Lue keskustelun säännöt.
7-vuotiaan raivarit..
24.08.2010 |
Missähän määrin on normaalia? Meillä tyttö 7-vv. aloittanut nyt koulun, ja parina iltana saanut "hepulit" jostain mitättömästä asiasta. Eilen rauhoittui suht nopeasti nyt huusi varmaan vartin ja intti asiaa, eikä millään olisi antanut periksi. Kyse oli siitä etten antanut lupaa tulla meidän sänkyyn nukkumaan, koska pikkusiskonsa jo siellä nukkuu.. ja tyttö kyllä tietää että omassa sängyssä pitää nukkua. Kokeili siis pitkän kaavan kautta annanko periksi, en antanut ja vihdoin sain nukkumaan omaan sänkyyn. onko tää nyt ihan normaalia vai pitäiskö osata jo hillitä itseään paremmin? Ei siis lyö, potki tms. huutaa vaan kohtuullisen kovaa ja inttää asiaansa. Melkein kuin joskus uhmaikäisenä. Huoh.
Toivoisin asiallisia kommentteja..
Kommentit (12)
raivarit todella liitty väsymykseen, tai mustasukkaisuuteen.. ja joo, ei tietysti ole iso asia jos joskus pääsee meidän sänkyyn nukkumaan.. Ja tietysti joskus aina pääseekin, mutta pääsääntösesti ollaan kyllä pidetty kiinni siitä että nukkuu omassa sängyssään.. Mietin vaan pitäsikö tämän ikäsien jo oikeesti hillitä itseään paremmin? Eskarissa ei ikinä, eikä muuallakaan "vieraisssa" tällaisia hepuleita ole saanut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin olisin raivonnut, jos pikkusisko olis onnellisena nukkunut sellä vanhempien vieressä.
Todella epäreilua!
Kyllä 7 vuotias on nyt tässä se joka tarvitsee turvaa ja läpöä.
Mutta miten ihmeessä sulla ei ollut empatiaa ymmärtää tuota?
mutta eivät yhtäaikaa, koska kaikki ei sinne yksinkertaisesti mahdu. Ja kyllä olen sitä mieltä että pääsääntöisesti 7-vuotiaan nukkuma paikka on oma sänky.
mutta eivät yhtäaikaa, koska kaikki ei sinne yksinkertaisesti mahdu. Ja kyllä olen sitä mieltä että pääsääntöisesti 7-vuotiaan nukkuma paikka on oma sänky.
että päsääntöisesti onkin, niin oisko toi koulun alku nyt semmoinen erikoistilanne että vois enempi joustaa?
nyt ei siis kysymys niinkään ollut meidän nukkumajärjestelyistä, vaan tästä huutamisesta, ja raivoamisesta.. Siihen toivoin neuvoja..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 7 vuotias poika jankkasi tänään heti koulun jälkeen ruoasta eli ei ole nälkä eikä syö enää mitään tänään. Melkein joka päivä huutaa ja jankkaa jostain..
on eletty kovia aikoja... Koulu alkoi ja pienet ekaluokkalaiset ovat syystäkin stressaantuneita. Onhan se kova juttu.
Ennen niin reippaat ja seesteistä ikävaihetta elävät lapset ovat parissa viikossa muuttuneet joka asiasta raivoaviksi ja itkeä tihrustaviksi äkäpusseiksi. Iltaisin kiusataan pikkusisaruksia, kiukutellaan, äkäillään ja paiskotaan ovia. Viikko huipentuu perjantaihin ja viikonloppuna huilataan.
Tätä odotettiin intopiukkana koko halvatun kesä, laskettiin päiviä ja tunteja ja NYT se sitten alkoi. Pienestä leikki-ikäisestä tuli iso koululainen. Ottaa koville. Kaikki se jännitys purkautuu just nyt. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Kotonakin pitää (saa) tehdä ihan oikeita läksyjä. Ihanaa ja rankkaa. Todellinen kasvun paikka.
Mutta eiköhän se tästä. Jos vaikka jouluun mennessä vähän tasaantuis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samoissa fiiliksissä. Viime päivät ollu tosi raskaita kun koululainen ja pikkuveli tappelee koko ajan ja koululainen saa näitä hepuleita ja itkeskelee vähän väliä. Olen ajatellut myös että koulun alku vaikuttaa ja meillä on pari 5-tuntista koulupäivää jotka ovat selvästi liian pitkiä! Olen koittanut lohduttaa mutta on tää aika hermoja rassaavaa kaikille...jospa tasoittuis pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi reipas ja sosiaalinen yksilö, innoissaan koulunkäynnistä, ihana opettaja ja kaikki niin hyvin kuin voi. Koville ottaa silti, iltaisin melkoinen väsy ja halipula. Leuka alkaa väpättää olemattomista, veljen kanssa haetaan riita ihan kaikesta jne.
No mitäs, on kevennetty muuta ohjelmaa ja halittu ankarasti. Meillä on onneksi leveä peti, kaikki mahtuu...
Tsemppiä meille kaikille :)
Tuntuu ettei mitään siais sanoa kun jo on niskavillat pysytyssa nakklemassa niskojaan.
Läksyjen teko ei eilen huvittanut ennen kisoja (oisi halunnut tehdä ne kisojen jälkeen). Olin kuitenkin tiukasti sitä mieltä että läksyt tehdään ennen kisoja.
Lähti sitten hakemaan reppuansa ja kauas kuuli miten paiskoi kirjansa repusta pöydälle.
Kaikenlaisista "pikku asioista" tulee suuri numero kun ensin hänen täytyy ihan periaatteestakin olla vastaan.
Mikään helppo luonnne ei tuolla neidillä ole koskaan ollut,mutta nää elokuiset päivät koulun alkamisen jälkeen tuntuvat usein entistä vaikeammilta.
Uskon tuon tuosta tasoittuvan entiselleen ajan mittaan ja räjähtävän tulevaisuudessa nykyistä harvemmin.
Aikansa kutakin.
halitaan ja suukotellaan sitten sitäkin enemmän kun on ensin saanut purkaa mieltänsä.
kerro tytöllesi, että rakastast häntä, että hän on tärkeä. Onko se nyt niin kamalaa, jos hän tulisi teidän sänkyyn edes vähäksi aikaa? varmasti oli mustasukkainen pienemmälleen.
7 v on vielä aika pieni itsekin...