Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla lapset pienellä ikäerolla
05.05.2011 |
Miten oikein selviätte järjissänne arjessa? Siis meillä on kaksi lasta, 5- ja 2-vuotiaat ja ajatuskin kammottaa, että tässä olisi vielä vauva lisänä kun välillä olisin valmis lähettämään nämäkin kaksi postipaketilla maapallon toiselle puolelle. Kuitenkin monilla on lapset, montakin alle 2 vuoden ikäeroilla ja hyvin menee.
Nytkin vaikka valvon (lähes) koko ajan lapsia niin ehtii sattumaan ja tapahtumaan kaikenlaista. Esim. eilen vessassa käydessäni ehti 2 vee kiivetä jääkaappiin ja pissiä sinne. Jääkaappia pestessäni lapset olivat rakentaneet tuoliröykkiön sängyn päälle ja keikkuivat tuolien päällä. 2 veen lempipuuhaa on kiipeillä kirjahyllyssä. Lapset myös haluavat kovasti auttaa minua ja tänään meinasivat tyhjentää tiskikoneen keskenään. Tuon touhun huomasin siinä vaiheessa kun kodinhoitohuoneeseen kuului lautasten räsähtelyä. Kuopus paiskoi niitä alimmaiseen laatikkoon, jossa kauhoja, lastoja, erilaisia kippoja yms. Kyläillessä joudun kulkemaan koko ajan kuopuksen perässä ja kieltämään/estelemään. Esikoinen sentään osaa käyttäytyä ihmisten ilmoilla. Jos tässä olisi vielä vauva, jonka kanssa pitäisi linnoittautua sohvalle imetyspuuhiin olisivat nämä tuholaiset vielä vähemmän valvovan silmän alla.
Mielestäni meillä on rajat kohdillaan ja julkisilla paikoilla esikoinen on saanut kiitosta vierailtakin ihmisiltä miten on hyvin käyttäytyvä. Ulkoillaan päivittäin tuntitolkulla, mutta siltikin energiaa riittää kumpaisellakin. Vauvan kanssa ei varmaan edes pystyttäisi näin paljoa ulkoilemaan. Yritän suhtautua lapsiin positiivisesti eikä meillä ole mitään negatiivisen palautteen kierrettä. Molemmat lapset ovat aivan ihania ja mielelläni vietän aikaa heidän kanssaan. Lisää lapsiakin on toiveissa, mutta ei vielä. En mitenkään pystyisi huolehtimaan vauvasta ja järjestämään isommille mielekästä puuhaa ja valvomaan heitä jos meno on muutenkin varsin vilkasta.
Kertokaa siis miten kummassa monen lapsen (pienillä ikäeroilla syntyneet) äidit selviytyy arjesta miestensä ollessa töissä?
Kommentit (18)
kolme lasta kahden vuoden ikäeroilla, ja ollaanhan tässä selvitty. : ) Ilmeisesti ovat kuitenkin suht rauhallisia (poikia!!) kun eivät ole tuollaisiin ap:n kuvailemiin puuhiin vielä ryhtyneet... Mutta kyllä minäkin ne mielelläni olisin monet kerrat lähettänyt niin kauas kuin pippuri kasvaa!
Ja ihan totta puhuen, vaikka tässä onkin jotenkin selvitty (kuopus nyt 3v) niin kyllä täytyy myöntää, että olisi tuo kolmas saanut jäädä tekemättä - tai ainakin odottaa pidempään sen kanssa. Ja tarkoitan tätä nyt siinä mielessä, että kyllä kolmas lapsi on vetänyt minun jaksamiseni aivan äärirajoille ja on aivan selvää, että enempää lapsia ei tule. Rakastan kuopustani silti yli kaiken ja olen onnellinen hänestä, mutta siis ap:lle vinkiksi, että todellakin, odotelkaa rauhassa..! Ei se kolmas ihan siinä sivussa menisi... ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset 8v, 2v ja 8kk.
Eka 4kk meni hyvin kun vauva nukkui paljon mutta sen jälkeen alannu tää joka päivänen painajainen.
Uhmis huutaa lähes koko ajan kun on niin mustasukkanen.
Esikoinen jää tosi paljon sivuun kun ei vaan kerkee tai jaksa.
Kuopus ja keskimmäinen ovat niin takertuvaisia minuun etten pääse ikinä mihinkään. PAINAJAISTA....
