Miksi minulle aina käy näin? Mikään ei mene niin kun suunnittelen.

Työpaikalla teen töitä kolmessa vuorossa (viimeinen työvuoro loppuu klo 19). Tämä tullut muutosten myötä, aiemmin tehnyt normi päivätyötä. Toisella osastolla tiedän, että tarvitsevat apua koska kolleega siellä on pitkään pois ja kaksi tekee lyhyttä päivää. Työaika tällä osastolla normi päivätyö. Olisin ollut kiinnostunut siirtymään sinne ja juttelin ajatuksistani heidän esimihemensä kanssa. Hän lupasi palata asiaan. Nyt tämä esimies lähtee muihin hommiin, enkä ehdi jutella koska palaan töihin vasta puolentoista viikon päästä. Syy siihen, että halusin siirtyä tälle toiselle osastolle on kiinnostavmpi työ sekä paremmat työajat. Helpottaisi paljon pojan kouluunkuskauksessa.



Nyt heillä on vain siellä sijainen esimiehenä (yhden ryhmän esimies) ja hän tuksin tästä tietää mitään. Nyt saan sitten mennä esittämään tätä toivetta uudestaan tälle sijaiselle joka tuksin voi mitään tällaisia päätöksiä tehdä. Olen tässä koko kseeän elätellyt toivetta tämän paikan suhteen ja nyt käy näin... saan aloittaa koko systeemin alusta. Taas kerran vedettiin matto jalkojen alta. Voi olla, että hätiköin mutta tuntuu siltä että toive on jo menetetty ja elämä potkii päähän. Tosi kiva palata sinne omaan työhön jossa ei viihdy ollenkaan. Työ on kivaa mutta ilmapiiri tekee työnteon mahdottomaksi kun istut pelko perseessä kyttäämisen pelossa. Ja siellä todella kytätään jopa vessataukoja. Toisella osastolla avoin, rento ja oikeudenmukainen ilmapiiri.



Kysymys kuuluu: Jäädä vai lähteä?