Kodeissa, kaikkien katseilta piilossa
tapahtuu todella paljon lasten kaltoinkohtelua ja henkistä nutistamista. Lapsille rähistään sylki pärskyen kohti kasvoja,- sehän on vain temperamenttia :O
- heitä retuutetaan käsistä arestipenkille,
- tönäistään kauemmaksi "roikkumasta aina lahkeissa" sylin tarpeessa
- nolataan itkemisestä kaupassa ja viedään sättien autoon istumaan,
- viedään ruokalautanen pois pöydästä ja uhataan, että olet sitten ilman koko loppupäivän
- takavarikoidaan leluja, rahoja, karkkeja, kielletään tapaamasta ystäviä: rangaistuksena jostakin käsittämättömästä, johon aikuisella on vain mennyt hermot.
- Huokailleen, että mä en kestä sua enää sekuntiakaan, miks ikinä hankin lapsia
Ei siinä mitään, päiväkodeissa pitäisi olla kasvatuksen ammattilaisia töissä, mutta joka ikinen teistä sulkee silmänsä omalta tai ystävän käytökseltä kodeissa. Lasten epäinhimillistä kohtelua näkee kaikkialla, eikä se ole pelkkää lyömistä tai juoppojen vanhempien örvellyksen katselemista.
Eniten harrastetaan henkistä luhistamista ihan mielivaltaisilla "säännöillä" ja oman väsymyksen varjolla. Jokainen meistä sortuu vähintäänkin siihen, ettei puolusta läheisen lasta, koska "perheen omiin tapoihin ei ole sopivaa puuttua". Pitäisi puuttua, lapset ovat ihan villin lännen lakien puolustuskyvyttömiä uhreja.
Jos yksikään tällainen kohtelu tapahtuisi PÄIVÄKODISSA, kansa nousisi barrikadeille. Kotona ja kauppakeskuksessa se on muka ok.
Kommentit (12)
lapset kasvavat ihmisiksi sillä tavalla että heidän vanhempansa ovat ihmisiä hyvine ja huonoine puolineen. Se, että lapseen väsyy joskus ja hänelle äyskii ei ole pahoinpitelyä. Meillä saavat ainakin sekä lapset että aikuiset olla väsyneitä ja kyllästyneitä toisiinsa täysin vapaasti. Sanavarastossa on myös sana anteeksi, ja hyviä hetkiä riittää myös. Tietenkään mitään julmaa mielivaltaa ja pahoinpitelyitä ei harrasteta eikä hyväksytä, mutta lapsen parhaat vanhemmat ovat ihmisiä eivätkä pyhimyksiä.
lapset kasvavat ihmisiksi sillä tavalla että heidän vanhempansa ovat ihmisiä hyvine ja huonoine puolineen. Se, että lapseen väsyy joskus ja hänelle äyskii ei ole pahoinpitelyä. Meillä saavat ainakin sekä lapset että aikuiset olla väsyneitä ja kyllästyneitä toisiinsa täysin vapaasti. Sanavarastossa on myös sana anteeksi, ja hyviä hetkiä riittää myös. Tietenkään mitään julmaa mielivaltaa ja pahoinpitelyitä ei harrasteta eikä hyväksytä, mutta lapsen parhaat vanhemmat ovat ihmisiä eivätkä pyhimyksiä.
kasvattajia kuin sinä. lapsia on aina peloteltu ja uhkailtu.
Takavarikoidaan lelu vaan jos perusteltua. Säännöt ovat linjakkaat ja niistä ei jousteta. Pellossakaan ei ole hyvä kasvaa. Mielivaltaista lastenkasvatusta en salli, en retuuttamista, nolaamista, pelottelua, alistamista jne. Rajat & rakkautta!
Tunteet, niin ikävät kuin ihanatkin täytyy osata näyttää. Pumpulissa kasvanut lapsi tulee olemaan aika pelokas raa'assa maailmassa jos kaikki on kotona ollut yhtä juhlaa ja lässytystä.
Fyysinen ja henkinen pahoinpitely ei tietenkään saa olla kasvatuskeino, mutta kyllä lapselle rajat pitää olla rakkauden lisäksi.
