Lue keskustelun säännöt.
Riita miehen kanssa, mielipiteitä kaipaan.
19.03.2011 |
Meillä on riita paisunut aivan älyttömäksi. Ihan lyhyesti: olen opiskelija ja pyysin miestäni tulemaan mahdollisimman pian töistä kotiin lapsia hoitamaan,jotta voisin lukea tenttiin (en tosiaan usein pyydä). Hän lupasi tulla. Vaan eipä tullut. Illalla sitten sattumalta selvisi,että oli käynyt uimassa ja saunassa ennen lähtöään,vaikka ensin uskotteli että pomo ei päästänyt lähtemään. Ei myöntänyt että siinä olisi ollut mitään väärää. Mulle oli sen sijaan hyvin vihainen kun en antanut asian vaan olla. Sinä iltana asiasta käytiin hyvin lyhyt keskustelu, eli ei mitään isoa riitaa. Tästä seurasi kuitenkin se, että hän lähti viikonlopuksi lepäämään vanhemmilleen ja jätti mut yksin lasten kanssa. Hänellä on tapana häipyä kun vituttaa. Mun mielestä aikuinen ihminen ei voi vaan häipyä,jos vituttaa. Varsinkin kun on lapsia. Kertaakaan ei ole soittanut edes lapsille. Viesti tuli,jossa sanoi mm.että hänellä on oikeus lähteä milloin huvittaa. Näikö se perhe toimii? Minä vastaan viimekädessä kaikesta. Meillä menee yleensä päiväkausia sovinnon aikaansaamiseen olipa asia pieni tai iso (viimeksi yli neljä vuorokautta). Olen yrittänyt kaikkia keinoja taivaan ja maan väliltä ja kokeillut myös sitä etten tee mitään, mutta mikään ei auta. Jos en tee mitään,riita ei pääty ollenkaan. Miestäni ei tunnu haittaavan ollenkaan vaikkei ollakaan puheväleissä. Minä sen sijaan kärsin tilanteesta tosi paljon.
Kommentit (79)
miten voit?
onko mies tullut kotiin?
mitä aiot tehdä asialle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menneen vanhempiensa luokse! Ai siks kun se sanoi niin? Varmana on jonkun naikkosen luona, ja hyvä niin. Se olis parasta mitä Ap:lle vois tapahtua, että joku hyväuskoinen lyyli sais sen jätkän riesakseen.
En ehtinyt lukea viela kaikkia viesteja, mutta kerronpa vaan, etta meilla oli ennen samanlaista. Ollaan oltu 11 vuotta naimisissa, yhdessa 13 vuotta, ja ehka 7 vuotta mies otti ja lahti ku mikakin kakara (meilla silloin 2 lasta - nyt kolme). Ja just sama perustelu, etta "mulla on oikeus lahtea ja blablabla". Miehella kesti kauan aikuistua! Nyt han on 36-vuotias ja vihdoin ottanut oikean isan, aviomiehen ja aikuisen roolin. Jos joku vaittaa, ettei tule muuttumaan, niin ala ole niin varma.
Kerropas hänelle että yksi ero lapsen ja aikuisen välillä on se että aikuinen voi SOPEUTUA ja MUUTTUA. Aikuinen joka on terveellä itsetunnolla ja järjellä varustettu ymmärtää kyllä jos hän loukkaa lähimmäisiään tai välttää vastuutaan. Tuolloin hän miettii miten hän voi MUUTTAA käytöstään ja sitten hän MUUTTAA käytöstään. Se aikuisen maailma on sellainen että sitä jätskiä ei saa itkemällä eikä jankuttamalla. Ensin on tehtävä töitä ja jos sittenkään ei riitä eurot niin sitten on mietittävä miten voisi tienata enemmän.
Tsemppiä jos aiot jäädä katsomaan miehesi henkistä kasvua. Vaikuttaa siltä että tuo kasvu tulee kestämään vielä jokusen vuosikymmenen, kymmenet sivusuhteet, katoamiset, ryyppiskelykaudet, taloudelliset ahdingot, valheet, henkisen väkivallan ja kaikkea muuta kivaa.
Tilanne on nyt se, että soitin päivällä miehen veljelle ja kysyin tietääkö hän mieheni viikonlopputouhuista. Varmistui että mies oli ollut vanhempiensa luona ja käynyt baarissa kavereiden kanssa.
