Häpeän vauvan kanssa.

enkä todellakaan osta kaljaa tms. lasten kanssa. Tosin en kyllä sitä juokaan. Enkä takuulla ulkoilisi vaunujen kanssa jos vieressä laahustaisi joku kiroileva ja syleskelevä tyyppi. Minusta nuo jutut nyt on melko terveitä.



Ja faktahan se on, että monet varmasti ajattelevat, että aika nuori äiti, ja pohtivat opiskelujasi tms. joten ihan luontevaakin mainita ohimennen suunnitelmista.



Sitä ei kannata hävetä, että haluaa toisen lapsen, tai että haluaa joskus pari tuntia omaa aikaa. Se on normaalia, ja jos muuten on hyvä äiti eikä viikoittain juokse bilettämässä, niin ei sitä kannata muutaman tunnin irtiottoja hävetä.

Olen 8 kk ikäisen vauvan äiti. Minusta tuntuu, että kaikki epäilevät soveltuvuuttani vanhemmaksi. En tiedä, mikä on sopivaa käytöstä tuoreelle äidille. Käytöksessäni se ilmenee esimerkiksi näin: -En kehdannut ostaa juhannuksena kaupasta sixpackia mökille saunajuomiksi (joista en siis itse olisi juonut yhtäkään), koska pelkäsin muiden asiakkaiden luulevan minun juovan vauvan kanssa. -Olin ensimmäistä kertaa ulkona vauvan syntymän jälkeen. Koko illan selittelin puolitutuillekin, että vauva on ensimmäistä kertaa isänsä kanssa kahdestaan ja että minulla on kamala ikävä jo nyt, vaikka oikeasti nautin ystävieni seurasta ja muutaman tunnin vapaudesta. -Puolustelen kaikille ratkaisuani hankkia lapsi näin nuorena (20v.) ja pahoitan mieleni, jos joku sanoo minun olevan tosi nuori äidiksi. -En kehtaa liikkua joidenkin erikoisesti pukeutuvien tai kovaäänisten ystävieni kanssa ja tunnen häpeää, jos joku kaverini esimerkiksi kiroilee/tupakoi seurassani, kun työnnän vaunuja. -Korostan sitä, että elän suhteessa lapsen isän kanssa, sillä pelkään ihmisten ajattelevan lapsen olleen vahinko, perheeni elävän sossun rahoilla ja minun pilanneen elämäni hankkimalla nuorena lapsen. -Kerron kaikille, että aiottu kahden vuoden kotonaoloni johtuu arvoistamme, eikä laiskuudesta ja että aion hakea kouluun, kun lapsi on tarpeeksi iso. -En kehtaa kertoa, että haluaisin toisen lapsen. Onko muilla äideillä tällaisia outouksia? Miten päästä yli tällaisista tavoista?

Tutulta kuulostaa :) Sain esikoiseni 20-vuotiaana ja alle 2 v:n kuluttua toisen. Jännä juttu, miten kai nuoret äidit ottavat paineita äitiydestä ja nimenomaan siitä, että ovat nuoria äitejä :) En oikein osaa antaa muuta neuvoa kuin laske hieman rimaa; teet oman olosi näin helpommaksi. Älä aseta kohtuuttomia tavotteita itsellesi olla täydellinen -nuori- äiti. Minä tein niin, ja se vei hirveästi voimia.

Nyt "jo" 26-vuotiaana olen vähän höllännyt, tosin elämäkin on heitellyt tämän 6:n vuoden aikana sen verran, että tilanne ei ole enää sama mitä se oli alussa.

Tsemppiä sinulle ap :)

Voin ihan hyvillä mielin ostaa olutta eikä mua hävetä kiroileva ja syljeskelevä kaverini :) Mutta uskoisin että on ihan normaalia esikoisen äitinä miettiä sitä omaa äitiyttään ja varmaan se voi ilmetä tuolla lailla.

muuten ajattelin kaikesta noin kuin sinä. Sinä kuullostat vastuulliselta vanhemmalta, joka on ihan kuten esikoisten äidit yleensäkin, tarkkoja kaikesta.

