Lue keskustelun säännöt.
15 vuotta yhdessä, enkä voi kuvitella
16.08.2010 |
yhteistä tulevaisuuttamme, "vanhenemista" yhdessä siinä vaiheessa kun lapset ovat maailmalla. Mies on edelleen sellainen, mikä oli kuin tavattiin, rakastuttiin jne. Itse olen jotenkin muuttunut, lapsien saaminen aloitti muutoksen minussa ja se jatkuu edelleen. Pidän nykyään miestäni lapsellisena, itsekeskeisenä tyyppinä enkä näe mitään yhteistä tekemistä enää... Vielä pitäis jaksaa aika monta vuotta siihen, että muksut menee maailmalle, mistähän sitä saisi virtaa...
Kommentit (4)
Uskoni siihen, että erilaisuus täydentää toisiamme, niin no eihän se niin todellakaan ole. Erilaisuus taisi vaan kiehtoa jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän ihminen 15 vuoden aikana väkisinkin muuttuu, surullista jos kumpikin muuttuu erikseen eikä "kasva yhdessä".
Me ollaan alettu mieheni kanssa olemaan 17 ja 18v, aika omituista jos kumpikaan ei ois muuttunu miksikään. Ollaan yhdessä kasvettu "aika" paljon. No teineistä aikuisiks ihmisiks...
Mut kai se joskus voi olla huonokin asia..
yhteisiä reissuja moottoripyörillä, jne.
Kysyin itseltäni jo ennen aamenta, että onko tuo mies se jonka kanssa haluan vanheta.