Kokemuksia englanninbulldogista?

Kennelliiton sivuilta löytyy virallisia terveystutkimus tuloksia. Parjatuissa koiranäytelmissä vierailut auttavat ja avaavat silmät koiran todellisesta kunnosta. Allergiat ja korinat paljastuvat auttamatta kenellä niitä ongelmia on. Nykyisellään tuomareiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota mm. hengitykseen.



Itse tiedän bulldoggeja, jotka ovat synnyttäneet itse. Harvinaista, mutta mahdollista. Suurimpia ongelmia rodulla varmaan on hengitys, allergiat, silmät ja lonkka/polvivaivat. Ns. tiukan hännän omaavat on mielestäni vähentyneet. Koirasta riippuen puhdistettavaa voi olla mainitut nenäpoimut ja hännän alunen. Luonnehan tällä koiralla on käsittämättömän upea.



Omat koirani ovat jo aikuisia ja toinen on täysin terve. Liikkuu, ui, syö, on aina valmis lenkille oli kuuma tai kylmä. Toisella koirallani on jonkinlainen allergia, ei virallisesti todettu, mutta kanaa välttämällä pysyy kutiavat näpyt loitolla. Muuta vikaa heissä ei olekkaan. Molemmat hengittävät normaalisti, pystyvät käymään lenkillä jne.



Rohkeasti tutustumaan rotuun ja sen harrastajiin. Netistä on hyvä aloittaa, koiranäyttelyissäkin suosittelen käymään ja oikea kasvattajakin varmasti löytyy. Kannattaa vierailla jonkun luona jolla ko. koira on.



Toivottavasti ihana ja terve koira sinullekkin löytyy, oli se sitten englanninbulldoggi tai jokin muu.

kolmanneksi koiraksi. Ehkei sitten kannatakaan, jos ovat noin sairaita :(

näkee, millainen koira kannattaa ottaa ja millainen ei. Jotain järkeä. Vituttaa, kun koirista saa jalostaa millaisia epäsikiöitä vain. Tärkeintä on näköjään vain se, että ihmisen mielestä joku koira on "kivan" näköinen. Mä en pysty käsittää tätä.

näkee, millainen koira kannattaa ottaa ja millainen ei. Jotain järkeä. Vituttaa, kun koirista saa jalostaa millaisia epäsikiöitä vain. Tärkeintä on näköjään vain se, että ihmisen mielestä joku koira on "kivan" näköinen. Mä en pysty käsittää tätä.

Jos teillä(jolla oli 2 koiraa) on kokemusta koirista, ottakaan rescue-koira?

kannattaa netissä etsiytyä rodunharrastajien keskustelupalstoille. Löytyy helposti googlaamalla, osa vaatii rekisteröitymisen että pääsee lukemaan mutta se pieni vaiva kyllä kannattaa. Niillä palstoilla on usein "terveys" tai "kasvatus" osiot, joissa voi olla pitkiäkin ketjuja ajankohtaisista ja vähän vanhemmistakin terveyteen liittyvistä aiheista. Vaikka vielä arpoisikin rotujen välillä, keskustelupalstoilta saa paljon hyvää tietoa. Esimerkiksi bulldoggien palstoilta olen oppinut, että moni omistaja ihan rutiinisti putsailee koiransa naaman poimuja, häntäkieppiä tai pyllyä päivittäin, ettei tule tulehduksia. Bulldoggi on sellainen rotu, että kun osuu sporttinen, terve ja hyvin liikkuva yksilö eteen, kyllä ymmärrän miksi ihmiset niistä pitävät, mutta heti kun näkee jonkun vaivaisen koiran, muistaa taas että sillä jonkun silmään söpöllä olemuksella on kääntöpuolikin. Kuitenkin rodun terveystilanne ja äärityypit aiheuttaa sen, etten voisi ajatellakaan ostavani sellaista. Ap:n kriteereihin löytyy varmasti joku sopiva rotu. Jos bullirodut kiinnostaa, niin siellähän olisi esimerkiksi staffordshirenbullterrieri harkittavaksi. Lyhytkarvaisia keskikokoisia seurakoiriksi sopivia rotuja on toki paljon muitakin, ihan whippetistä lähtien pinsereihin ja vaikka sinne (nly-linjaiseen) beagleen. Tai jos turkinlaatu ei ole ehdoton, niin mm. keskikokoinen snautseri tai villakoira (jonka voi pitää lyhyessäkin kotileikkauksessa) voisi olla vaihtoehtoja. Miksei labradorikin, jos noutajat oli tuttuja?