Nähtiin myös mieheni kanssa, ja todellakaan mitään toivoa ei ole. Harmittaa niin paljon että taas sorruin lupailemaan että teen kaikkeni jotta perhe ei hajoaisi(mä en tajua mikä muhun menee). Mies totesi moneen kertaan ettei halua elää mun kanssa. Pahinta on että lapset kuulivat sen. Tuli itselle halpa olo...voi itku sentään. Miksi mä en pysty olemaan vahva miehen seurassa?
Olen nyt lasten kanssa vanhempieni omistamassa talossa yksin.
Aina yksin ollessa ajattelen että nyt en ala sovintoa anelemaan, mutta sitten miehen edessä olen niin heikko.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeuden edelle. Lapsellinen mies, harkitsisin todella kannattaako parisuhdetta jatkaa, jos mies ei tajua omaa vastuutaan.
missään tilanteessa ok. Hakekaa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, että haet ihan heti apua itsellesi! Paskat siitä miehestä, mutta nyt opettelet ajattelemaan itsesi ja lastesi etua. Teillä on oikeus parempaan elämään!
Ota yhteys vaikka tähän Väestöliiton nuevontanroon näin ensi hätään:
Neuvontapuhelimella tietoa ja ohjausta
Väestöliiton parisuhdekeskuksen valtakunnallinen neuvontapuhelin toimii palvelunumerossa 0800 183 183 ma klo 10-12, ti klo 18-20 ja to klo 12-14. Vastaajina ovat Väestöliiton psykologit.
Palvelu tarjoaa asiantuntijatietoa parisuhteesta ja sen hyvinvoinnista. Tarvittaessa ohjataan palveluiden piiriin. Puhelin on tarkoitettu tavallisille ihmisille ja asiantuntijoille, jotka kohtaavat työssään parisuhdeasioita. Yhteyttä voi ottaa, vaikka varsinaista ongelmaa tai kriisiä ei vielä olisikaan. Oikeita tai vääriä kysymyksiä ei ole. Numeroon on mahdollista soittaa nimettömänä. Keskustelu on luottamuksellista ja päivystäjä vaitiolovelvollinen.
Parisuhteen kysymykset saattavat olla niin henkilökohtaisia, että niistä keskusteleminen on joillekin puhelimitse helpompaa kuin kasvotusten. Pienillä paikkakunnilla avun hakemista vaikeuttaa ehkä työntekijöiden mahdollinen tuttuus.
Kaikki eroon johtanut oli mun syytä, ja eroon ei oltais päädytty, jos mä olisin muuttunut. Mitään väärää tai omituista hän en suostunut tai kyennyt omassa käytöksessään näkemään.
Älä välitä "miehesi" (lainausmerkeissä, koska ei hän mikään mies ole) uhkailuista ja syytöksistä. Hän tuskin tulee koskaan tajuamaan tilannetta muuten kuin omalta kannaltaan. Varaudu myös siihen, että saat hänen sukunsa vihat päällesi, kun olet "rikkonut perheen". Mutta lähde, hyvä nainen, lähde! Älä jätä lapsiasi kärsimään keskenkasvuisen pikkupojan oikuttelusta. Mä lupaan, että sun elämäsi on helpompaa ilman tuollaista riippakiveä.
Mieheni ei tullut kotiin yöksi. Saneli ehdot viestissä, ja totesi että jos ei toteudu, niin erotaan. Ehdot oli suunnilleen, että jos "nalkutan", niin hän lähtee. Nalkutus nyt on vaan mitä tahansa mitä hän ei halua kuulla.
Nyt on kovasti ikävä lapsia kuulemma...
Eron käänsi äkkiä mun syyksi, kun kerran valitsi olla toteuttamatta hänen ehtojaan.
Itkettää.
ap
myös minulle kaikki tämä. Mun tapauksessa miehen suku kävi kimppuuni eron jälkeen juuri siksi että olin se joka lähdin. Minulta kysyttiin mm.
