Miten kertoa vanhemmilleni erosta? Auttakaa kiltit...

kun ihan rehdisti kertoisit juomisesta ja lyömisestä. Kertominen on varmasti vaikeaa, mutta ei se helpotu, kun asiaa lykkäät.

Jos heillä kerran on hyvät välit. Ottaisi vastuun tekemisistään ja kertoisi. Jos mietin omalle kohdalleni, niin kertoisin kyllä rehellisesti, koska tiedän, että vanhempani olisivat silloin samaa mieltä eron välttämättömyydestä.

En vaan halua kertoa heille todellista syytä mutta en tiedä mitä sitten selittäisin...



ap

mut ota se asenne,että joskus niidenkin täytyy tietää ja kerran se totuus kirpaisee..kerro vaikka vähän kaunistellen ja niin,ettet kuitenkaan mustamaalaa hirveämmin miestäkään jos et halua..oikeasti helpottaa sunkin oloa,ettei sinun tarvitse salailla!et ole tehnyt mitään väärää. jaksamisia..

Muutoin he ajettelevat eron olevan "turha" ja jopa sinun "syysi".

eivätpähän jää muistelemaan vaan sitä "hyvää" miestä, se voi koitua sulle raskaaksi myöhemmin.



Ja tyhmääkin se olis, että ovat luulossa, että hyvän miehen jätit. Älä ota itsellesi sitä vastuuta vaan siirrät sen sille miehelle, joka on ollut se huonosti käyttäytyvä.

mut ota se asenne,että joskus niidenkin täytyy tietää ja kerran se totuus kirpaisee..kerro vaikka vähän kaunistellen ja niin,ettet kuitenkaan mustamaalaa hirveämmin miestäkään jos et halua..oikeasti helpottaa sunkin oloa,ettei sinun tarvitse salailla!et ole tehnyt mitään väärää. jaksamisia..

Kiitos itkusta huolimatta :)

ap

Vanhemmat on yleensä yllättävän asiallisia ja ymmärtäviä. Ne pahimmat vouhotkin ovat osoittautuneet fiksuiksi. Usko pois, ahdistus erosta helpottaa, kun vaan kakistat sen asian ulos. Minä ja eksä + ystäväni miehineen teimme kaikki sen puhelimessa, niin ei tarvi nähdä ilmettä ja saa antaa toisille aikaa rauhoittua. Meidän kaikkien vanhemmat on konservatiivisia, tykänneet lastensa puolisoista ja osalla on näitä hysteerikon piirteitäkin näissä asioissa. Silti ketään meistä neljästä ei vanhemmat haukkuneet vaan huoli oli lähinnä lapsista.



Olet aikuinen ihminen ja varmasti miettinyt asiaa. Sanot vaan yksinkertaisesti, että olette päätyneet eroon. Jos tulee kysymyksiä, niin voit sanoa, ettette lasten takia halua alkaa mustamaalata ketään. Kyllä vanhemmat siitä yleensä tajuaa, ettei heidän tarvi kaikkea tietää. Jos tilanne menee kannaltasi ihan mahdottomaksi, voit sanoa oikeatkin syyt, mutta ensisijaisesti yrittäisin pitää ne teidän välisenä ja sitä kautta eksäsi voi olla vanhempiesikin kanssa tekemisissä ne pakolliset lasten kanssa ilman suurempaa murinaa.



Ja ota se kanta, että jos alkaa tulla huutoa ja syyttelyä, et kuuntele sitä vaan lyöt luurin vaikka korvaan.



Kerro nyt hyvä ihminen se asia sinne! Tiedän omasta kokemuksesta sen ahdistuksen, kun ei uskalla sanoa ja valehtelee kaikkea. Sitten se helpotti, kun sen sai sanottua ja huomasi, ettei maailma siihen kaadukaan!

Eivätkö he ole sinun oikeat vanhempasi?



Ihan älytöntä ajatella noin, ettei voi kertoa oikeaa syytä? Vai koetko oikeutetuksi, että ukkosi löi sinua? Jos näin niin mene nyt ensin terapiaan ja tule kuntoon ja sen jälkeen kerro vanhemmillesi että erositte ja mistä syystä..

Huomaan etten ole ainoa joka tämän joutuu kokemaan. Luotan kyllä siihen että vanhempani tukevat minua mutta silti pelottaa kertoa..



Ehkä mä tänään saisin kerrottua. Kertokaa vielä lisää kokemuksistanne...

Eivätkö he ole sinun oikeat vanhempasi?

Ihan älytöntä ajatella noin, ettei voi kertoa oikeaa syytä? Vai koetko oikeutetuksi, että ukkosi löi sinua? Jos näin niin mene nyt ensin terapiaan ja tule kuntoon ja sen jälkeen kerro vanhemmillesi että erositte ja mistä syystä..

Älytöntä ehkä mutta en halua kertoa koska se oli se yksi kerta ja lapsia kohtaan ei ole ikinä ollut väkivaltainen ja mies tykkää vanhemmistani ja he hänestä ja haluan että heidänkin välit säilyy hyvinä kaikesta huolimatta.

Enkä halua että vanhempani joutuisivat suremaan mitä mulle on tapahtunut...

ap

Huomaan etten ole ainoa joka tämän joutuu kokemaan. Luotan kyllä siihen että vanhempani tukevat minua mutta silti pelottaa kertoa.. Ehkä mä tänään saisin kerrottua. Kertokaa vielä lisää kokemuksistanne...

ja itkettiin yhdessä pitkään ja hartaasti, nytkin tuli itku, kun vaan muistan tämän hetken.

