sillä oikeasti oli leuka kuin lautanen, mikähän sen oli aiheuttanut?
Kaikki kehitysvammaiset eivät ole downeja.
Kaikki kehitysvammaiset eivät ole downeja.
Kaikkihan nyt Downin erottaa...
tuntuu tätä palstaa lukiessa että kaikki av-mammat on vähintäänkin downeja.
Kanssani samaa koulua käy down-tyttö, joka ihan koko ajan mumisee ja hokee samoja sanoja. Kyllä se katseita herättää kaikkialla. Usein bussissa lapset tuijottavat tms. Tyttö ei tunnu tajuavan sosiaalisia sääntöjä juurikaan vaan esim. ohittelee jonoissa ja tönii pienempiään. Väkisinkin mietin, että pärjääkö tuollainen ihminen koulussa..?
Joitakin muuten kehitysvammaisia pelottavasti käyttäytyviä kyllä.
Mutta olipa sattunut monta huonosti käyttäytyvää ihmista samaan paikkaan. En edes kehtaisi olla vastaamatta suoraan kysymykseen, vastaisin toki humalaisellekin. Sehän vasta saattaa agressiivisenkin ihmisen hermostuttaa jos hänelle ei vastata mitään. Voihan sitä tuohon päivänjatkoihin vain todeta että samoin sinulle ja istumapaikasta kysyttäessä vastata kuten sopii, eli jos käy istua niin sanoo että kyllä on ja jos ei halua että istuu siihen niin sanoo että valitettavasti on varattu tai että haluaisin istua yksin jos muuallakin on tilaa.
Meillä töissä käy asiakkaana aina silloin tällöin ryhmä jossa on mukana eräs down-mies. Hän haluaa aina kätellä ja pyytää aina käymään kylässä. Minusta ei ole ollenkaan vaikeaa kätellä, ihan kivaa kun saa toiselle niin pienellä jutulla hyvä mielen. Lisäksi olen monesti joutunut kertomaan että tuskin pääsen käymään kylässä, mutta jos heille päin joskus on asiaa niin voin toki käydä samalla moikkaamassa. Kyllähän hän herättää huomiota kovaäänisellä puheellaan, mutta ajattelehan jos kyse olisi vaikka omasta lapsestasi. Kuinka hirveältä susta varmasti tuntuisi jos sun lapselle ei VASTATTAISI! Ja ihan samalla tavalla tulisi vastata muillekin ihmisille. Yleensä julkisissakin saa olla rauhassa kun muutkin suomalaiset ovat niin sisäänpäinkääntyneitä. Eli saattaa tehdä ihan hyvääkin että joku vähän herättelee välillä.
en tykkää että tuntemattomat tulee lähelle tai koskee minuun.
istuu syvassa suomalaisten sydamissa. Kuinka te pystyisitte asumaan Lontoossa tai New Yorkissa?
Tunnen down-tytön, joka tuttujen seurassa on oikea "radio", eli juttua riittää - ja on oikeasti hauska :D. Tuntemattomia hän jännittää/ujostelee aika paljon ja ei tasan varmasti ala juttelemaan ellei hänelle jutella ensin.
Hän on ihan pienestä saakka ollut aivan äärimmäisen empaattinen, joskin uhmaikä antoi hetkellistä balanssia :). Jos joku kaatuu, hän saattaa pysähtyä ja "järkyttyy" hetkeksi (laittaa käden suun eteen ja toivoo ettei sattunut :)).
Mutta tosiaan, silloin uhmaiän aikoihin ja nuorena muutenkin kaverini (hänen äitinsä) joutui olemaan tosi tiukka ja pysähtyä useita kertoja samojen asioiden ääreen. Kieltää, selittää miksi jotain ei saa tehdä tai määrätietoisesti "kannustaa" ja sanoa miksi tiettyjä asioita pitää tehdä. Ja muistan, että oli kyllä rankkaa aikaa, mutta tuotti tulosta niinkuin tavallisenkin lapsen kohdalla tuottaisi. Btw. on aika fiksu likka, osaa mm. kahta kieltä ja soittaa pianoa :)..
Jaa miksi tämän kirjoitin..Ehkä vaan siksi, jos joku ei vaikka ymmärrä, että meitä on monenlaista - meitä taviksia ja kehitysvammaisia. Luonteita niin monenlaista kuin on ihmisiäkin.
en tykkää että tuntemattomat tulee lähelle tai koskee minuun.