Raskausajan surut, jotka nyt naurattavat?
Raskausaikana itkettää heräkästi. Mitä järjetöntä asiaa muistat itkeneesi? Itse itkin esikoista odottaessani (herkistyin siinä kesken työpäivän neuvolassa) "Koska olen laiha taas?" Neuvolatäti ja harjuri katsoivat minua hyvin myötätuntoisesti pää kallellaan. Synnytykseen oli vielä piiiiitkä aika.
Kommentit (11)
enpä muista mikä oli syy mistä milloinkin pillahdin itkuun... =) Kerran tällaisen itkuun purskahtamisen jälkeen (mies sanoi jotain) säntäsin vessaan huutoitkemään. Se oli koominen tilanne: muistan miehen ilmeen, kun se jäi istumaan olkkariin tyyliin "mitä helvettiä just tapahtui?", siis ei tosiaan loukannut mua mitenkään, mutta joku ylitti kynnyksen... Itkin vessassa, sitten tuijotin itseäni ja punaisia silmiäni peilistä ja yritin saada tilanteen hanskaan. "Kamoon nainen. Sä et itkisi tätä jos et olisi raskaana. Sä et olisi reagoinut mitenkään." Sitten tyynen rauhallisena takaisin olohuoneeseen, jonne mennessä toki loin mieheen ilmeen, että "sanakin tästä niin...". =)
Vähän pelottavaakin... =D
pienen palan papaijaa ja pelkäsin paniikissa keskenmenoa monta viikkoa (olin siis jostain lukenut kyseisen hedelmän abortoivasta vaikutuksesta). Odotin siis ensimmäistä lastani. Nyt lähinnä naurattaa...
ei ollut raskausaikana varsinaista pahoinvointia, mutta alkuraskaudessa oli muutaman viikon sellainen (lähes) jatkuva kuvottava olo, jonka taki lämmin ruoka ei juuri maistunut.
Mieheni oli tehnyt ruuaksi lohta, joka on yksi lempiruuistani. Ruoka ei maistunut ollenkaan. Mua alkoi itkettämään ajatus siitä, että "meidän lapsesta ei tule nyt sitten viisasta, kun mulle ei maistu kala" XD. Miehellä piti onneksi pokka..
Puolustuksekseni voi sanoa, että mistäs minä saatoin tietää, että tuo kuvottava olo kestää vain muutaman viikon.
tosi kipeä ja työuupumuksen iskettyä en eräänä päivänä löytänyt kotiini työpäivän jälkeen.
Eka raskaudessa sain stockmannilla raivokohtauksen koska he eivät myyneet kuin vaaleansinisiä ja vaaleanpunaisia vauvan lakanoita. En tiennyt kumpaa sukupuolta vauva oli ja olisin halunnut jotain neutraalia.
Jösses kuutonen. Aika traagista, miten pääsit kotiin? Otetaan tragediasäie sit erikseen, siihenkiin löytyy tavaraa.
ku olin yks päivä juonut 3 kuppia kahvia ja pelkäsin että sain liikaa kofeiinia. kirosin kahvin ja heitin kaikki roskikseen :D hahah
kesken ruokailun, koska itkin sitä kuinka tuttavani saattoi pettää miestään.
Serla mainosten yksinäin orava itketti mainoksena joka kerta.(nykyään katson happamana mainosta missä samainen orava jammaa pinkkien ilmapallojen? kanssa)
Itkin myös koko elokuvan ajan kun katsoin Benjamin Buttonin uskomaton elämä leffan. Minusta se oli niin traaginen:D Tosin jälkeenpäin olen kuullut, että kukaan muu tuttuni ei ole ko. elokuvaa pitänyt mitenkään ihmeellisenä.
Tässä nyt niitä mitä ensimmäisenä tuli mieleen, olin vähän tunteellinen raskausaikana:D
Pelkäsin, että lapsi on niin isokokoinen, että synnytyksessä tulee vaurio (esim. Erbin pareesi).
Ei tullut, lapsikin syntyessään normaalikokoinen, mutta myöhemmin todettiin kehitysviiveiseksi. Olisin mieluummin ottanut fyysisen vamman kuin kehitysvamman. :(
kun katsoin telkusta jotain jenkkiläistä tositv treffiohjelmaa, tyyliin unelmien poikamies, mutta kisaajat siinä oli ihan teinejä ja joka jaksossa oli uusi poikamies mitä kolme tyttöä havitteli.
Yhden jakson siitä katsoin ja kun se poika sitten teki valintansa ja ne 2 muuta tyttöä lähti surullisena kotiin niin minä itkin silmät punaisena vaikka kuinka kauan. Mies katsoi "hiemman" hitaasti..
:D
toista lasta en ole uskaltautunut tekemään vaikka vuosia on vierähtänyt.
isäntä keitti kananmunat huonosti ja kuoret irtos nihkeesti. sekä itse leikkasin tomaatin sillä lailla että kaikki sisälmykset tuli ulos. XD