Ap:n kriteerit ovat turkin laadun osalta sillä tavoin tiukat, että en halua missään tapauksessa trimmattavaa rotua (mieluummin mahd. vähäkarvanlähtöisen, mutta se ei liene mahdollista). En ole englanninbullia lukuunottamatta erityisen mieltynyt bullirotuihin. En myöskään halua mitään "lattiamoppi"-tyyppistä superyleistä seurakoiraa. Riistavietti on myös sellainen, jota en haluaisi (sulkee pois beaglen, samoin käyttölinjaiset noutajat), haluaisin pystyä pitämään koiran vapaana kotipihalla. Keskikokoinen snautseri voisi olla muuten harkinnassa, mutta trimmausta en halua. Karkeakarvaista mäykkyä olen ajatellut, mutta sen pitäisi olla sohvakoiralinjainen, ei metsästyskoira. Ja pitää kai sitäkin hiukan trimmata. Ideoita?

t. ap

Ehdottaisin kiinanharjakoiraa, karvatonta versiota. Ei lähde karvaa eikä tarvitse trimmata, ihana perhekoira, ei pahemmin metsästysviettiä. Sopii lapsiperheelle hyvin, juuri sellainen ihanteellinen seurakoira. Ei välttämättä vaadi muuta kun pari lenkkiä ja sylissä löhöilyä, mutta innostuu myös harrastamaan, ja on iahnteellinen esim. agilityssä jos omistajaa kiinnostaa.

Ps. ethän ajatellut koiraa pitää pihalla ilman aitoja? Sellaista rotua et löydä, että se olisi turvallisesti mahdollista.

Minulla on pari vuotias englanninbulldoggipoika. Terve on ollut. hieman tavallista pidempi kuono, hyvä häntä, sporttinen "bodarin" vartalo. lenkkeilee vaikka 10 km kerralla, tosin ei kuumana kesäpäivänä. Virtaa on. Ei krohise, mutta innostuttuaan ääntelee kyllä erikoisesti, samoin nukkuessaan kuorsaa kuin höyrylaiva.



On itseastuvan uroksen pentu, emä tosin synnytti keisarinleikkauksella. Mutta on sellaisiakin bulldoggeja, jotka syntyvät normaalisti alateitse. Jos otat englanninbulldogin, ota itseastuvan uroksen ja itsesynnyttävän nartun pentu.



Luonteesta: koirani on erittäin vilkas, utelias ja JÄÄRÄPÄINEN. Pentuvaiheen koulutukseen on satsattava paljon aikaa ja energiaa. Pikkasen on onneksi rauhoittunut, mutta yli-innostuu edelleen toisista koirista (toiset koirat eivät tykkää koirastani juuri tuon lyhythäntäisyyden ja ääntelyn vuoksi), sekä lapsista. Onko huonon koulutuksen tulosta???

Rotu on jalostettu epäterveeksi. Mun mielestä tässä nykytilanteessa ihmisten pitäisi ottaa vastuu, ja lakata suosimasta rotuja, jotka ovat noin sairaita.



Tuttavalla on amerikanbuldoggi, joka siis on tuon englanninbuldogin kantamuodon kaltainen koira, joka on rakenteeltaan terve, mutta muuten kyseinen yksilö on ollut aika sairas. Tuossa amerikanbuldoggissa on kuulemma todella paljon ulkonäöllistä variaatiota, mutta kyseinen koira ei ole ainakaan lyttynokkainen - sellaisiakin kuulemma on.



Suosittelen mieluummin jotain alkukantaisempaa rotua, esim. lapinkoira, basenji.

Todella sairas rotu, vikoja löytyy vaikka muille jakaa. Ja nimenomaan sellaisia, joista koira itse kärsii.



