Lapsen äänekäs käytös koulussa, mitä tehdä?

Opetuskeskustelua ei voi käyttää opetusmetodina, jos luokassa on huutelijoita. Silloin toiset oppilaat menettävät mahdollisuuden osoittaa omaa osaamistaan. Huutelu katkaisee tilanteen ja mahdollisesti opettajan ajatuksenkin. Jos yksi saa huudella viittaamatta, ovat toiset lapset eriarvoisessa asemassa. Jos taas kaikki huutelevat, on tuloksena kaaos, eikä kukaan voi oppia mitään. Sallit kai saman oikeuden muillekin etkä vain omalle lapsellesi? Haluatko, että lapsesi käy koulua mölyapinoiden ryhmässä? Mölyapina ei osaa ottaa toisia huomioon vaan ajattelee vain itseään.

ja koko luokan näkökulmasta ilman teidän lapsen antamia "laseja". Jokainen tuonikäinen lapsi tietää jotain ekstraa juteltavista asioista, mutta kaikkien kaikkia juttuja ei vain voi kuunnella. Jossain menee raja, tai muuten koulupäoivä olisikin pelkkää "kerran kun minä..." kertomusta.

Oletko varma ettei ole ADHD:ta? Vai onko vaan ns. rajaton lapsi?

Tilanne on ongelmallinen juuri noilla kakkosen kertomilla perusteilla. Kun luokassa on muutamakin tuollainen innokas tietäjä (pahimmillaan muuten samalla myös näsäviisas tyyppi), muille ei jää suunvuoroa. Opettaja joutuu huomauttelemaan näille innokkaille vähän päästä. Opetuskeskustelu on alkuopetuksessakin hyvä opetusmenetelmä, jonka pitäisi onnistua yhteisten pelisääntöjen avulla.



t. ekaluokan ope

eli en sanoisi, että rajaton. ADHD ei ainakaan ole :D



Ongelma on mielestäni siinä, ettei hän saa KOSKAAN hyvällä omalla tunnolla kertoa osaamisestaan. Tietenkään en hyväksy huutelua mutta esikoisemme on oikeasti keskivertoa älykkäämpi lapsi (on testattu) ja mielestäni on väärin, että hänen täytyy piilotella osaamistaan jotta muille ei tulisi paha mieli. Tämä kommentti on opettajan omasta suusta!

Jos open mielestä ongelma on nimenomaan tuossa huutelemisessa (joka häiritsee), lapsaelle jää vielä jäljelle "loistaa" tiedoissaan luvallisin keinoin. Itse en kyllä kannustaisi kovin kilpailuhenkistä lasta pätemään yhtään enempää kuin on tarpeen. Älykkyyden pitäisi ilmetä muutenkin kuin tietämisenä.

eli en sanoisi, että rajaton. ADHD ei ainakaan ole :D

Ongelma on mielestäni siinä, ettei hän saa KOSKAAN hyvällä omalla tunnolla kertoa osaamisestaan. Tietenkään en hyväksy huutelua mutta esikoisemme on oikeasti keskivertoa älykkäämpi lapsi (on testattu) ja mielestäni on väärin, että hänen täytyy piilotella osaamistaan jotta muille ei tulisi paha mieli. Tämä kommentti on opettajan omasta suusta!

Ehdottomasti tässä on lapselleni opeteltava asia mutta mietipä tilannetta näin. Joka kerta kun lapsi yrittää kertoa mitä tietää, opettaja sanoo, "nyt ei ole sinun vuorosi" ja kannustaa niitä muita oppilaita; kehuu ja huomioi. Miltä se tuntuu tuosta lapsesta joka ei saa kehuja siksi, että jo tietää ja jota ei kehuta, jotta hän ei innostuisi enemmän? Eikö sillä tavoin lapsi yritä saada entistä enemmän huomiota ja negatiivinen kierre on valmis? Onko keino kilpailuhenkisyyden torjumiseen se, että laitetaan jonossa viimeiseksi? Minusta pitää olla muitakin, positiivisia keinoja kasvattaa lasta ilman, että hänen itsetuntonsa lytätään!

Opettajana itse sanoisin oppilaalle, että viitaathan kuten muutkin niin saat vuorollasi vastata.

Yksi sosiaalisista taidoista on toimia ryhmässä ja ottaa muutkin huomioon. Älykkyyttä on useita lajeja ja usein painotamme tiedollisia taitoja liiaksi.

aikamonta asiaa, jotka pitää opettaa. Jos jokaiselle lapselle antaa minuutin erikoishuomiota, 22 minuuttia on pois opetuksesta. Sinun poikasi vaikuttaa lapselta, jolle ei riittäisi edes 15 minuuttia, siksi häntä koulutetaan olemaan kerjäämättä KOKO ajan huomiota, veikkaan?



Psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tuli kuin taivaanmannana monille neuvottomille kasvattajille, jotka tasapainoilevat koulun sääntöjen ja vanhempien mielipiteiden välillä. Curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, että vanhemmat tasoittavat lapsien tien kehdosta kouluun, ja ryhtyvät näiden laupeiksi kotisamarialaisiksi, palkatta. Koti on viihdytyskeskus, jossa määrää alle kouluikäinen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Hougaardin mukaan curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.