Mut joo en vaihtais tätä silti mihinkään, nopeeta nuo kasvaa ja sitten on taas enemmän aikaa esikoiselle, parisuhteelle ja itselle.
Minulle tää on vaan välillä liikaa, muilla voi toimiakin...
mutta siis ap:lle vinkiksi, että todellakin, odotelkaa rauhassa..! Ei se kolmas ihan siinä sivussa menisi... ; )
Aika on tainnut kullata mun muistot kun nuorinkin on jo 10v :) Mutta en muista että olisin mitenkään rankaksi kokenut, vaikka melko hässäkkäähän se oli. Oltiin melko nuoria kun lapset saatiin, vähän päälle parikymppisiä niin että sillä kai sitä jaksoi yövalvomiset ym.
Meillä 2 vanhinta 1v 3kk ikäerolla, kolme seuraavaa 1v 4kk ja 2v välissä, kahden sarjan välissä 7v. Siis nuo nuoremmat syntyneet kaikki 3v sisään. Ja musta ollut helpompaa näin, ei tarvi mitään puuhaa heille keksiä kun tekevät sen keskenään. Olihan se rankkaa silloin kun olivat pieniä mutta nopeasti helpotti.
Ap:lla ehkä keskimääräistä vilkkaammat lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja musta ollut helpompaa näin, ei tarvi mitään puuhaa heille keksiä kun tekevät sen keskenään. Olihan se rankkaa silloin kun olivat pieniä mutta nopeasti helpotti.
Ap:lla ehkä keskimääräistä vilkkaammat lapset?
Ja todennäköisesti meillä on varsin vilkkaat ja eläväiset + kekseliäät lapset mitä nyt on muiden kommentteja kuunnellut ja muita lapsia nähnyt.
ap
mutta kun kolmas syntyi esikoisen ollessa vajaa 5v niin olin kyllä tosi väsynyt. Kolmonen oli todella vilkas ja keksi mitä ihmeellisempiä juttuja (kiipesi esim.takkaan syömään tuhkaa vajaan vuoden ikäisenä, pari vuotiaana oli menossa hyvää vauhtia katolle jne.) Nyt 3.5vuotiaana on kiltti tyttö, jostain syystä tuo taaperovaihe oli meillä tosi vaikea. Nyt on neljäs vauva ja ihan ok taas vaikuttaa menevän. Tosi paljon vaikuttaa millaisia lapsia on, ei se ikäero ole oleellisinta tai edes monta lasta on,.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä piti ikäeroksi tulla reilut pari vuotta, mutta ikäero venähtikin 5,5 vuoteen. Tää on nytkin rankkaa, vaikka esikoinen on eskari-iässä, ei valvota, on toimelias, on kavereiden kanssa jne. Mä saan möhniä pienemmän kanssa joka päivä kaksin hyvällä omatunnolla esikoisen ollessa eskarissa. Ajatus kahdesta pienestä olisi tosi raskas, vaikka olen ihan normaali terve ja energinen nainen. Parisuhdekin kunnossa ja mies viettää meidän kanssa kaiken vapaa-ajan kantaen vastuuta tasa-arvoisesti.
Nyt lapset ovat jo isoja, mutta kun olivat pieniä, niin olihan se aika haipakkaa :-) Esikoinen on tosin rauhallinen tyttö, että käytännössä kaiken vauhdin meille toi poika. Mutta ei hänkään mikään ihan mahdoton ollut. Kerran suihkuni aikana oli käynyt veitsilaatikolla, mutta mitään muita varsinaisia vaaran paikkoja en muista yhtäkään. Tosin tästä ajasta on jo kymmenen vuotta, joten aika lienee kullannut muistot.
Veljelläni on kaksi poikaa vielä pienemmällä ikäerolla ja heille kyllä sattui ja tapahtui vaikka mitä!
Jaksamista, kyllä se helpottaa muutaman vuoden kuluttua kun mussukat saa vähän järkeä päähänsä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on 4v, 3v, 2v ja 8kk lapset. Joo ja välillä kyllä kysytään äitiä. Täytyy vaan priorisoida, kotityöt ei karkaa. Jos touhu menee oikein hurjaksi, ni meillä ainakin rauhoittaa, kun ottaa kirjan ja alkaa lukea. Sit ku tilanne on rauhottunu, voi sotkut siivota :) kaikesta selviää, päivääkään en vaihtais pois..