Minun esikoiseni on koulussa, enkä VIELÄKÄÄN voi ostaa six-päkkiä kaupasta, jos lapset mukana. Ja itse en juo edes olutta.

laitat noin paljon painoa mitä vieraat ihmiset saattavat äitiydestäsi ajatella.

että ne liian nuoriksi sanovat ovat vaan kateellisia. ;)



Oikeasti, 20-vuotias on maailmanlaajuisesti oikein kypsän ikäinen äidiksi. Monissa ns. kehittyneissä maissa vain nykyään ensimmäiset lapset saadaan sen verran vanhempina keskimäärin, että tuon ikäinen näyttää tilastojen valossa poikkeavalta. Mutta se on niiden sanojien ongelma, et kyllä todellakaan ole liian nuori.



Lisäksi en varmaan itsekään uskaltaisi ostaa alkoholia vauvan kanssa ollessani, koska on kuitenkin olemassa sellaisia yksilöitä, jotka tulkitsevat sen jotenkin vinksahtaneesti. Ei niin kiinnostaisi joutua sellaisten silmätikuksi.

minä lisäksi todistelin itsellenikin asioita, kellotin elämän vauvan kanssa tosi tarkkaan (ruokailut ja ulkoilut) ja jos tuli jotain yllätystä, mitä nyt tietenkin aina vauvojen kanssa tulee, tuntui että koko päivä meni pieleen / minun hienot suunnitelmani.



Minulla se oli nimenomaan epävarmuutta omasta äitiydestä ja itsestäni.

lapsi on tehty ja nyt on aika äiteillä, kaililta se ei suju ihan luontevasti. Itse inhosin, miten jotkut äidit kovasti toivat esiin äitiyttään, ikäänkuin se olisi siirikin saavutus...? Musta ei tullut hiekkalaatikkoäitiä :)

En tajua, mitä kamalaa siinä on, jos kävisikin joka viikko bilettämässä. Kotiäitinä ap on varmasti 24h/vrk lapsensa kanssa muuten, joten mitä sitten jos yhtenä iltana viikossa tekee sitä mitä haluaa?



Ei isien saunakerhoja samalla tavalla arvostella. Sinne vaan isi baariin ryyppäämään heti samana iltana suurta saavutustaan, kun NAINEN on synnyttänyt lapsen. Äitiä voikin sitten arvostella koko loppu elämän siitä, että hän käy jossain ilman lasta ja pitää jopa hauskaa ja ehkä jopa JUO ALKOHOLIA!!



Tsiisus naiset! Ap:han kirjoitti, että ISÄ hoitaa lasta äidin ollessa viihteellä. Myös isä on vanhempi. Jotkut vievät vuoden ikäiset lapset hoitoon ja menevät itse töihin. Ei sitä kauhistella, mutta auta armias, jos käyt kerran viikossa sillä aikaa jossain, kun lapsi nukkuu...

Se nyt kertoo teiniäitiydestä ja siitä vahingostakin, toisin kuin sinun tilanne siis on, mutta itekin ku katoin sen niin tuli semmonen olo että saa oikeasti olla sen ikäinen kuin on ja se mikä on, ja ylpeä omista valinnoista!



itsekin olin nuori äiti.

en todellakaan häpeä ostaa alkoholia. Käyn vaikka Alkossa vauvan kanssa kuten kävin raskaanakin. Käydessä baarissa voin kertoa kaikille, että kotona on vauva. (tosin en käy usein) Jos joku kaverini tupakoisi tai kiroilisi kuuluvasti, niin siitä vaan, kunnei puhaltele savuja suoraan vaunuun. En koskaan puhu lapsen isästä tarkoituksena korostaa perheen yhtäläisyyttä. En mainosta ammatteja tai asumismuotoa.



