Keisarileikkaus ei kannata! En muista mitään lasteni syntymästä!

Haluaisin keisarinleikkauksen enkä traumaattisia muistoja!

Toki keisarileikkaus täytyy tehdä, jos siihen on selvä syy. Itse hieman vierastan näitä synnyttyjiä, jotka mukavuudenhalusta vaativat sektion, kun siinä ei tarvitse itse ponnistella, mutta kukin tyyliillään. Pääasia, että synnytyksen puolesta kaikki menisi vauvan kannalta hyvin.

Mutta kun ponnistusvaihetta oli kestänyt 2 h ja 15 minuuttia, lääkärin päätös leikkauksesta tuntui hyelpottavalta. Oli jo kamala huoli, ettei vauva saa happea tarpeeksi. Ja lopulta kaikki meni hyvin, vaikka lapsi joutuikin sit vielä lastensairaalaan tutkimuksiin päiväkausiksi. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

ja eihän siitä paljon mieleen jäänyt, kun kaikki kävi niin nopeasti, mut eikö ole pääasia et vauva on kunnossa syntyi hän sitten millä tavalla tahansa :)

kaikki lääkäreiden jutut jne.

Vajaan vuorokauden valvomisen jälkeen ja ponnistamisen jälkeen mielikuvat kävi hatariksí. Leikkauskin kesti aika kauaan, tai siis se kokoonkursiminen, kun kohtu repeytyi niin pahoin. Vauva oli kunnolla juuttunut kiinni, lääkäri veti ja kätilö työnsi...

siinä tärkeintä olleet, vaan terve vauva? Ei synnytyksen kuulu olla mitään elämysmatkailua, vaan lapsen hyvinvointi menee kaiken edelle.

Synnytystä oli takana 24 tuntia, kun päädyttiin leikkaukseen. Kyllä mä silti muistan kaiken. :)

olin niin shokissa siita kivusta etta olin ihan sekaisin. imukupilla saatiin vauva onneks ulos.

muistan molemmat synnytykset. Ensimmäinen päättyi sektioon. Toinen syntyi alateitse imukupilla.

suunnitellun sektion. Ihana muisto siitä jäi. Ja jotta tästä ei tule kellekään paha mieli, niin olen synnyttänyt myös alakautta.

olin tajuttomana ja silloin päätyneet leikkaamaan vauvani pois:( Heräsin heräämössä siihen, että vauva puuttui mahastani.

jos ei olisi sektiota tehty olisi kuollut sekä lapsi että äiti. Vähän ottaa korvaan tuo "ei kannata". Kaikilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sektio. Muistamisesta sen verran että muistan ensimmäisen suunnittelemattoman hätäsektion varsin hyvin ennen ja jälkeen nukutuksen, toisen suunnittelun oikein hyvin

muistan kyllä ihan kaiken. Pitäiskö sun hakeutua päätohtorille jos mitään et muista? Vai nukutettiinko sut?

sektio oli ja muistan kyllä tapahtumat... Seuraavakin taitaa mennä sektioksi (synnyttäisin kyllä normaalisti, jos pystyisin) ja toivon mukaan muistan siitäkin edes jotain...



Oisko niin, jos liikaa jännittää leikkausta, ei muista syntymästä mitään?