Lue keskustelun säännöt.
Missä elämäntilanteessa olet törmännyt eniten kadehtijoihin
Kommentit (67)
mä vaihdoin työpaikalla vuorotöistä päivätöihin. Olin viimeinen henkilö, jolta kysyttiin, haluanko päivätöihin. Sen lisäksi sain kaikkien tietämän erittäin v-mäisen työkaverin riesakseni.
Silti mun selän takana jaksettiin itkeä, miksi mä pääsin päivätöihin eikä joku muu... :o
Juu, ja jos olisin tiennyt, miten hankalaksi elämä menee sen työkaverin kanssa - en olisi itsekään päivätöihin lähtenyt. Tyhmästi luulin, että kyllä sitä nyt jotenkin tulee toimeen hänen kanssaan. En tullut minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja raskauksiinkin on suhtauduttu ihan mukavasti, tiedän vain että joillain tuttavilla on ollut vaikeaa tulla raskaaksi, ja on ihan ymmärrettävää että silloin masentaa kuulla toisten raskauksista.
Jos jotakuta ovat mun työ- tai asumisasiani kadehdittaneet niin en ole huomannut.
mä oon aina ajatellu, että sillä on ongelma, joka kahdehtii. Ilmeisesti siskoni on ollut pitkään kateellinen minulle monestakin syystä ja useimmin aivan turhaan, ollaan vaan tehty elämässä erilaisia ratkaisuja.
mulla oli täydellinen tiimalasivartalo ja muutenkin missikelpoinen, miehet olivat musta hyvin kiinnostuneita. Sehän sitten aiheutti kateutta ja kaikenlaista draamaa. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mulla on paljon miespuolisia ystäviä. Siis todellakin vain ystäviä ja kavereita. Olen opiskellut aikanaan miesvaltaisella alalla ja olen aina tullut miesten kanssa hyvin juttuun. En ole naisellinen nirppanokka -tyyppi ja olen ihan hauskaa juttuseuraa, vaikka itse sanonkin. Siksi esim. nuorempana baareissa tai kaupungilla mulla oli aina miespuolisia tuttuja ja juttuseuraa. Saatoin jopa lähteä baarikierrokselle pelkkien miesten kanssa. En ole mikään kaunotar eikä miehet ole kauheesti olleet musta kiinnostuneita muuta kuin kaverina, mutta jostain syystä tämä selvästi aiheuttaa joissakin naispuolisissa henkilöissä närää.
pikkulapsi vaiheessa.
Se on niin kovin vaikeaa sulateltavaa eräille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos korostat toisille naisille että SINÄ et ole mikään "naisellinen nirppanokka"? Se kuulostaa siltä kuin lyttäisit muita naisia ja ylentäisit itsesi siksi että sinusta miehet (jotka varmaankaan myöskään eivät ole "naisellisia nirppanokkia") pitävät.
Voi siis olla ärtymystä tuosta asenteesta, sen sijaan että olisi kateutta.
En ole naisellinen nirppanokka -tyyppi ja olen ihan hauskaa juttuseuraa, vaikka itse sanonkin. Siksi esim. nuorempana baareissa tai kaupungilla mulla oli aina miespuolisia tuttuja ja juttuseuraa. Saatoin jopa lähteä baarikierrokselle pelkkien miesten kanssa. En ole mikään kaunotar eikä miehet ole kauheesti olleet musta kiinnostuneita muuta kuin kaverina, mutta jostain syystä tämä selvästi aiheuttaa joissakin naispuolisissa henkilöissä närää.
niin jäi yli puolet mun sinkkukavereista menneisyyteen. Vaikka olen ottanut yhteyttä, niin mun seura ei kiinnosta. Varsinki yksi oli niin katkera kun sen pitkäaikainen poikaystävä, ei ikinä pyytänyt edes kihloihin(nyt ovat eronneet).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran kuin sain yllättäen jonkin verran perintöä ja muutaman kerran saatuani ylennyksen töissä. Yksi ystävä hävisi ensimmäisen raskauden myötä. Olo on ollut joku kerta tosi kurja, tuntuu kuin se, mitä itse saa, olisi aina joltain toiselta pois.
Mutta uskon että meitä kadehditaan juuri nyt. On kummallakin työt, joista tykätään, tienataan enemmän kuin kulutetaan, on kaunis uusi okt (toki velkaakin), laaja tontti, lapsia lainassakin meiidän kotona.
