Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla tosi sairas mieli, mutta asiaa isäpuolen ja tyttären suhteesta
25.08.2010 |
Kaverillani on nelivuotias tyttö ja miesystäviä on kaverini elämässä ollut jonkun verran. Joskus kun kaverini sanoo että kävi "Jorma" kylvettämässä meidän Niinan, niin mulla niinku ensimmäisenä ajatuksena on, että mitä se on sille tytölle tehny. Tai joskus jos on miesystävä jäänny hoitamaan tyttöä yksin kotiin kun kaveri lähtenyt kanssnai shoppailemaan, tms, you name it.Ihan vaan johtuen siitä kun ei ole oma tyttö ja tämä maailma nykyään on mitä on, sairas. Sairaaaksi tässä kai mielikin tulee. Voisiko kenties johtua omasta menneisyydestäni jossa koin seksuaalissta häirintää.
Pari tosi epämääräistä miesystävää onkin ollut joista naamasta jo kattoo et mikähän toi on miehiään, mutta nykyinen tuntuu onneksi olevan suht ok kun muuttivat kerta yhteenkin.
Oonko tosiaan ainut? En haluaisi edes julkaista tälläistä viestiä foorumissa, mut mun on pakko saada tietää ajatteleeko kukaan näin sairaasti?
Kommentit (7)
Mutta ehkä kuitenkaan ei ole kovin paha juttu vaikka ajatteletkin tavalla, jolla ajattelet. Tosiaan jos miesystävät ovat jonkin verran vaihdelleet ja loppujen lopuksi sitä ei ikinä tiedä. Ja itsekin saattaisin olla hiukan ylisuojeleva tuollaisen asian suhteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatuksiani ääneen ikinä sano, HerranJumalla, se vaan käy aina ensimmäisenä, nopeasti mielessä, sitten hylkään ajatuksen mahdottomana ja jatkan matkaa.
ap
Ajattelisitko toisinpäin, jos äitipuoli kylvettäisi, nukuttaisi, hoitaisi jne samankaltaisia ajatuksia? Yhtälailla voi naisetkin tehdä pahaa lapsille.
Toisaalta, kyllähän Sinulla voi olla juuri kokemuksiesi tähden taito tunnistaa pienistäkin vihjeistä ne kammotukset.
Itse olen narsistin uhri, enkä aio koskaan enää seurustella.
se vaan käy aina ensimmäisenä, nopeasti mielessä, sitten hylkään ajatuksen mahdottomana ja jatkan matkaa.
samantyyppisissä yhteyksissä. Itselläni ei tiettävästi ole hyväksikäyttötaustaa. Mutta en ole sulkenut täysin pois mahdollisuutta, ettäkö jotain outoa olisi mulle voinut joskus tapahtua. Olen ollut melko ahdistunut suurimman osan aikuisikääni, hyvin seksuaalikorosteinen ja suhtautumiseni miehiin on ollut hankalaa. Terapia on auttanut, nyt olen suht onnellinen perheenäiti ja periaatteessa kaikki ok.
Mä oon vaan aina ajatellut, että tässä sairaassa maailmassa ei mikään ihme jos ajatuksia ja epäilyjä tulee mieleen ilman mitään järkevää syytä. Mutta ilmeisesti useimmille ei sitten tulekaan. Hmm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hänellä on omasta näkökulmastani katsoen aika neuro suhtautuminen omien lastensa elämään. Siis pitää jotenkin normina, että on ihan yleistä lasten hyväksikäyttö. Tosi tiukat liikkumisrajat ja muutenkin säännöt, ettei koskaan saa jutella vieraille ihmisille jne.
Itse olen omille lapsilleni korostanut sitä, että ihmiset ovat pääosin mukavia, ja jos joku puhuttelee, hänelle totta kait vastataan. Toki olen kertonut myös sen, ettei kenenkään mukaan kuitenkaan lähdetä ja että pippelit ja pimpit ovat jokaisen omaa aluetta, eikä niitä tässä vaiheessa koske kuin lapsi itse ja lapsen iästä riippuen omat vanhemmat.
Suurin osa miehistä kun on todellakin ihan normaaleja. Ehkä sun pitäisi hakea itsellesi kunnon terapiaa, jos ei ole mitään mikä puoltaisi isäpuolen pedofiliaa.