- nalkutitko
- pihtasitko
- lihoitko
- lakkasitko huolehtimasta ulkonäöstäsi
- kitisitkö
- estitkö miestä harrastamasta
- estitkö miestä juhlimasta kavereiden kanssa
- estitkö miestä katselemasta muita naisia
- teetitkö kotitöitä
- hoidatitko lapsia
Olen oppinut sen että parisuhteessa ei ole olemassakaan asiaa josta naista ei voisi syyttää ja velvollisuutta josta miestä ei voisi vapauttaa. Miestä ei saa painostaa myöskään eron jälkeen. Elareita ei saa harkita tai tapaamisten aikatauluja suunnitella. Jos mies jättää saapumatta lasten tapaamisiin niin ohareista ei saa edes oharihetkellä soittaa ja kysyä, sillä se on painostamista ja tekee onnistuneen tapaamisen epätodennäköisemmäksi. Miehen täytyy saada olla kokonaan vapaa. Ap, mun miehellä muuten oli menneillään jo uusi suhde tuossa samanlaisessa tilanteessa kuin sulla on nyt.
Mitä siihen voi miehen puolustukseksi sanoa? "Parhaat ovat varattuja."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on nyt se, että soitin päivällä miehen veljelle ja kysyin tietääkö hän mieheni viikonlopputouhuista. Varmistui että mies oli ollut vanhempiensa luona ja käynyt baarissa kavereiden kanssa.
Nähtiin myös mieheni kanssa, ja todellakaan mitään toivoa ei ole. Harmittaa niin paljon että taas sorruin lupailemaan että teen kaikkeni jotta perhe ei hajoaisi(mä en tajua mikä muhun menee). Mies totesi moneen kertaan ettei halua elää mun kanssa. Pahinta on että lapset kuulivat sen. Tuli itselle halpa olo...voi itku sentään. Miksi mä en pysty olemaan vahva miehen seurassa?
Olen nyt lasten kanssa vanhempieni omistamassa talossa yksin.
Aina yksin ollessa ajattelen että nyt en ala sovintoa anelemaan, mutta sitten miehen edessä olen niin heikko.ap
Ei se mitään, vaikka et heti pystynytkään olemaan tiukkana miehen kanssa keskustellessasi. Sehän on vain inhimillistä.
Olen pahoillani teidän tilanteesta, mutta samalla olen sitä mieltä, että tämä on pelastus sinulle ja lapsillesi lopulta. Uusi alku! Kerää itsesi, ja mieti mitä olet joutunut sietämään mieheltäsi. Ei tuollainen käytös ole lähelläkään normaalia, päinvastoin. Miehesi on käyttänyt sinua kohtaan henkistä väkivaltaa ja kammennut sinua alemmaksi, vallankäyttöä. Onneksi haluaa nyt erota, sillä sinusta ei ehkä olisi ollut siihen ihan näin nopeasti..
Tsemppiä! Halaa lapsiasi, te pärjäätte! Ja mene ihmeessä yksin johonkin juttelemaan, ei siis enää pariterapiaa vaan eroterapiaa, tekee varmasti ihan hyvää.
Mieheni ilmoitti sähköpostilla, että lähteminen oli vähintäänkin ok, koska hän tarvitsi lepoa. Levätä on kyllä saanut kotonakin aina kun on halunnut.
Sillä on sellainen "kyllä minä tiedän paremmin"-asenne ja se heijastuu viesteihinkin.
En usko että aikoo muuttua ikinä, sen verran ylpeänä puhuu tästäkin tempauksestaan.
Lähdenkö oikeasti? En mä miestä mihinkään terapiaan saa, kun ei se halua puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja henkisen väkivallan uhri. Sen vuoksi tarvitset apua. Miehesi käyttäytyminen on sairasta ja tulet sen itsekin ymmärtämään kun saat ammattilaisten antamaa apua ja perspektiiviä asiaan.
Voimia!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät kyllä itsekin, ettei tuosta mitään tule.
Mun ex-mies käyttäytyi tuolla tavalla kun lapsi oli pieni (alle vuoden ikäinen) ja itse olin väsymyksestä hajoamaisillani. Minä aina kuulemma aiheutin riidat, kun aivan turhasta rupesin naputtamaan. Sinnittelin sen vuoden ajan, kun olin jostain lukenut, että lapsen ensimmäisen vuoden aikana ei "kannata" erota.
No kyllä kannattaa, ja elämästä voi tulla parempaa. Muistan miettineeni, pitääkö elämän oikeasti olla näin vaikeaa, ja pitääkö suhteessa koko ajan yrittää. Eikö sen pitäisi olla helppoa, ainakin enimmäkseen?
Erosin, alkuun oli surkea olo, mutta aika pian huomasin, että se tosiaankin oli oikea ratkaisu. Miehellä hävisi elämänhallinta melko totaalisesti, mutta sanoin itselleni, että en ole aikuisen ihmisen tekemisistä vastuussa.
