Oletko täysin negatiivinen persoonallisuus,näet negat asiat ensin?

Jos asiat meneekin hyvin, niin onpahan iloinen yllätys ;)

Päinvastoin, mutta ei ole kiva olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat tuollaisia.

Mutta se johtui toisaalta opitusta tavasta ajatella, toisaalta siitä että mulle aina oikeasti tapahtui ne negatiiviset asiat, vaikka kuinka ponnistelin, johtuen puuttuvista sosiaalisista taidoista ja huonosta realiteettitestauksesta. Eli tavallaan se oli jonkinlaista viisautta myös. En esim. pystynyt oppimaan mitään tilanteista, joten se ei toiminut jos sanottiin että mene vaan, ei se ole niin kamalaa. Se oli just niin kamalaa ja paljon kamalampaakin. Terapia auttoi, ja nyt mulla on työkalut elää elämässä. Negatiivisuudesta ei ole tarvinnut tietoisesti oppia pois, se on ollut elämäntaitojen automaattinen sivutuote.

Mutta se johtui toisaalta opitusta tavasta ajatella, toisaalta siitä että mulle aina oikeasti tapahtui ne negatiiviset asiat, vaikka kuinka ponnistelin, johtuen puuttuvista sosiaalisista taidoista ja huonosta realiteettitestauksesta. Eli tavallaan se oli jonkinlaista viisautta myös. En esim. pystynyt oppimaan mitään tilanteista, joten se ei toiminut jos sanottiin että mene vaan, ei se ole niin kamalaa. Se oli just niin kamalaa ja paljon kamalampaakin. Terapia auttoi, ja nyt mulla on työkalut elää elämässä. Negatiivisuudesta ei ole tarvinnut tietoisesti oppia pois, se on ollut elämäntaitojen automaattinen sivutuote.

ei jotain mitä olen päättänyt olla asennetta muuttalla.

Cure-asenteesta ei ole mitään hyötyä.

Mieheni onkin sitten ikuinen potimisti, joten yhdessä muodostamme realistisen maailmankuvan.

Mutta se johtui toisaalta opitusta tavasta ajatella, toisaalta siitä että mulle aina oikeasti tapahtui ne negatiiviset asiat, vaikka kuinka ponnistelin, johtuen puuttuvista sosiaalisista taidoista ja huonosta realiteettitestauksesta. Eli tavallaan se oli jonkinlaista viisautta myös. En esim. pystynyt oppimaan mitään tilanteista, joten se ei toiminut jos sanottiin että mene vaan, ei se ole niin kamalaa. Se oli just niin kamalaa ja paljon kamalampaakin. Terapia auttoi, ja nyt mulla on työkalut elää elämässä. Negatiivisuudesta ei ole tarvinnut tietoisesti oppia pois, se on ollut elämäntaitojen automaattinen sivutuote.

Entinen sinä kuulostaa kovasti nykyiseltä minältä.

Jos sisäiset ristiriidat on tarpeeksi pahoja, tietoisesti pois opetteluun ei oikein ole edellytyksiä, pitää käsitellä pois ne asiat jotka ylläpitää ristiriitaa. Mutta jos on vaikka vaan oppinut kotoa tietynlaisen tyylin ja psyyken peruspalikat on muuten kansassa, tietoinen pois oppiminen sujuu paremmin ja sille on edellytykset olemassa.

pessimisti kylvää myrkkyä elinympäristöönsä negatiivisella asenteellaan. Musta on jotenkin hullua perustella negatiivista näkökantaa sillä, ettei muka tule pettymyksiä - musta se, että varautuu aina pahimpaan, tekee hallaa luonteelle.



Mun mies on jonkinlainen pessimisti, ja yritän opettaa häntä siitä pois. Mun mielestä hän tuolla asenteellaan vahingoittaa ennen kaikkea itseään, mutta myös meitä hänen läheisiään.

syvässä turvattomuuden tunteessa, tämä nykyajan nami-nami-positiivisuus voi tehdä todella hallaa. Päälleliimattu näennäispositiivisuus itse asiassa estää paranemasta siitä, sillä paraneminen tapahtuu itsen hyväksymisen, ei muuttamisen kautta. Ei niin että muuttamalla itsesi paranet, vaan niin että itsesi hyväksyminen muuttaa sinut. Hyväksyminen negatiivisena, kitisevänä, pahaa oloa tuntevana. Kun otetaan oma paha olo tosissaan eikä huonouden merkkinä ja lääketieteellisenä ongelmana, lähdetään kysymään mitä se haluaa kertoa ja mitä asioita sen taakse kätkeytyy.

Suosittelen Barbara Ehrenreichin kirjaa 'Bright-Sided: How the Relentless Promotion of Positive Thinking Has Undermined America'



Positiivisuus on jees, mutta rajansa silläkin.