Lue keskustelun säännöt.
Joudun töiden perässä muuttamaan kaupunkiin jossa ei yhtään sukulaista, muuta ystävä kylläkin
26.04.2011 |
Töiden perässä pakko muuttaa ja ahdistun ajatuksesta että sukuni on kaukana muuttaessa. Olemme todellä läheisiä ja siellä olen tavallaan yksin. Ystävät ovat kyllä tärkeitä ja minä heille, mutta heilläkin omat juttunsa ja perheensä. Osaan olla yksin ja nautinkin siitä, mutta jotenkin pois muutto sukulaisten läheisyydestä herätti outoja ahdistuneisuus oloja :S
Kommentit (4)
lapsieni (2kpl) isä asuu siellä, joten lapsetkin hyötyvät tästä ja saanhan minäkin huili aikaa. 250km vain on kotikaupunkiini, joten vierailemme varmasti kerran pari kuussa. Ja kaupungissa olen joskus asunut lasteni isän kanssa. Jotenkin kun muutan sinne nyt "yksin" ja tukiverkostini jätän uhmakkaasti taakseni, niin vähän ahdistaa rintalastaa. Mutta ehkä se siitä!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi ettei ole edes niitä kavereita. Lapsi kylläkin, joten ei tarvitse urheilla eikä shoppailla. Vähän välillä ahdistaa, mutta se liittyy lähinnä niihin hetkiin kun on lapsen kanssa raskasta.
tapaan jonkun miehen niin ripustaudun häneen yksinäisyydessäni :DD
Itse tein samalla tavalla, tosin uudessa kaupungissa ei oikein kavereitakaan. Ensimmäisen vuoden urhelin ahkerasti, kävin kävelyllä sään salliessa. Kävin eri ruokakaupoissa vähän kauempanakin, tutustuin uuteen kaupunkiin.
Aika meni nopeaan ja oli ihan kivaakiin. Viikonloppuina sitten olinkin paljon vanhalla paikkakunnalla.
Alun kankeuksien jälkeen aloin jo nauttia yksinolosta, ja toisinaan tietysti näinkin jotain tuttuja.