Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastuksiin kuskaaminen ottaa päähän
16.08.2010 |
Ennen ei tällaista vanhemmat viitsineet, ehtineet tai halunneet tehdä. Lapset harrastivat sitä mikä löyatyi niin läheltä kotia, että omin avuin sinne pääsivät. Ei minuakaan koskaan kuskattu tallille. Kävelin tai fillaroin 4 kilometriä.
Kommentit (21)
että vanhempia oikeasti kiinnosti mun harrastukset ja siksi kuskataan mielellään omia lapsia monta kertaa viikossa
vm74
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen mukaan että itse sinne pääsevät tai että on lähellä kotia. En tosiaankaan ala passata neljää lastani piloille kuskaamalla heitä ovelta ovelle joka paikkaan! Mikä on absurdimpaa kuin mennä urheilu- tai liikuntaharrastukseen autokyydillä...
sen mukaan että itse sinne pääsevät tai että on lähellä kotia. En tosiaankaan ala passata neljää lastani piloille kuskaamalla heitä ovelta ovelle joka paikkaan! Mikä on absurdimpaa kuin mennä urheilu- tai liikuntaharrastukseen autokyydillä...
Kesäisin omat poikani fillaroivat jalkapallotreeneihin, mutta kiekkokauden alkaessa (eli nyt) kuskausapua tarvitaan, kiekkokassi on sen verran iso.
meillä oli vielä mustavalkoTV.
Että revi siitä.
automatkoilla on kiva jutella rauhassa päivän kuulumiset yms. Kiva katsoa kun lapsi nauttii harrastuksistaan ja kehittyy ja oppii uutta.
Itse olen myös saanut paljon mukavia tuttuja lasten harrastuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 kilometriä olisi lapsella jäähallille, joten vajaan kolmen tunnin treenien päälle, pyöräillen ei kyllä iltaan sitten muuta aikaa jäisikään.
Lähempää ei kiekkoharrastusta löytynyt. Ja samalla, kun ajellaan, ehtii jutella päivän kuulumisia ja tietenkin niitä kiekkoasioita.
Miksi estäisin lasta harrastamasta rakasta lajiaan sen tähden, että sitä ei kävelymatkan päästä löytynyt:D
Koulumatkat kyllä pyöräilee.
Kyllä harrastusten tulisi olla sellaisia, joihin pääsee pyöräillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä harrastusten tulisi olla sellaisia, joihin pääsee pyöräillen.
Tässä tuoksahtaa nyt taas pahasti provo. Tylsä vain siinä mielessä,ettei ole mitään perustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäiskö harrastaa vaan sellasta joka on kodin lähellä ??? hei haloo. lajeja on niin paljon ja tärkeinän on se mikä kiinnostaa!!!
mieluiseen harrastukseen. Monellahan lasten harrastaminen on rahasta ja ajasta/jaksamisestakin kiinni. Ei kaikki vanhemmat jaksa iltaisin töiden jälkeen ainakaan montaa kertaa viikossa lähteä lapsiaan kuskaamaan. Ihan ymmärrettävää sekin. Pakko ei ole. Läheltäkin voi löytyä "ihan kivoja" harrastuksia, joskus jopa "huipujuttuja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieluiseen harrastukseen. Monellahan lasten harrastaminen on rahasta ja ajasta/jaksamisestakin kiinni. Ei kaikki vanhemmat jaksa iltaisin töiden jälkeen ainakaan montaa kertaa viikossa lähteä lapsiaan kuskaamaan. Ihan ymmärrettävää sekin. Pakko ei ole. Läheltäkin voi löytyä "ihan kivoja" harrastuksia, joskus jopa "huipujuttuja".
Meiltä esim. on kylälle 10km ja sen ajelen lapsia (5) kuskaten keskimäärin 10 kertaa per viikko. Onneksi ovat tyytyneet oman kylän harrastusmahdollisuuksiin, ettei tarvitse naapurikaupunkeihin lähteä ajamaan 35km.
kuskata lapsia harrastuksiin, niin osta niille pleikkari ja sipsejä joka päivä. Muutaman kuukauden päästä ne ei jaksa enää harrastaa mitään. Kysehän on prioriteeteistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musiikkiopistoon jo 1970-luvulla, kolme kertaa viikossa. Matkaa suuntaansa 30 km
koska vanhemmat pakottivat harrastamaan sitä lajia. Kun maassa ei ollut lunta, pyörällä menin.
vaikee on talvisin sitä pyörällä sotkea :-D
kaikki ei asu kaupungissa
On helpompi sieltä kentän laidalta seurata kun vieras ihminen ohjaa ja opettaa lasta. Naapurini myönsi asian kun ihmettelin miksi 9-vuotias on joka ilta jossain harrastuksissa. Ei sitä kuulemma kestä katsella kotona. On niin rauhaton ja tyhmäilee koko ajan.
Sitten esikoinen kieltäytyi kaikesta mahdollisesta harrastuksesta. Toiseksi vanhin innostui, joten nyt sitten kärrätään viisi kertaa viikossa lähikaupunkiin.
Minua ei lapsena myöskään kuskattu, paitsi kaveriksi kaverin isän toimesta. Sitten lopetin. Nyt ottaa päähän, että annettiin lopettaa. Ei kyselty tai tuettu mitenkään. Ehkä yritän kompensoida. Puhdas uteliaisuuskin vaivaa, kuinka pitkälle lapsi menestyy, koska putoaa kelkasta (eikö kannustava asenne :-).
ei päästetty silloinkaan pyöräilemään viisivuotiaana itsekseen musiikkiopistoon, minne oli matkaa noin 10 km.
Ajat ovat omasta nuoruudesta muuttuneet.
Ihan mielelläni kuskaan lapsiani, tiedänpä mitä ovat tekemässä, kenen kanssa ja kuinka kauan. Ja samalla saan itsekin uusia aikuistuttuja muista vanhemmista.
Eipä tätä montaa vuotta tule kestämään.