Nyt, kolme vuotta myöhemmin, tilanne on hyvä. Mies on palauttanut elämänsä raiteilleen ja on isä lapselleen, ja itse olen tyytyväinen elämääni. Uutta miestä en aio ottaa!
Mies on kieltätynyt ymmärtämästä, ettei hän aikuisena ja isänä voi vaan sanoutua irti perheestä ja lähteä lepäilemään.
Hän ei myöskään näe eroa vaikka ennalta sovitun matkan, ja sen välillä, että lähtee karkuun jottei ikäviä asioita tarvitse käsitellä. Vaikuttaa loukkaantuneelta kun en hyväksy että laittaa oman etunsa perheen edun edelle. Puhuu sitten niinkuin olisin kieltämässä hänelle itsestäänselvästi kuuluvan oikeuden.
En tosiaan ole häneltä ihmeitä vaatinut. Mitä enemmän mä yritän, sitä vaikeampaa hänellä tuntuu olevan. Ja vaikka olis miten vaikeeta niin mun mielestä aikuiset selvittää asiansa perheensä kanssa, eivä juokse karkuun.
Mietin tässä josko uskaltaisin näyttää tämän keskustelun miehelleni. Voi olla että hän vaan räjähtää totaalisesti. Epäilen vahvasti, että mua siinä taas syytettäisiin. En vaan jaksa uskoa että hän näkisi omassa toiminnassaan mitään vikaa.
ap
Mies on kieltätynyt ymmärtämästä, ettei hän aikuisena ja isänä voi vaan sanoutua irti perheestä ja lähteä lepäilemään.
Hän ei myöskään näe eroa vaikka ennalta sovitun matkan, ja sen välillä, että lähtee karkuun jottei ikäviä asioita tarvitse käsitellä. Vaikuttaa loukkaantuneelta kun en hyväksy että laittaa oman etunsa perheen edun edelle. Puhuu sitten niinkuin olisin kieltämässä hänelle itsestäänselvästi kuuluvan oikeuden.
En tosiaan ole häneltä ihmeitä vaatinut. Mitä enemmän mä yritän, sitä vaikeampaa hänellä tuntuu olevan. Ja vaikka olis miten vaikeeta niin mun mielestä aikuiset selvittää asiansa perheensä kanssa, eivä juokse karkuun.
Mietin tässä josko uskaltaisin näyttää tämän keskustelun miehelleni. Voi olla että hän vaan räjähtää totaalisesti. Epäilen vahvasti, että mua siinä taas syytettäisiin. En vaan jaksa uskoa että hän näkisi omassa toiminnassaan mitään vikaa.
ap
Mies löysi heti eron jälkeen uuden äitihahmon eikä koskaan ole ymmärtänyt käyttäytyneensä parisuhteessamme väärin. Koko miehen suku syyttää minua siitä kun en antanut miehen mennä kuten "miehen luonnolle kuuluu", eli käyttäytyä aivan miten tahtoo ja muista välittämättä.
paha mieli ap:n puolesta =(
Mun exä oli samanlainen. Hän ei osannut eikä halunnut selvittää mitään riitoja, vaan lähti aina menemään. Joskus vaan kellariin, joskus mökille asti. Parisuhdeterapiassa käytiin ja itse opin siellä ymmärtämään monia asioita ja aloin muuttamaan omaa käytöstäni. Exä ei omien sanojensa mukaan pystynyt (=halunnut) muuttaa itseään, koska oli sellainen kuin oli. Kuitenkaan se, mitä mä olin, ei hänelle kelvannut. Eli mun ois pitänyt muuttua ja hän olisi voinut jatkaa sellaisena kuin oli. Ero tuli ja exä löysi samantien uuden naisen. Olisi mielenkiintoista olla joskus kärpäsenä katossa, kun heillä riidellään, että miten exä uuden naisensa kanssa käyttäytyy.
Sun ei ap tarvitse missään nimessä hyväksyä tuollaista käytöstä! Jos miehesi ei suostu lähtemään parisuhdeterapiaan, uskon, että peli on jo menetetty. Tilanne vaan pahenee, lapset kärsivät jne. Sano miehellesi, että jos ette lähde jonkun ammattiauttajan luokse selvittämään asiaa, sä haluat eron. Ja sitten hommaat itsellesi (ja lapsillesi) kämpän ja muutat miehestäsi erilleen. Joo, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta ehkä se saisi miehesi tajuamaan, miten paskasti on käyttäytynyt. Jos on ollut hyvä isä tähän asti, voisi kuvitella, että mahdollisen eron tullessa osallistuu myös lasten elämään.