Fyysisten vaivojen päälle tulevat vielä sosiaaliset rajoitteet: muiden koirien on yleensä vaikea tulkita hännättömän ja lyttynaamaisen bulldogin ilmeitä ja eleitä. Myös hengityksen rahina tulee usein tulkituksi murinaksi.



Myös tuo keisarinleikkausjuttu on ihan totta. Pentujen luonnottoman suuri pää ei yksinkertaisesti mahdu synnytyskanavasta.



Älä ota lyttykuonoista rotua, samantyyppiisiä ongelmia kaikilla.



Jos haluat kiltin ja rauhallisen, ei paljon liikuntaa vaativan rodun niin ota vaikka cotton de toulear. Ihanteellinen perhekoira, ei liian pieni ja luonteeltaan siis erittäin lempeä ja kiltti. Turkkikaan ei vaadi älyttömän paljon työtä.



Lyhytkarvaisista esim. beagle sopii kokonsa ja luonteensa puolesta lapsiperheeseen (metsästysvietin takia irtipitäminen ei yleensä ole mahdollista). Onhan noita, kyllä teillekin se oikea rotu vielä löytyy!

(oletan että ap:lla on lapsia, kun kerran vauvapalstalla ollaan).



Ei taida tuonkaan kirjoittaja paljoa tietää koirista... Basenji ei ole helppo rotu, päinvastoin! Ei siis missään nimessä lapsiperheeseen, ellei vanhemmilla ole runsaasti koirakokemusta ja -tietoa!

(oletan että ap:lla on lapsia, kun kerran vauvapalstalla ollaan).

Ei taida tuonkaan kirjoittaja paljoa tietää koirista... Basenji ei ole helppo rotu, päinvastoin! Ei siis missään nimessä lapsiperheeseen, ellei vanhemmilla ole runsaasti koirakokemusta ja -tietoa!

Parissa puolitutussa lapsiperheessä on basenji, muuten en tunne ko. rodun yksilöitä. Ainakin toisessa koira on ollut ennen lapsia.

bulldogeista eikä muistakaan lyttynokkaroduista. Ja aikaa rodun miettimiseen on. Olemme nyt olleet puoli vuotta koirattomia vanhuksen kuoltua ja lapsi-, työ- ja lasten harrastuskiireiden vuoksi odottelemme vielä pari-kolme vuotta, ainakin kunnes saamme kuopuksenkin koulutielle ja sen verran "itsenäiseksi", että perheen äiti saa keskittyä koiravauvaan joksikin aikaa.



Minulla on ollut palveluskoiria ja noutaja, mutta seuraavaksi koiraksi haluaisin ihan seurakoiran, mielellään keskikokoisen ja mieluiten lyhytkarvaisen. Luonne on tietysti se kaikkein tärkein. Täytyy miettiä ihan rauhassa.

kannattaa netissä etsiytyä rodunharrastajien keskustelupalstoille. Löytyy helposti googlaamalla, osa vaatii rekisteröitymisen että pääsee lukemaan mutta se pieni vaiva kyllä kannattaa. Niillä palstoilla on usein "terveys" tai "kasvatus" osiot, joissa voi olla pitkiäkin ketjuja ajankohtaisista ja vähän vanhemmistakin terveyteen liittyvistä aiheista. Vaikka vielä arpoisikin rotujen välillä, keskustelupalstoilta saa paljon hyvää tietoa. Esimerkiksi bulldoggien palstoilta olen oppinut, että moni omistaja ihan rutiinisti putsailee koiransa naaman poimuja, häntäkieppiä tai pyllyä päivittäin, ettei tule tulehduksia. Bulldoggi on sellainen rotu, että kun osuu sporttinen, terve ja hyvin liikkuva yksilö eteen, kyllä ymmärrän miksi ihmiset niistä pitävät, mutta heti kun näkee jonkun vaivaisen koiran, muistaa taas että sillä jonkun silmään söpöllä olemuksella on kääntöpuolikin. Kuitenkin rodun terveystilanne ja äärityypit aiheuttaa sen, etten voisi ajatellakaan ostavani sellaista.



