Ärsyttää ihmiset

jotka eivät ymmärrä masennusta tai sen etiologiaa.



Useimmiten nämä ihmiset ovat juuri niitä, jotka omalla toiminnallaan saavat muutkin masentumaan.

Masennusta pidetään laiskuutena, saamattomuutena, omana syynä ja herkkänahkaisuutena.



Itse olen ollut vahva ja voimakas ihminen, mutta elämässäni tapahtui liian monta asiaa päällekkäin: läheisen kuolema, lapsen syntymä, parisuhdekriisi, oma lapsuus rikkonaisessa perheessä yms.



Olin aina se hymyilevä ja iloinen ihminen, joka jaksoi auttaa ja kuunnella muita, kunnes eräänä päivänä itse sairastuin ja ihmiset ympäriltäni yksitellen katosivat.



Hiljalleen toipumassa ja hyvä niin. Vaikealta puhuminen silti tuntuu, koska harva ymmärtää, joka itse ei ole henkisen kivun helvettiä käynyt lävitse.



Kuvittele itsellesi pahin mahdollinen olotila, jonka koskaan olet henkisesti tuntenut. Pahin suru, jota koskaan olet surenut ja voit asettautua asemaan, kun kuvittelet vielä, että se on päivittäistä ja jatkuvaa.



Enää en häpeä itseäni.