Ja vielä niistä maksullisista naisista. Jos toi ois vaan sellainen vähän vitsillä heitetty, voisin suhtautua siihen vähän eri tavalla, mutta jos miehesi on sanonut tuon tosissaan, on hän kyllä ihan helvetin kusipää. Mä en varmaan koskaan pystyis antaa anteeksi tuollaista loukkausta!
ja sitä, miten ihana mies osaa olla, kun sitä ei suututeta. Etkö huomaa itsekin, miten varpaillaan teidän perheessänne täytyy tulevaisuudessa olla? Kun lapset alkavat kinastella ja heille tulee omaa tahtoa, niin aikooko hän käyttäytyä noin myös heille? Haluatko oikeasti, että lapset joutuvat varomaan käytöstään, koska isä ei sitä kestä ja aloittaa päiväkausien mykkäkoulun? Isän pitäisi kestää lapsilta melkein mitä vaan. Isään pitäisi voida luottaa kuin kallioon. Lapsilla on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi vanhempiensa kanssa ja saada sanoa ja puhua heille asiasta kuin asiasta ilman että isä vetää rakkautensa takaisin...
MIehesi on kakara. Täysin keskenkasvuinen ihmisenä, ihan pelkkä pentu. Ja ilmeisesti vanhempiensa pikku lellikki, oikea mamman poika, jonka pitää mennä äidin esiliinan suojiin, kun ilkeä vaimo ei anna tarpeeksi usein eikä osaa miellyttää pentua joka käänteessä. Ihan oikeasti, kysy miehen kavereilta, lähtevätkö he joka käänteessä äidin ja isin suojiin, kun jotain epämiellyttävää tulee esiin (esim. se, että itse käytääytyy kuin kusipää ja vaimo katsoo syyttävästi)? Väitänpä minäkin, että miehesi pettää, ja sinä yrität keksiä tekosyitä sille, että näin ei olisi ja että teillä muuten olisi hyvä parisuhde. Hyvä se ei ole. Missään mielessä. Se on lapsille täydellinen katastrofi, sinulle ansa ja miehelle kuin paratiisi, kun saa oikutella kuin teinipissis asiasta kuin asiasta.
Ohjeita: jos miehesi on edelleen omilla teillään, pakkaa tavaroita itsellesi ja lapsillesi ja lähdette vanhempiesi/ystävien/sukulaisten luo viettämään lomaa (ja sinä tietysti käyt koulua jos pystyt). Jätä tämä ketju jääkaapin oveen teipattuna ja kirjoita siihen, että riita ratkeaa tasan silloin, kun miehesi kasvaa aikuiseksi. Jos ei ota yhteyttä, valmistele avioero. Tule kotiin papereiden kanssa ja laita allekirjoittamaan ja sitten vain muutat pois. Älä viitsi edes lässyttää mitään pariterapiasta, kun miehesi ei siihen suostu ja jatkaa vain syyllistämistä. Ilmoitat lyhyesti, että olet kyllästynyt mammanpoikaan, joka käyttäytyy kuin pentu ja että haluat aikuisen miehen, joka ottaa vastuuta perheestä ja LAPSISTAAN. Ja aiot etsiä sellaisen.
Mutta ap, luulenpa, että olet niin syvällä suossa tässä, että et edes ryhdy tähän. Olet täällä vain etsimässä muita, jotka ovat kokeneet saman ja kertoisivat, millä keinoin voisi olla ärsyttämättä sitä miestä ja silti pitää sen. Sen verran ilkeä olen, että sanon kuitenkin, että lakkaa olemasta marttyyri ja ryhdy ajattelemaan niitä lapsiasi sinäkin. Jos olet rehellisesti sitä mieltä, että parisuhteessasi ei ole muuta vikaa kuin riidat, niin olet tosi naiivi. Eihän tuo teidän suhde ole mikään parisuhde! Siinä on kaikki vialla, ja lapset maksajina.
minä olisin väsynyt noin pitkästä matkasta. Kyllähän minä soittaisin sinne appivanhemmille ja kertoisin tuon asian.
Malliesimerkki siitä että lasten tai lasten tasolla olevien ei pidä hankkia lapsia..
"Miehesi" ei ole kypsä isäksi.