Lue keskustelun säännöt.
Siirryin työelämään ja tuntuu todella rankalta :(
19.03.2011 |
Olen tehnyt opintojen ohella töitä kesäisin 15-vuotiaasta ja ympäri vuoden osa-aikaisesti 17-vuotiaasta lähtien.
Nyt 28-vuotiaana vihdoin valmistuin ja siirryin työelämään. Vasta 2kk takana ja tuntuu että olen ihan loppu. Työ on vastuullista ja kiireistä, mutta kaikki on mennyt hyvin ja olen pidetty.
Jotenkin vaan tuntuu, että pää ei kestä tätä menoa kauaa. En saa iltaisin rauhaa ollenkaan (henkisesti), uni on häiriintynyt jne.
Aina hanttihommia tehdessäni kärsin työn yksinkertaisuudesta ja tylsydestä ja oikeasti odotin kovasti, että pääsen haasteellisempiin hommiin. Töitä teenkin nyt intohimolla ja hyvin, mutta vapaa-ajalla tuntuu pahalta.
Pitääkö mun luovuttaa heti alkuunsa?
Kommentit (16)
...paitsi että oon sua kymmenisen vuotta vanhempi, korkeakoulutettu ja esimiesasemassa luovassa yhteisössä, palkka 5000 e ja rapiat kuussa.
On komea titteli, käyntikortti ja liuta alaisia, mutta mutta... olen myös usein erittäin väsynyt, vapaa-ajallakaan en voi olla miettimättä duunikuvioita, työ imee energiastani ja potentiaalistani leijonanosan... huoh.
Kotona pitäisi jaksaa olla hyvä vanhempi parille lapsoselle ja kelpo kumppani miehelle, mutta usein olo on kuin kuiviin puserretulla rätillä. Työelämä tänä päivänä on usein tosi vaativaa, pelkkä perussuoritus harvoin enää riittää. Jotenkin kauhistuttaa ajatus, että työelämää pitäisi jaksaa vielä kolmisenkymmentä vuotta. Onko muilla samanlaista? :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole tehnyt tästä yhtään aloitusta (enkä edes nostanut tätä)
muista, että työ on VAIN työtä. Työtä tehdään sen takia, että sulla olisi hyvä elämä (varaa elää haluamallasi tavalla). Nyt vähän kuulostaa siltä, että elät jotta voisit työskennellä.
Aloitin työt valmistuttuani yliopistosta vuonna 1996. Olin alkuun eli useamman kuukauden aivan järkyttynyt siitä, kuinka rankkaa töissä on verrattuna omaehtoiseen opiskelijaelämään. Oli koko ajan vain uutta opittavaa, iso vastuu, pitkät päivät. Sitten alkaa helpottaa! Parin vuoden kuluttua alkoi tuntua jo kivalta ja nykyisin viidentoista vuoden jälkeen työ on helppoa ja mukavaa! Vaikka olen edennytkin töissni hyvin. Juuri nyt olen osittaisella hoitovapaalla, ja voin sanoa, että kotona on ollut paljon iisimpää kuin työelämässä!
Tilanne helpottaa ajan kanssa!
voisin hyväksyä sen, että vapaa-ajallakin pyörii duunikuviot päässä. Nyt on kuitenkin kyse pienemmästä rahasta.
Töissä käyn, koska yleensä se on tapana. Ja johan sanoin, että olen odottanut että pääsen vaativampiin hommiin. Ehkä jos olisikin vastuussa vaan omasta työstään. Olisi oma homma, jonka onnistuminen olisi vaan itsestä kiinni.
Mun työssä vastaan kuitenkin hommien pyörimisestä laajemminkin ja se ei jotenkin tunnu sopivan mulle. Itseähän on helppo johtaa. Mutta tulee vaan mieleen, että ehkei tää sovi mun luonteelle?