Ap kuvailemat tilanteet on kuitenkin ihan vieraita.
Moneen vuoteen en nukkunut kunnolla eli olin väsynyt muuten pärjäsimme hyvin. Lapset on nyt 13v-22v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on esikoisen ja seuraavan välillä 1½ v eikä vauva-aikakaan mitään kauhean rankkaa ollut. Rankkaa oli oikeastaan silloin kun odotin nuorempaa eikä myöhään kävelemään lähtenyttä esikoista sai aina olla kantamassa. Sattui vielä kunnon hellekesä.
Keskimmäisemme syntyi keskelle marraskuun pakkasia ja uloslähtemiset muistan työläinä, kun esikoista ei voinut laittaa yksin pihalle ja vauva vihasi pukemista ja tuntui että me kaikki karjuimme hiki päässä :)
Ei kotonaoleminen muuten ollut rankkaa, olen aina ottanut aika lungisti. Jos tuntuu ettei uloslähtö suju, niin ei lähdetä ulos. Nukuttiin silloin kun nukutti, usein koko porukka meidän sängyllä päikkäreitä. Syötiin purkkia jos huvitti tai itsetehtyä jos huvitti. Lapsetkin olivat aika rauhallisia, tuollaisia koiruuksia eivät keksineet ikinä. Pahinta taisi olla joku seinään piirtäminen.
Rankin vaihe oli töiden aloitus kun nuorempi oli 2 v ja isompi sen 3½. Sen ajan muistan elämäni rankimpana vaiheena yhä edelleen, ei tosin varmaan liity ikäeroon.
Kuopuksemme ja keskimmäisen välissä on 3 v ja se vauva-aika oli suoranaista lepolomaa, kun isommista oli seuraa toisilleen ja kävivät 2 kertaa viikossa kerhossa ja vauvanhoito sujui jo rutiinilla.
Eli tiuhaan tahtiin. Jälkeenpäin ajatellen raskainta aikaa oli esikoisen syntymän jälkeen. Sitten sitä oli jo oppinut, miten vauvan kanssa kannattaa olla.
Sekin tietysti helpotti, etteivät lapsemme ole olleet erityisen huonoja nukkujia eikä ole ollut mitään korvatulehduskierteitä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"vessassa käydessäni ehti 2 vee kiivetä jääkaappiin ja pissiä sinne."
Mulla on samanlainen 2,5-vuotias poika ja vauva, ja aika kamalaa kyllä on, vaikka lapset ovat ihania mutta silti... En aio yrittää uutta vauvaa aikoihin, jos koskaan.
Ja musta ollut helpompaa näin, ei tarvi mitään puuhaa heille keksiä kun tekevät sen keskenään. Olihan se rankkaa silloin kun olivat pieniä mutta nopeasti helpotti.
Ap:lla ehkä keskimääräistä vilkkaammat lapset?
Ja todennäköisesti meillä on varsin vilkkaat ja eläväiset + kekseliäät lapset mitä nyt on muiden kommentteja kuunnellut ja muita lapsia nähnyt.ap
Se on kehitysvammainen, ja jalat ja kädet toimii mutta pää ei. Ihan kuin tuo teidän 2v. Keksii mitä typerimpiä temppuja ja on koko ajan säätämässä. Meillä on vielä pikkusisko ja ikäeroo on 1v8kk. Tytöt nyt 7v ja 5v. Esikoisella on kauhea kiipeilyvimma nyt, tekee sohvasta, sohvapöydästä ja lipastosta temppuradan, jota pitkin menee koko ajan, ja välillä putoilee. Sitten yrittää kiipeillä kukkapöydällä ja tv-pöydällä. Kukkaset meinaa pudota ja tv kaatua. Joudun vahtimaan koko ajan, ja noukkimaan tytön pois. Jäähylle joutuu jos ei usko, mutta jäähyn jälkeen alkaa myöhemmin sama homma. Sitten tyhjentelee kaappeja, heittelee tavaroita, kaataa asioita yms. Kun tein ruokaa, nappasi jauhopussin ja kaatoi sen lattialle. Kun keitän vettä vedenkeittimessä, tyttö saattaa napata keittimen ja kaataa kiehuvat vedet lattialle.
