Auttakaas te! Tuttavamies kysyy neuvoa eronneena, että "uskaltaako" ottaa miehestään

ottaa luokseni asumaan juuri suhteesta eronnutta asumaan kuokseni. Mustasukkaisuus, normaalit arjen askareet, yms. voivat tuottaa ongelmia... Eikä mielestäni ole lapsienkaan jannalta paras mahdollinen tilanne jos muuttaa isän luota suoraan uuden isän luokse.

ap

Silti yleinen mielipide naisten keskuudessa on nopeita vaihtoja vastaan.



On oikeasti mahdotonta sanoa ulkopuolelta, tuleeko ongelmia vai ei. Se on niin valtavan paljon kiinni ihmisten persoonallisuudesta ja siitä, missä vaiheessa naisen eroprosessi todellisuudessa on. Sitäkään ei voi ulkopuolelta tietää, koska jotkut ovat tehneet henkisesti eroa jo vuosia ennen kuin saavat aikaiseksi virallisesti erota.



Myöskään sitä ei voi ulkopuolinen ennustaa, miten "jätetty" osapuoli käyttäytyy tai kokeeko hän edes olevansa jätetty. Pahimmillaan ex-puoliso voi olla monivuotinen maanvaiva tai suorastaan hengenvaarallinen uhka uudessa perheessä eläville. Parhaimmillaan taas hän ottaa oman vastuunsa lasten kasvatuksesta ja pystyy jopa tukemaan lastensa sopeutumista uuteen perheeseen. Tämän uuden perheen ulkopuolisen vanhemman käytöksestä on todella paljon kiinni lasten kannalta.



Kaiken kaikkiaan on kyse siitä, ovatko lasten vanhemmat aikuisia ihmisiä, jotka pystyvät jatkamaan vanhemmuutta eron jälkeen vai eivätkö ole. Toiset ovat, toiset eivät.



Tietysti on niinkin, että avioeroille on aina olemassa syyt, eivätkä ne syyt lakkaa olemasta olemassa eron jälkeenkään. Eli jos toinen on vaikka alkoholisti tai ei välitä lapsista niin ei hän muutu erossa, vaan uusi perhe joutuu elämään tämän asian kanssa.

edellisen jölkeen ja hyvin on mennyt jo 14v



Mutta mä olinkin käsitellyt eroa jo vuoden päässäni, niin ja lapset oli erotessa tuon 4v ja 5v

Siis ihan lasten takia, kyllä heille pitäisi se vuoden 'toipumisaika' taata ennen kuin esittelee uuden kumppanin saati että muuttavat uuden luo!



Ja nainen itsekin olisi ansainnut kyllä vähän etsikkoaikaa, yksin itseensä tutustumista uudelleen.



Eli itse en suosittelisi enkä tekisi noin. Mutta ihmisisiä on erilaisia, toiset eivät osaa olla lainkaan yksin vaan elävät tyytyväisiä siirtyen suhteesta seuraavaan.



Tuttavaasi neuvoisin miettimään, seurustelisivat ensin omista kodeistaan käsin ennen kuin siirtyvät yhteiseen kotiin.

ja sitten eivät käsittele entistä eroaan. Vipusuhteet ei yleensä toimi, koska toinen ei ole käsitellyt eroaan ja ei ole valmis uuteen suhteeseen.

Lapsille rankkaa heti uuteen suhteeseen menoo. Mutta eipä näitä toinna toisille neuvoa, ei kuitenkaan se juuri ihastunut usko muiden puhetta. Jos suhde on maailmanparas ja uusi puoliso maailman paras niin silloin juuri ei ole kiire mihinkään sitoutua, vi vain olla ja vaikka sen puoli vuotta tapailla omista kodeista käsin. kyllä se sen kestää.t: mies, joka elänyt tuon kaiken

lapset tuskin ovat?! Eikö oikeasti kenellekään enää lasten hyvinvointi merkitse mitään, kaikkeen on vaan sopeuduttava, armoa ei anneta edes kaikkein pienimmille...