IHMISET! Kertokaa miten päästä vapaaksi ahdistuskesta, jolle ei löydy selitystä.

Eikö ahdistus ole jo tarpeeksi paha.



Itsellä ollut vaikea traumaattisperäinen ahdistuneisuushäiriö, muttei mitään masennuksen oireita.



Vähän kuin sanoisi ettei halua korkeaan verenpaineeseen lääkitystä kunnei kuitenkaan diabetes vaivaa... haloo!

paransiko sitten lääkitys sinut? syötkö yhä lääkkeitä? kerro ihmeessä lisää..



-ap

ajatus siitä, että ilman ahdistusta ihminen ei kehity ihmisenä. Ahdistus herättää ajattelemaan. Yritän siis ajatella positiivisesti..

Keho kertoo sulle, että joku mättää. Mee ammattilaiselle puhumaan. Ehkä sä et halua itse nähdä/tunnistaa sitä ongelmaa joka sua vaivaa. Tiedän hyvin tuon mahanpohjatunteen...



t. mielialalääkitys historiassa ja terapia käytynä

mihin sinä tahdot tähdätä. Mulla ahdistus johtuu yleensä aina siitä että vieraannun itsestäni, elän jonkun muun mukaan.



Jos on pienet lapset niin tietysti pitää vaan sopeutua jättämään omat tarpeet HIEMAN vähemmälle, mutta yritä lisätä niitä kuitenkin ja ainakin tunnistaa mitä tarvitset ja haluat.

Tiettyjen ihmisten seurassa? Tietynlaisessa ympäristössä?

traumatisoivasta tilanteesta, toki pohjallakin oli jo ennestään rankka elämänvaihe.

Lääkkeet vei oireet ja nyt olen vähentänyt lääkkeitä niin, että käytännössä alan jo olla terve ilman niitäkin :)

Mutta en nyt puhu siitä, että mua vähän "ahdisti" vaan olin lähes toimintakyvytön. Kelan mielestä en kuitenkaan tarvinnut terapiaa, kas, kun mulla ei ollut lainkaan sitä masennusta. Ahdistusta ei tunnuta pitävän minään, suomalaisen mielestä vain masennus on rankkaa. Siksi tuohon sinunkin kommenttiisi heti reagoin, kun aika monen (myös Kelan) ajattelu on tuo.

Jos et kuitenkaan saa itse mistään kiinni, niin terapia voisi olla OK. Itselläni oli aika selvää mistä tilanne johtui.

paransiko sitten lääkitys sinut? syötkö yhä lääkkeitä? kerro ihmeessä lisää.. -ap

Löydätkö tilanteita,. joissa ET ole ahdistunut? Millaisia tilanteita nämä ovat?

varmaan ahdistaa töiden määrä ja se että oonko huono äiti kun en oo lapsen kanssa tarpeeksi kun työt vaativat ja velat painaa perkeleesti niskaan. tiedossa ..ttumainen kesä töissä ja se ainakin ottaa aivoon kun haluaisi olla kotona. Sitten kun on kotona vapaapäivinä, ahdistaa jokin mitä en ymmärrä!

en ole ahdistunut kun olen hyvässä seurassa, ulkona, poissa kotoota. En ole viettänyt vuosiin kunnon lomaa. Olen ollut burnoutlomalla jo kerran vuoden alussa. Hain apua lääkäristä ja pääsin psykiatrin juttusille ja oireet hävisivät, mutta palailevat n. kerran kuussa yhä pariksi päiväksi ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kun on tekemsitä en ahdistu. Olen miettinyt jopa sitä etten vain osaa rentoutua. Pitäisi vain olla jossain ja tehdä fyysisiä asioita niin olen hyväntuulinen. Liikuntaa harrastan kuin vain ehdin, joko olen töissä tai sitten hoidan lasta kotona (lapsi ei ole tarhassa, vielä, menee varmaan ensi talvena jos rahatilanne antaa periksi, olemme siis todella tiukilla).



-ap

viikonloppuisin ja vapaalla. Eli silloin kun on rauhallinen hetki ja mieleen voisisvat tulla kaikki ahdistavat asiat. Asiat eivät kuitenkaan tulleet, pelkkä ahdistus. Ehdotan että kohtaat ne hetket ja yrität löytää niistä sisältöä. Älä pakene ahdistusta tekemällä jotain. Tää voi toki olla ihan mahdotonta pahassa ahdistuksessa ja ehkä jopa vaarallista, jollei turvallista hoitosuhdetta jne.



Jos noi työkuviot ja velat painaa, ni sit ei auta ku ruveta keksimään ratkaisua siihen. Jos ajattelet tilannettasi omien tarpeiden ja halujen kautta, ni onko nyt kyse siitä, että olet puun ja kuoren välissä ja joudut toimimaan omien arvojen vastaiseksi.



Muista että täällä olet kuitenkin vain itsellesi ja lapsellesi vastuussa onnellisuudesta. Pakko ei ole kun kuolla ja maksaa veroja. Vaihtoehtoja on, joskin ne vaatii uhrauksia myös. Ei pidä ottaa kaikkia asioita annettuna. Kuka sua pakottaa elämään noin?

Uskallan ottaa ahdistuksen vastaan, mutta kun en ymmärrä sitä. Tilasin juuri kirjan nimeltä "Perhosia vatsassa", ajattelin jos siitä olisi minulle apua. Oletko sinä siis parantunut?

-ap

ja oireet hävisivät, mutta palailevat n. kerran kuussa yhä pariksi päiväksi ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. .

-ap

Kaikkia negatiivisia olotiloja ei ole tarvetta pelätä tai neutraloida kemiallisesti.

ja ahdistaa ne niin burnout lomaa ja tabuja naamaan, että elämä on ihanampaa.



Kannattaisko opetella olemaan yksin ja hiljaisuudessa itsensä kanssa. Yksin sitä ihminen kuitenkin pohjimmiltaan on, vaikka pakenisi suhteesta suhteeseen ja mammonan taakse.



Ei siinä pillerit auta kun sen tajuaa, että itsensä kanssa on tultava toimeen. Niin ja rahahuolien.

olen huomannut, että on jokin hormoonaalinen/kuukautisiin liittyvä tekijä.

Ahdistun ja mietin miksi on näin paska olla, kunnes katson kalenteriin ja huomaan, että taas on kuun 14-15 päivä.



Siihen tosiaan vaan auttaa se, että sen tietää, että se loppuu kohta. Rankka liikunta myös helpottaa oloa.

Vei 3 vuotta ja sisälsi ison elämänmuutoksen.

Syön e-pillereitä, ja minulla piti alkaa kuukautiset nyt mutta aloitin toisen pilleriliuskan putkeen. Olen tehnyt tämän aiemminkin muuten! Voiko keho vain automaattisesti muistaa että nyt pitäisi alkaa menkat ja reagoida pms:llä. Ennen pillereitä jo olin aika pissed off aina pms:n aikaan, siis suutuin todella lapsellisista asioita miehelleni ja haastoin riitaa pienistäkin jutuista, jotka todella nolottavat jälkeenpäin.



Pillereiden avulla minusta on tullut sellainen mieleltäni tasainen, en suutu enkä innostu oikein asioita kummoisemmin. Lähinnä pidän tästä tilasta :)



-ap

Jonka aistit ja se vetää/imee voimasi?

Ennen lääkityksebn hankkimista kokeile pehmeämpiä muotoja, esim. bioenergiaa ja kotisi energioiden tasapainoitusta.



Kuuklaa Esko Jalkansen luonnon ystävät sivut ja pyydä ilmainen kuntoutus.

se nyt ekana kannattais tsekata.