Ap:n kriteereihin löytyy varmasti joku sopiva rotu. Jos bullirodut kiinnostaa, niin siellähän olisi esimerkiksi staffordshirenbullterrieri harkittavaksi. Lyhytkarvaisia keskikokoisia seurakoiriksi sopivia rotuja on toki paljon muitakin, ihan whippetistä lähtien pinsereihin ja vaikka sinne (nly-linjaiseen) beagleen. Tai jos turkinlaatu ei ole ehdoton, niin mm. keskikokoinen snautseri tai villakoira (jonka voi pitää lyhyessäkin kotileikkauksessa) voisi olla vaihtoehtoja. Miksei labradorikin, jos noutajat oli tuttuja?

kannattaa netissä etsiytyä rodunharrastajien keskustelupalstoille. Löytyy helposti googlaamalla, osa vaatii rekisteröitymisen että pääsee lukemaan mutta se pieni vaiva kyllä kannattaa. Niillä palstoilla on usein "terveys" tai "kasvatus" osiot, joissa voi olla pitkiäkin ketjuja ajankohtaisista ja vähän vanhemmistakin terveyteen liittyvistä aiheista. Vaikka vielä arpoisikin rotujen välillä, keskustelupalstoilta saa paljon hyvää tietoa. Esimerkiksi bulldoggien palstoilta olen oppinut, että moni omistaja ihan rutiinisti putsailee koiransa naaman poimuja, häntäkieppiä tai pyllyä päivittäin, ettei tule tulehduksia. Bulldoggi on sellainen rotu, että kun osuu sporttinen, terve ja hyvin liikkuva yksilö eteen, kyllä ymmärrän miksi ihmiset niistä pitävät, mutta heti kun näkee jonkun vaivaisen koiran, muistaa taas että sillä jonkun silmään söpöllä olemuksella on kääntöpuolikin. Kuitenkin rodun terveystilanne ja äärityypit aiheuttaa sen, etten voisi ajatellakaan ostavani sellaista. Ap:n kriteereihin löytyy varmasti joku sopiva rotu. Jos bullirodut kiinnostaa, niin siellähän olisi esimerkiksi staffordshirenbullterrieri harkittavaksi. Lyhytkarvaisia keskikokoisia seurakoiriksi sopivia rotuja on toki paljon muitakin, ihan whippetistä lähtien pinsereihin ja vaikka sinne (nly-linjaiseen) beagleen. Tai jos turkinlaatu ei ole ehdoton, niin mm. keskikokoinen snautseri tai villakoira (jonka voi pitää lyhyessäkin kotileikkauksessa) voisi olla vaihtoehtoja. Miksei labradorikin, jos noutajat oli tuttuja?

Ap:n kriteerit ovat turkin laadun osalta sillä tavoin tiukat, että en halua missään tapauksessa trimmattavaa rotua (mieluummin mahd. vähäkarvanlähtöisen, mutta se ei liene mahdollista). En ole englanninbullia lukuunottamatta erityisen mieltynyt bullirotuihin. En myöskään halua mitään "lattiamoppi"-tyyppistä superyleistä seurakoiraa. Riistavietti on myös sellainen, jota en haluaisi (sulkee pois beaglen, samoin käyttölinjaiset noutajat), haluaisin pystyä pitämään koiran vapaana kotipihalla. Keskikokoinen snautseri voisi olla muuten harkinnassa, mutta trimmausta en halua. Karkeakarvaista mäykkyä olen ajatellut, mutta sen pitäisi olla sohvakoiralinjainen, ei metsästyskoira. Ja pitää kai sitäkin hiukan trimmata. Ideoita?

t. ap

itsellä kahden bulldogin kokemuksella on kuitenkin ainoastaan positiivinen mielikuva rodusta.