En siis kyllä yleistäisi, että kaikki äidit ovat epävarmoja äitiydestään vaan liittynee tuohon ikääsi. En tarkoita, että olisit huono äiti vaan sitä, että ympäristö asettaa kyllä kovemmat paineet. Ikäisiäni ei enää niin helposti leimata ja ehkä se ikä tuo itsevarmuutta siinä asiassa, ettei enää tarvi välittää toisten ajatuksista.

kuulostaa aika tutulta suurinosa.. ja mäkin olin jo 27 kun sain esikoiseni. (nyt 30) nyt ei enään tunnu niin pahalta ostaa kaupasta paria juomaa vaikka oisinki lapsen kanssa liikkeellä.. itestänikin tuntui silloin että vanhemmat ihmiset(+muut) nimenomaan kattoo arvostelevasti jos ostan juotavat ja sekin vielä et poltan tupakkaa samalla kuin esim.työnnän vaunui.mutta enään en jaksa välittää siinähän kattovat ja miettivät mitä miettivät. =)

ja ostin surutta kaljaa kaupasta ja poltin samalla kun työnsin vaunuja...nyt 33vuotiaana huomaan kauhistelevani näitä samanlaisia nuoria äitejä...:-) ihan hassua ja typerää.

Minä myös joskus otin vauvan mukaan jos olin juhlimassa, siis ulkoterdelle. Enään en voisi kuvitellakaan moista. on siis 3 lasta ja en juo juuri lainkaan enään. pitääkin varoa ettei tule tiukkapipoksi!!!

Olen 23 (olin siis 22 kun lapsi syntyi) ja suurin osa ihmisistä on kauhistellut sitä miksi tein lapsen _niin nuorena_. Olenpa vastannut että eipä mummunikaan paljoa vanhempi ollut kun esikoisensa sai.

Yleesä mutisevat vain hiljaa ja vaihtavat puheenaihetta. ;)



No joo. Olen kyllä ostanut olutta ja tupakkaa niin että vauva on ollut mukana. Kukaan ei ole katsonut kieroon tai arvostellut.



Olen kyllä suhteessa lapsen isään, tosin asumme eri paikkakunnilla, mutta kuitenkin, en ole oikeastaan hänestä puhunut mitään kenellekään. Eräs (valitettavasti) lähipiiristä löytyvä arveli kuitenkin että en edes tiedä kuka lapsen isä olisi. Siinähän yllättyi kun kävimme kerran vierailulla koko perhe.



Pukeudun edelleen yhtä räväkästi kuin ennen, kuuntelen edelleen ug-musiikkia, minulla on edelleen yhtä räväkät ja vahvat mielipiteet enkä edelleenkään jaksa stressata mistään turhanpäiväisestä. Enpä ole muuttunut oikeastaan mihinkään, vaikka lapsen olenkin "näin nuorena" saanut. No ehkä vähän rauhoittunut, en enää koe tarpeelliseksi huudella turkkeja käyttäville urpoille mitään tai vastaavaa, mutta kait sekin tulee siitä että vanhemmiten laiskistuu.



Kuitenkin: en siis ole koskaan välittänyt "niiden muiden" mielipiteistä, enkä muuten tule koskaan välittämäänkään.

Älä välitä mitä muut ajattelee. Jos tiedät itse että olet hyvä äiti ja et tekisi mitään haitallista lapsellesi niin se riittää.

olla kuin minun näppikseltä! Itse olen nyt 21-vuotias ja esikoikoinen 8kk. Itse kuitenkin joudun laittamaan lapsen hoitoon (en tokikaan jokaisena päivänä sitä 8 tuntia, joten jos ei puututa tähän hoitoasiaan nyt).