Tukea ja lohdutusta sain, vaikka toisin pelkäsin.

Äitini ei myöskään alkanut mollata exääni, joka oli myös suuri helpotus, heidän välit ovat ihan asialliset edelleen.

Hyvin se menee sinullakin!

Kerro juuri näin:

se oli se yksi kerta ja lapsia kohtaan ei ole ikinä ollut väkivaltainen ja mies tykkää vanhemmistani ja he hänestä ja haluan että heidänkin välit säilyy hyvinä kaikesta huolimatta.

niistä todellisista syistä (valehtelu + väkivalta) ja olen katunut sitä monta kertaa. Kun ei silloin heti tullut kerrottua, ei sitä sitten jälkikäteenkään saa kerrotuksi. Useamman vuoden sain kuulla kuinka vaan karkotan kaikki hyvät miehet ja uusiin naimisiin mennessänikin jopa sanoivat että toivottavasti nyt tämän kanssa et mokaa (ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta tarkoitus oli sama).



Aikanaan erotessamme vanhempani jopa epäilivät että mies saa lapsen jos asiasta aletaan riitelemään oikeudessa. Tosiasiassa ei olisi miestä voinut vähempää kiinnostaa, mutta itselleni tuli todella paha mieli - oma äiti ajattelee että mies oli parempi huoltaja kuin minä. Ja juuri tuolloin olisin tarvinnut enemmän kuin paljon vahvistusta siitä että minä olen hyvä äiti, pärjään ilman tuollaista miestäkin ja olen tehnyt oikean ratkaisun.



Parjausta kuunnellessa oli monta kertaa lähellä etten huutanut päin naamaa mitä se "kultapoju" siellä kulisseissa teki. Mutta ketä se nyt enää hyödyttäisi? En tarvinnut enää tukea siinä vaiheessa, ja kun vanhempani eivät selkeästikään osaa pidätellä tunteitansa, en halua että lapsenlapselleen puhuvat pahaa isästä.



Suosittelen kuitenkin että puhut, sillä tarvitset tukea. Minä jotenkin kuvittelin selviäväni tuossa parjauksessakin yksinäni, ja helpommallakin olisi voinut päästä.



Tsemppiä eroon, kyllä se siitä.

vanhemmat eivät kyseenalaistaneet ratkaisua ensimmäisen keskustelun jälkeen. Ei minun tarvinnut puolustautua tai tulla sellainen olo, että tarvisi myöhemminkään kertoa tarkkoja syitä. He hyväksyivät asian sellaisenaan ja suhtautuvat uuteen mieheeni nätisti. Eksästä ei puhuta kuin pakolliset.



Siskoni ei myöskään kertonut vanhemmille, että entinen avomies (unelmavävy) oli krooninen pettäjä. Vanhemmat eivät ole asiasta kysyneet, vaikka tuo mies oli heille unelma: kohtelias, rikkaat vanhemmat, menestyvä, hauska jne.



Toivoisin, että itse voisin olla yhtä fiksu vanhempi, jos joskus lapseni eroavat. Toivottavasti he saavat onnensa suhteissaan, mutta jos jotain käy, niin tehtäväni on tukea ja hyväksyä lapseni ratkaisu. Siihen on aina syynsä.

mies tykkää vanhemmistani ja he hänestä ja haluan että heidänkin välit säilyy hyvinä kaikesta huolimatta

Minä kerroin omille vanhemmilleni välittömästi erosta. En koskaan kertonut syitä, eivätkä he kysyneet. Tilanne meni jotakuinkin niin, että kerroin eroavamme, jääväni asumaan lasten kanssa nykyiseen asuntoomme jne. Äitini ensisanat taisivat olla, että "sinä tulet pärjäämään hienosti lasten kanssa".

Äitini olisi halunnut mustamaalata lasteni isää jo heti erouutisen tultua, mutta sanoin heti napakasti, että tälle tielle me emme lähde lasten vuoksi. Se sulki suun välittömästi ja tämä aikuisten ihmisten välinen "sopimus" on pitänyt aina. Emme koskaan puhu ex-miehestäni mitään negatiivista, ovat lapset sitten paikalla tai eivät.

Vanhempani ovat exäni kanssa asiallisissa väleissä. Ex voi hakea lapset vaikka mummulasta tai viedä heidät sinne, vanhempani ovat kahviakin tarjonneet. Tähän "kahvitarjoiluun" meni kuitenkin muutama vuosi aikaa, alkuun sitä ei tapahtunut.

Minusta sinä voit reilusti kertoa että olette eronneet. En tiedä onko tarpeen kertoa kaikkia eroon johtaneita syitäkään, nehän ovat teidän henkilökohtaisia asioitanne. Eivät minun vanhempani ainakaan koskaan kyseenalaistaneet, että olemmeko nyt eronneet helposti vai emme. Kaikille on ollut alusta asti tärkeintä lasten etu ja hyvinvointi.

Olen jättänyt kertomatta mm. senkin, että exäni ei maksa lasten elatusapuja, vaan ne ovat ulosotossa. Elätän lapset palkallani mainiosti itsekin, joten en halua aiheuttaa vanhemmilleni turhaa hätää ja huolta tai paheksuntaa exääni kohtaan, koska koen ettei se olisi lasten etu. Joskus harmittaa etten ole kertonut, mutta koskaan ei sitten kuitenkaan niin paljoa, että paljastaisin tämän asian.

Hyvä kuulla että olette jättäneet kertomatta todelliset syyt..Nyt tuntuu siltä että voin vain "kaunistellen" kertoa asiasta ja odottaa reaktioita...



ap