Ensimmäinen Englannin bulldoggi narttuni eli kuukautta vajaa 13-vuotiaaksi. Lonkkavika sillä oli, mutta ei haitannut elämää millään tavalla edes "vanhoilla päivillä". Kohtu jouduttiin poistamaan pari vuotiaana. Ja vehnä allergia, joka pysyi hyvin hallinnassa sopivalla ruualla. Ihana, herttainen ja lapsirakas koira;)



Nyt meillä on toinen narttu, jolla ikää nyt 2v... ollut tähän saakka täysin terve. Reipas, ihmisrakas otus. Tämä jälkimmäinen on tuotu ulkomailta



Monet muut koirat saattavat tosiaan tulkita bulldogin ulkonäkö- ja ääniviestejä väärin; meillä tätä ongelmaa ei ole, kun "röhkivät" bokserin kanssa samaan tapaan;)

pystyykö koiran terveyden ennakoimaan koiran sukutaulun, vanhempien, kasvattajan tietojen jne. mukaan, vai tuleeko usein yllätyksiä?



Miten ne ihopoimujen puhdistukset ym., ovatko ihan päivittäisiä toimenpiteitä?



ap

Entä terveys?



t.ap

lapsiystävällinen koira. Terveitä pitäis olla. Tietenkin nivelvaivat ovat mahdollisia. Corgejahan on kaksi rotua, pembroke ja cardigan. Kannattaa katsoa tarkemmat kuvaukset Wikipediasta ja rotuyhdisyksen sivuilta.

On jo kohta 10-vuotias vanhaherra, ja ollut terve koko ikänsä. Edelleen on pirteä, tykkää leikkiä, syö hyvin ja lenkkeilee. Iho-ongelmia on kuumilla ilmoilla, hilseilee, mutta pesu erikoissampoolla auttaa. Kuumalla ei tietenkään kannata kauheasti lenkittää, ei se hengitys siitä niin tykkää. Mutta ei röhise, kuorsaa kylläkin...

nyt 3.vuotias tyttö. Rakenteesta johtuen koira ei yletä itse takalistoaan pesemään, joten sen peseminen on omistajan tehtävä. Kuono poimut kannattaa vilkaista päivittäin, mutta päivittäistä puhdistamista ne eivät tarvitse. Itse pesen koko koiran noin kerran viikossa ja se riittää myös hännän osalta. Ongelmana on tiukkahäntä, joka vaatii kyllä puhdistamisensa. Koiran ominaishaju on paha. Myönnän, että rotu on jalostettu piloille ja siksipä pitää kiinnittää erityistä huomiota millaisesta pentueesta oman koirasi otat. Kasvattajalta kannattaa kysyä suoraan, miksi on ko. pentueen tehnyt ja mitä on halunnut tällä pentueella rotuun tuoda sen terveyttä parantaakseen? Jos vastaus on, että isä on pärjännyt hyvin näyttelyissä, niin suosittelisin harkitsemaan asiaa. Koiranäyttelyt ja tuomariston ulkonäön äärimmäisyyksien kannattaminen on rodun tähän jamaan saanut. Sen takia en kannata koiranäyttelyitä missään muodossa. Irvokas kauneuskilpailu, missä usean rodun edustajilta ei vaadita minkäänlaisia terveysperusteita ollakseen valioluokan rotunsaedustaja jalostuskäytössä. Pevisasta on apua joidenkin rotujen kohdalla, eb ei pevisaan kuulu. Muuten omalla koirallani ei ongelmia ole ollut, liikkuu juosten, hengitys avoin, ei kuorsaa / röhki. Nukkuessaan tosin kuorsaa, niin kuin varmasti kaikki molossit. Silmät ja sydän + polvet tutkittu terveiksi. Luonne on ihana. Tämä ei mielestäni ole ns. koiraihmisen koira. On kaukana tyypillisestä koirasta, ei mm. vingu vaan pitää muunlaista ääniryöppyä ilmaistakseen pahaamieltään. Istuu jalat suoraan eteen tai taaksepäin. Jokainen koiraihminen on halveksinut koiraani ja sitä miksi valitsin juuri tämän rosun. Ehkäpä juuri siksi, koska en erityisemmin koirista pidä, mutta näistä sitten senkin edestä :)

Taidan ottaa jossakin vaiheessa yhteyttä kohtuuetäisyydellä meistä oleviin englanninbullikenneleihin ja kysellä lisää.

ap

Rumia ja sairaita täysikasvuisina