Jos ollaan ulkona, tyttö karkaa heti kun silmä välttää. Jne. tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
kun nuorimmainen oli vauva, esikoinen tuhosi kotia minkä kerkisi kun imetin. En voinut mitään. Siivoilin sitten aina imetyksen jälkeen sen touhuja.
En siis tarkoita että teidän lapset olisi kehitysvammaisia, vaan sitä että meidän 7v on samalla tasolla kehityksessään kuin teidän kuopus, joten samanlaisia juttuja löytyy.
lapset ovat persoonia ja aivan omanlaisiaan, toiset ovat rauhallisia toiset aivan jotain muuta :).
Meillä on 4 lasta jotka ovat syntyneet 7 vuoden sisällä, hulinaa on ollut enemmän kuin riittämiin mutta selvitty on.
Siitä olen aivan varma, että jos lapset olisivat tulleet eri järjestyksessä, meillä ei olisi näin monta lasta :). Kaksi ensimmäistä ovat äärimmäisen rauhallisia ja kuuliaita lapsia kun taas kaksi nuorimmaista niin vilkkailta ja räiskyviä, ettei perässä meinaa pysyä.
Kaikki lapsemme ovat olleet hyviä nukkujia ja olen aina saanut nukkua hyvät yöunet ja jopa kun 3.lapsemme syntyi, nukuimme vielä kaikki yhdessä päiväunet n. pari tuntia päivässä. Unen riittävyydessäkin on suuria eroja. Esikoisemme 8v nukkuu edelleenkin 12 tunnin yöunet ja 5 vuotiaaksi asti nukkui säännöllisesti päikkärit. Kuopuksellemme 3v riittää 10 tunnin yöunet ja päikkäritkin jätettiin jo vähän päälle 1v pois. Kuopus on myös ollut ainoa joka on herätellyt eniten yöllä ja ollut levottomampi nukkumaan vaikkakaan ei ongelmaksi asti. En millään olisi jaksanut jos kaikki lapseni olisivat olleet noinkin huonoja nukkujia kuin kuopus, kyllä se on ensiarvoisen tärkeää, että äiti ja isä saa nukkua hyvin.
Kuulostaa siltä, että lapsesi ovat hyvin vilkkaita joten voin kuvitella, ettet voi ajatella siihen vielä vauvaa. Itselläni on sama tunne nyt. Kun kaksi ensimmäistä lastamme olivat 4v ja 2v, oli tilanne täysin päinvastoin. Lapset nukkuivat hyvin, leikkivä keskenään tosi kiltisti ja rauhallisesti, päivämme olivat hyvin seesteisiä ja tunsin välillä aikani pitkäksi kun lapset touhuilivat keskenään ja nukkuivat päikkäreitä...huhhuh, en enää :D!!!
Viestisi voisi olla minulta lähtöisin. Meillä on 5 ja 2 vuotiaat, eläväiset pojat. Molempien vauva-aika oli helppo, mutta motoriset taidot on opittu aikaisin. Molemmat alkoivat kääntymään 2kk iässä ja oppivat kävelemään tuetta 10kk iässä ja siitä lähtien on vain vauhti lisääntynyt. varsinkin nuorempi kiipeilee paljon mihin vain. Mm. avaa uuninluukun ja käyttää sitä astinlautana mennäkseen pöytätasolle ja siitä taas ylemmäs.'korottaa' sohvaa tai pöytää tuolilla saadakseen lisäkorkeutta sieltä alashyppäämiseen jne. jne. Vanhempi on tosi reipas ja oma-aloitteinen ja ehtii mm. sinä aikana kun olen yläkerrassa laittamassa nuoremman päiväunille 'leipoa' itsenäisesti keittitöstä löytämistään aineksista ja jälki on sen mukaista. Mulla ei ole paljon vinkkejä annettavana kuin sen, että kun omasta jaksamisesta pitää huolta niin hermotkin kestävät paremmin. Ja sitten joku muukin sanoi, tuon vinkin lukemisesta. Meillä luetaankin tosi paljon ;-) ja ulkoillaan tietty. Kaikesta huolimatta haaveilen kolmannesta lapsesta, vaikka 'kauhuskenaariona' on sen rauhallisen tytön sijasta kaksospojat :-)
Meillä noudatettiin tiukkoja rutiineja ja selvisin arjesta hyvin. meillä ei tosin kyllä ikinä ollut tuollainen meno kun teillä.