Ja kauanko mä yritän tätä ennen kun luovutan? Terveydellisiä oireita alkaa olemaan aika paljon jo.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sehän on nyksuomalaisen sisuttoman ja selkärangattoman y-sukupolven tyyli.
sehän on nyksuomalaisen sisuttoman ja selkärangattoman y-sukupolven tyyli.
ei 28-vuotias kuulu y-sukupolveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ollaan työelämässä kv. mittapuulla tehokkaita, mutta uupumusta, masennusta ja työpaikkakiusaamista tosi paljon. Yhteinen ongelma siis.
Mistä duuneista muuten saa tuollaisen viiden tonnin palkan? Onko mitenkin yleistä tuollainen liksa alle nelikymppisellä naisella?
[iOlin alkuun eli useamman kuukauden aivan järkyttynyt siitä, kuinka rankkaa töissä on verrattuna omaehtoiseen opiskelijaelämään. Oli koko ajan vain uutta opittavaa, iso vastuu, pitkät päivät.
[/quote]
Opiskellessa juuri oli jatkuvasti uutta opittavaa eikä se loppunut ikinä, vaikka kuinka opiskeli. Töissä työt jäivät työpaikalle ja vaikka teinkin todella paljon etätöitä, työt eivät seuranneet minua läpi vuorokauden. Toisin oli opiskellessa, jolloin jokaisen hetken olisi voinut käyttää opiskeluun, koska kerran vielä oli jotakin tekemättä ja oppimatta.
Hyvin menneen tentinkin jälkeen oli aina sellainen olo, että olisi pitänyt tehdä enemmän. Aina olisi voinut kerrata aiempia, jottei niitä olisi unohtanut ja toisaalta tenttialueen asiat olisi pitänyt oppia paremmin. Painajainen!
Opiskelin fysiikkaa ja se oli/on todellakin juuri minun alani, vaikkei ylläolevan perusteella ehkä siltä kuulostaisikaan. Mietin aina, mitä sellaiset ovat opiskelleet, joilla opiskelu on paljon helpompaa kuin (huonosti organisoitu) aivotyö ja vapaa-aikaa on (muka) enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoissa fiiliksissä pyöritään. Tilanne on samanlainen kuin sinulla 3. ja tämä uran ja perheen yhteensovittaminen on kauheaa. Sen olen ymmärtänyt, että harrastuksista on pidettävä huolta.
Minäkin olen valmistunut äsken ja ollut nyt jonkun aikaa töissä. Joo, on tuntunut rankalta, ja olen välissä pyöritellyt työasioita vapaa-ajallakin. Olen ollut kuukauden uudessa työssäni, ja olo on vähän pöllähtänyt kaiken uuden keskellä. Tuntuu, että miten tämän jutun edes pystyy ottamaan kunnialla haltuun? Stressaava on ja muihin asioihin riittää heikosti energiaa.
En kuitenkaan ihan noin musertunut ole, olen aika paljon luottanut siihen että eipä tällaiselta uudelta vastavalmistuneelta niin paljon odotetakaan heti:)
Odota nyt muutama kuukausi vielä. Kyllä se siitä asettuu. Eivät ne muutkaan ihmiset niin ihmeellisiä ole, ja samoihin asioihin ovat joskus opetelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita vaikka kalenteriin jo merkintä uudelleen miettimisajasta. Aiemmin ei kannata.
Rentoudut kun ajattelet, että nyt ei ole vaihtoehtoja, mutta viimeinen päivä on jo tiedossa.
Sitten huomaatkin, että oletkin jo tottunut työntekoon :)
sairastuin, sitä seurasi mielisairaalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan se miten saat ajatuksesi irrotettua, rauhoitut ja teet jotain akkuja lataavaa.
Tähän on ihan omia harjoituksia olemassa esim joogassa. Rauhoittua voi vaikka seistessään liikennevaloissa kun sen vaan oppii tekemään.
vaan se miten saat ajatuksesi irrotettua, rauhoitut ja teet jotain akkuja lataavaa.
Tähän on ihan omia harjoituksia olemassa esim joogassa. Rauhoittua voi vaikka seistessään liikennevaloissa kun sen vaan oppii tekemään.
Pakko tehdä vaan se muutos.
luovuttaa, mutta pidä huolta jaksamisestasi. Urheile ja yritä saada jotain muuta ajateltavaa kuin työasiat.