Kaikki on itse työllä tehty ja hankittu, joten ihan vapaasti saa olla kade. Jokaisella on mahdollisuus tähän mitä me olemme tehnett, ihan jokaisella.
t: entinen nuori yh, nykyisin sijoitetun lapsen aviovaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikkulapsi vaiheessa.
Se on niin kovin vaikeaa sulateltavaa eräille ihmisille.
että isäkin on kelpo hoitaja.
Nyt sitten ilmeisesti vain shoppailen kaiket päivät, sikäli mikäli en käy kasvohoidossa tai matkustele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos korostat toisille naisille että SINÄ et ole mikään "naisellinen nirppanokka"? Se kuulostaa siltä kuin lyttäisit muita naisia ja ylentäisit itsesi siksi että sinusta miehet (jotka varmaankaan myöskään eivät ole "naisellisia nirppanokkia") pitävät. Voi siis olla ärtymystä tuosta asenteesta, sen sijaan että olisi kateutta.
En ole naisellinen nirppanokka -tyyppi ja olen ihan hauskaa juttuseuraa, vaikka itse sanonkin. Siksi esim. nuorempana baareissa tai kaupungilla mulla oli aina miespuolisia tuttuja ja juttuseuraa. Saatoin jopa lähteä baarikierrokselle pelkkien miesten kanssa. En ole mikään kaunotar eikä miehet ole kauheesti olleet musta kiinnostuneita muuta kuin kaverina, mutta jostain syystä tämä selvästi aiheuttaa joissakin naispuolisissa henkilöissä närää.
että en ole naisellinen nirppanokka. SAnoin sen nyt vain tässä, jotta ymmärtäisitte, mitä tarkoitan.
maailmanympärimatkalla.
Ihmettelin silloin ja ihmettelen edelleen sitä, että oli niin kummallista ja kadehdittavaa pitää taukoa opiskelusta ja reppureissata pikkubudjetilla ympäri maailmaa kuukausia. Nykyäänhän se ei enää taida olla erikoista, mutta meidän reissusta on tosi kauan aikaa. Olen tyytyväinen siihen, että tuli silloin reissattua, nyt useamman lapsen äitinä ja asuntolainaisena se olisi tietenkin vaikeaa. Mutta kaikkihan me omat valintamme teemme!
pikkulapsi vaiheessa.
Se on niin kovin vaikeaa sulateltavaa eräille ihmisille.
jotkut vaan kuvittelevat että tietävät kuinka tulisi elää. Minuakin on mollattu tyhmäksi akaksi kun vaan loisin kotona (lue: lakisääteinen hoitovapaa).
niinkuin se nyt olisi muilta pois. suoranaista kateutta tuli myös viranomaisilta, jotka liittyivät projektiin. USKOMATONTA.
Olin surun murtama, en muuta tehnyt kun itkenyt tai nukkunut. Myöhemmin kävin lähellä psykoosia (lääkärinkin mukaan), sairastuin erääseen häiriöön jne. Lähipiiri vaan kadehti "helppoa elämää" rahojen takia vaikka tiesivät varsin hyvin mikä helvetti tuo vuosi oli. Vieläkään en ole ihan kunnossa.
En seurustellut lainkaan vielä 2-kymppisenä, kun monella oli jo vakavia seurusteluita. Tapasin mieheni 25 vuotiaana ja menimme naimisiin kun olin 26, eli aika nopeasti. Nyt ollaan oltu yhdessä jo yi 10 vuotta. Jotenkin naimisiinmenoni oli useammalle ystävälle vaikea pala. Tuohon aikaan oli ystävieni keskuudessa oikein erobuumi, kun moni oli seurustellut jo lähes kymmenenkin vuotta ja asunut avoliitossa ja sitten monelle tuli ero tuossa vaiheessa. Osa ei pystynyt oman eronsa takia lainkaan iloitsemaan minun puolestani ja se vähän loukkasi. Meidän avioliittoa myös vähäteltiin tyyliin, kyllä sitä parin vuoden jälkeen mennään naimisiin, mutta ei kukaan menisi enää, jos tutustuu toiseen 10 vuotta. Tulkitsin myös osan negatiivisista kommenteista kateudeksi.