Rangaistaukset ovat hyvä keino jos sovitut säännöt jäävät noudattamatta.
Eli ei kolahtanut minuun vaikka tarvittaessa lapsiani rankaisenkin, en väkivaltaisesti kuitenkaan.
Enkä kyllä usko, että kovinkaan moni noista kohdista on yleisiä.
Kyllä meillä ruokahetki päättyy tenavalta siihen, jos ruokapöydässä ei osata ns. käyttäytyä. Ruokaa on tarjolla jälleen ihan normaalisti seuraavana ruoka-aikaan. Kuulostaa aika hurjalta, että lasta pidettäisiin loppupäivä ilman ruokaa? Kai sitä voisi pahoinpitelyyn verrata.
Edelleen tenavat kyllä tarvittaessa viedään vaikka väkisin arestipenkille, autoon, kylpyyn, rokotettavaksi - minne ikinä täytyykään lapsen tahdon vastaisesti mennä. Mutta kaltoinkohtelua olisi jättää lapsi vaikkapa rokottamatta tai pesemättä, jos ei lapsi siihen ilman "retuutusta" suostu...
[i
- heitä retuutetaan käsistä arestipenkille,
*kyllä vien väkisin potkivan, sätkivän, raapivan ja sylkevän lapsen arestipenkille. meillä ei saa lyödä toisia ja siitä seuraa automaattisesti aresti. poika vaan pistää vastaan aina enkä saa häntä rauhassa talutettua, pakko ottaa syliin ja kantaa.
- tönäistään kauemmaksi "roikkumasta aina lahkeissa" sylin tarpeessa
*aina ei ole mahdollista ottaa syliin. en millään voi ottaa lasta syliin, jos pesen vauvan kakkapyllyä. syliin pääsee, kun pylly on pesty
- nolataan itkemisestä kaupassa ja viedään sättien autoon istumaan,
*ei. kaupasta lähdetään pois jos ei käyttäydy kunnolla (raivarit, kiusaaminen, karkuun juokseminen) itku ei ole syy lähteä pois.
- viedään ruokalautanen pois pöydästä ja uhataan, että olet sitten ilman koko loppupäivän
*lautanen kyllä lähtee pois, jos ruokaa ruvetaan heittelemään, sylkemään, kaatamaan ym. seuraavalla aterialla sitten uusi yritys.
- takavarikoidaan leluja, rahoja, karkkeja, kielletään tapaamasta ystäviä: rangaistuksena jostakin käsittämättömästä, johon aikuisella on vain mennyt hermot.
*ei
- Huokailleen, että mä en kestä sua enää sekuntiakaan, miks ikinä hankin lapsia
*ei. joskus pääni sisällä kyllä mietin, että olisi ihanaa jos joku muu joskus hoitaisi lapsia edes päivän ja saisin itse olla ihan hiljaisessa kodissa ja tehdä kaikki asiat omaan tahtiini.
minä osaan myös pyytää anteeksi. en ole täydellinen äiti enkä kasvattaja, vaikka ammattikasvattaja olenkin. kaikille tapahtuu virheitä. kaikki väsyvät joskus, ainakin minä huomaan väsyneenä olevani tiukempi ja kestäväni vähemmän.
[/quote]
etten kyllä tönäise lasta pois, vaan sanon ettei nyt pääse syliin.
mun ex mies pilas tyttäreni lapsuuden juurikin noin ett huusi kotona päi naamaa ja kaikkee typerää.tyttö on ny sit masentunu 16vee ja sijotuspaikas...ett kiitos vaa...
mun ex mies pilas tyttäreni lapsuuden juurikin noin ett huusi kotona päi naamaa ja kaikkee typerää.tyttö on ny sit masentunu 16vee ja sijotuspaikas...ett kiitos vaa...
Äitini huusi mulle joskus lapsena ja siksi musta kasvoi ihminen, joka ei koskaan ole saanut pysyvää työpaikkaa. Eikä mun äiti edes kadu, on niin narsisti...
myös siitä, että on pätkätyökurimuksen kourissa. Just joo.
Pyrin kyllä olemaan "reilu" lapsia kohtaan, mutta väsyneenä ja äkäisenä ei tule aina oltua.