Kaikki nuo ap:n kirjoittamat asiat täsmäävät minuun kuin nenä päähän. Mutta noiden lisäksi minulla on aivan suunnaton pelko, että lapsemme viedään meiltä pois. Siis, että joku naapuri tekee lastensuojeluilmoituksen ja peli on pelattu sen jälkeen! Vaikka mitään aihetta ls ilmoitukseen ei todellakaan ole!

eikä sinusta enää tunnu, että sinun tarvitsee selitellä valintojasi! :)



Terveisin kolmen lapsen äiti

Olen yli kolmekymmentä. Ne ajatukset vaan kääntyy siihen vauvaan, ja se on ihan luonnollista, jo hormonitkin siihen vaikuttaa. Eli siis vaikka nautit kavereiden seurasta, kuitenkin jollakin tavalla ajattelet vauvaa, kun sun pitää sitä kommentoida? Se on ihan normaalia, että se oma lapsi on niin intensiivisesti läsnä ajatuksissa.



Iän kommentoiminen voi olla ihan positiivista. Ehkä itse automaattisesti kuulet sen negatiivisena?



Vaikka olisit kotiäiti 10 tai 20 vuotta, ehdit hyvin opiskella ja työelämään. Itse opiskelin yli 10 vuotta, nyt lapsia tulossa. Ei paljon työkokemusta.

tosin olen 25v ja raskaana mutta en kehtaa ostaa alkoholia jotta ihmiset eivät ajattelisi että siinä taas yksi nuori juoppoäiti menee..



itse myös pelkään että ihmiset ajattelevat lapsemme olevan vahinko vaikka ei sitä todellakaan ole. olemme seurustelleet mieheni kanssa kolme vuotta ja kihloissa olemme olleet kaksi vuotta.. itse vielä opiskelen ja tämän vuoksi pelkään ihmisten ajattelevan vauvaa vahingoksi ja koska menemme naimisiin syksyllä hieman ennen laskettua aikaa.. ehkä tämä johtuu siitä että kummankin vanhemmat on saaneet lapsensa yli 35 vuotiaina ja olen aivan varma että heidän suunnitelma oli meille että 30 v naimisiin ja omakotitalo ja ammatit hankittu ja sitten vasta niitä lapsia.. me emme vaan halunneet niin.. varmaan kaikki sukulaisetkin kaukaiset joita ei ole nähnyt vuosiin puhuvat asiasta kuullessaan että on siellä vahinko käynyt kun tuossa elämäntilanteessa lapsia tulee.. että minua harmittaa.. pitäisi varmaan laittaa kaikille sitten kuva vauvasta ja kirjoittaa taakse että tämä oli sitten toivottu ja yritetty lapsi iästämme huolimatta!

Sain esikoiseni 9kk sitten 26-vuotiaana, nyt olen sitten 27 ja toisen lapseni syntyessä saatan olla täyttänyt 28. En häpeä kaljan ostamista, ostin itseasiassa viinipullon kun vauva oli kaksi viikkoa vanha. :) Oli mukava maistaa vähän viiniä pitkästä aikaa. Ostan myös vakituiseen miehelle saunaoluen perjantaisin, eikä nolota yhtään. Minua kyllä luullaan usein paljon nuoremmaksi äidiksi kuin mitä olen, ja saan holhoavia neuvoja joita en koe tarvitsevani. Se joskus nolottaa, ja joskus mietin pukeudunko jotenkin teinisti (en mielestäni, mutten tanttamaisestikaan vaan ikäiseni tavalla).



Kiroilevia ystäviä .. no ne ovat aika hankala juttu. Toisaalta saavat kaverit olla mitä ovat, mutta toisaalta joskus toivoisin heiltä asiallisempaa käytöstä. Mutta taas jos ystävä on eri elämäntilanteessa kuin minä, en voi minusta odottaa häneltä jotain mikä on hänen tilanteeseen vierasta. Kai se on vain suvaitsevaisuutta molemmin puolin, ei niinkään mitään häpeää.