”Ope, hei, voit sä väistää, kun mä en näe taululle”, sanoo eturivin tyttö nyreästi. Jos kirjoitan taululle, en voi samalla väistellä lapsen tieltä. Opettajana en voi huutaa tytölle, että kai minulla on oikeus käyttää taulua. Samankaltaiseen tilanteeseen joutui lastenpsykologi Bent Hougaard. Hän näki noin viisi vuotiaan pojan heittävän hiekkaa hiekkalaatikolla, ja pyysi tätä lopettamaan. ”Paska vanha setä, et sä mua määrää”, poika huusi. Bent Hougaard laski mielessään viiteen, ja alkoi pohtia ongelmaa. Syntyi käsite curling-vanhemmuus, joka Hougaardin mukaan on keskiluokan ongelma. Lapsille ei aseteta rajoja, ja he saavat tehdä valintoja aivan itse. Aivan liian varhain. Vanhempien syyllisyys aikapulasta ajaa heitä ahdinkoon.

esikoisemme on oikeasti keskivertoa älykkäämpi lapsi (on testattu) ja mielestäni on väärin, että hänen täytyy piilotella osaamistaan jotta muille ei tulisi paha mieli. Tämä kommentti on opettajan omasta suusta!

Ekalla ja tokalla luokalla tuo saattaa vielä mennä, mutta viimeistään kolmannella luokalla luokkakavereita rupeaa ärsyttämään se, että joku tietää aina joka asian. Siinä vaiheessa sitten joutuu vähintään syrjään kaikista luokan kaveriporukoista, ellei suorastaan eristetyksi.

Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Olin juuri tuollainen koululainen. En tosin huudellut ilman vuoroa, mutta viittasin innokkaasti ja usein sainkin vastata, kun kukaan muu ei viitannut. Ensimmäisellä ja toisella luokalla se ei aiheuttanut vielä ongelmia, mutta kolmannella minua ei enää huolittu mihinkään mukaan. Siitä huolimatta, että olin aina ystävällinen ja autoin muita aina pyydettäessä.

Jos olin jossain koulun ulkopuolella, missä kukaan ei tuntenut koulukavereitani, niin minulla ei ollut mitään ongelmia saada kavereita.

saitte lapsen reilusti yli kolmekymppisinä, olette hyvin koulutettu, keskiluokkainen perhe ja lapsi on ainoa lapsenne?

Totta mutta minkä vuoksi luokassa huomiota eniten saavat ns. heikot oppilaat, jotka esim. tiedollisten taitojensa vuoksi eivät oikein pysy perässä? Miksi sellainen, joka tietää ja haluaa olla esillä on ns. ongelmallinen ja näsäviisas lapsi, joka kuitenkaan ei tarvitse kannustusta ja tukea sosiaalisten taitojensa kehittämiseen?! Jos joku ei opi lukemaan ja muuten ns.tyhmä, miksi sellaista lasta kehutaan pienestäkin edistyksestä mutta tälle ylitaitavalle höpöttelijälle ei sanota, että "hienoa että tämän tunnin ajan maltoit odottaa vuoroasi"?!

Vaikutat itsekin todella itsekeskeisesti ajattelevalta ihmiseltä: minä ja minun lapseni.



Kyllä älykkäänkin lapsen pitää oppia ottamaan muut huomioon. IHan varmasti siellä koulussa tulee myös hänen vuoronsa, jolloin hän saa osoittaa tietonsa ja taitonsa. Koulussa pitää oppia viittaamaan eli hillitsemään itsensä yleisen työrauhan takia!



Hänelle ei ole opetettu itsehillintää vaan hän on saanut aina paistatella omassa erinomaisuudessaan. Todennäköisesti hänelle on myös oikein korostettu tuota hänen älykkyyttään niin, että hänestä on tullut hyvin kilpailuhenkinen, koska hän luulee, että vain suoriutuminen on tärkeää.



Miksi hänet on muuten testattu? Heräsikö neuvolassa tai päiväkodissa huoli lapsen kehityksestä? Vai halusitteko pikku Einsteinin ennen aikojaan kouluun?

Onko lastasi tutkittu, jospa hänellä on aspergerin oireyhtymä. Hieman siltä kuulostaa.

Tulee usein esille juuri koulunaloitusvaiheessa tai myöhemmin esim. yläasteelle tai lukioon mennessä, ns isoissa taitekohdissa elämässä.

on ollut ekaluokasta asti ongelmia juuri tuossa, että ei osaa pitää suutansa kiinni tunnilla. Haluaisi olla äänessä jatkuvasti. Ekaluokka meni vielä harjoitellessa, mutta kun tokaluokallakaan ei oppinut, miten tunnilla käyttäydytään, niin kertasi sit tokaluokan. Tai siis nyt käy sitä tokaluokkaa toistamiseen. Kovasti on ollut tekemistä, että saa lapsen ymmärtämään asian muidenkin kannalta. Ikävä kyllä täytyy myöntää, että omaa vikaammekin on, että emme ole pitäneet kunnon kuria lapselle. Eihän se sit koulussakaan usko, kun ei oo kotona vaadittu :(

"Todennäköisesti hänelle on myös oikein korostettu tuota hänen älykkyyttään niin, että hänestä on tullut hyvin kilpailuhenkinen, koska hän luulee, että vain suoriutuminen on tärkeää. Miksi hänet on muuten testattu? Heräsikö neuvolassa tai päiväkodissa huoli lapsen kehityksestä? Vai halusitteko pikku Einsteinin ennen aikojaan kouluun?"

Lapsi on saanut ihailua, jakamatonta huomiota ja paljon kehuja suorituksista? Nyt hänen sosiaaliset taidot eivät riitäkään ymmärtämään, että hänen käytöksensä on a. poikkeuksellisen ärsyttävää b. täysin epäsuvaittavaa.

Hän odottaa koulusta opettajilta ja ystäviltä samankaltaista käytöstä, muttei pysty havaitsemaan, että ympäröivä yhteiskunta ei toimikaan samalla tavalla kuin oma perhe.

Eikä äitikään pysty ymmärtämään, että heikoilla ne 21 muutakin on, joita ei voida täysin yksilöllisesti 1 opettaja huomioimaan ja kasvattamaan. Opettajan tehtävä on opettaa, kodin tehtävä on valmistella lapsi maailmaan ja opettaa perusasiat.

Minun "tyhmä" lapseni tarvitsee enemmän huomiota oppiakseen, mikä on koulun perustarkoitus. En kuitenkaan vaadi opettajalta sitä, että hän pystyy käsittelemään jälkikasvuani yksilönä, vaan ryhmän jäsenenä, jonka on ymmärrettävä miten käyttäytyä ryhmässä.

Olemme kyllä mieheni kanssa korkeasti koulutettuja mutta ei, esikoiseni ei ole ainoa lapsi :D Lapsia meillä on kolme ja ehkä juuri siksi hän onkin oppinut, että vain korottamalla ääntää saa huomiota.



Olen aivan varma siitä,että hänellä tulee olemaan vaikeuksia saada kavereita jatkossa koska pyrkii määräämään. Olen ajatellut sen kuitenkin niin, että vanhempana en voi muuttaa lastani toiseksi vaan on tärkeää arvostaa myös lasta sellaisena kuin hän on. Rajoja meillä itse asiassa on aika paljonkin juuri sen vuoksi, että arki ei oikeasti muuten pyöri kolmen vilkkaan pojan kanssa. Jokaiselle pyrimme kuitenkin antamaan myös joka päivä omaa huomiota, jotta saa olla äidin tai isän kanssa kahdestaan.



Tämä esikoisemme on itse asiassa pikemminkin hieman ylihuolehtivainen ja asioita hyvin paljon pohdiskeleva ja siksi en halua lähteä siitä ajatuksesta, että ensin lapsi lytätään ja moititaan. Miksi suomalaisessa kulttuurissa hyvä itsetunto on näsäviisautta ja rehentelyä?! Toisten päälle puhuminen ei ehdottomasti ole hyvä asia mutta kuten todettua, jotkut opettelevat lukemaan ja toiset sosiaalisia taitoja. Miksi sillä huonosti lukemaan oppivalla on avustaja mutta sosiaalisia taitoja lapsi saa opetella koulussa yksin?!

harjoittelette viittä asiaa muksuopin mukaan (lainaa kirjastosta)

1. aikuisia ei keskeytetä ja omaa vuoroa pitää odottaa

2. lapsi opettelee kuuntelemaan

3.teette perheenä jotain joka ei lisää tiedollisia taitoja vaan sosiaalisia taitoja

4. kutsutte kaverin kylään ja pelaatte jotain minkä voittamisella ei ole väliä. Vaikka pelleillen jotain vauvapeliä

5. lapsi ei saa vanhempien jakamatonta huomiota koko ajan, vaan silloin kun on hänen vuoronsa.

Mikä on vanhempien tehtävä? Opettaa käyttäytymään!



Nykyajan vanhemmissa risoo mua juuri tämä ja paljon. Koulun pitäisi tehdä kaikki vanhempien puolesta. Tottakai koulun pitää tukea lasta kehityksessä ja myös tukea kaikissa taidoissa, mutta 4 tuntia ja 22 lasta ja 1 ope tarkoittaa sitä, että vanhempien tehtävä on kasvattaa ja koulun opettaa.

Ekaluokalla olemme erityisesti panostaneet sosiaalisien taitojen kehittämiseen, sattumoisin, kun kaikki on helppoa, tulee helposti sanottua muille "sehän on ihan helppoa, mä osaan jo sen" - ja osaavan lapsen on vaikea käsittää, että joku vähemmän osaava voi oikeasti pahoittaa mielensä, kun tämä toistuu tarpeeksi usein. On tärkeää, että lapsi voi olla rauhassa hyvä koulussa mutta yhtä tärkeää on, että oppii ottamaan myös muiden tunteet huomioon.