Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pitkään veisit vastahakoista lasta (2v4kk) "väkisin" kerhoon?
24.08.2010 |
Moi!
Nyt kaipaan mielipiteitänne ns. virike-kerhoilusta tähän saakka kotihoidetun ainokaisen esikoisen kohdalla.
Meillä lapsi 2v4kk aloitti nyt syksyllä kerhon (kerran viikossa 3,5h). On käynyt siellä muutaman kerran. Lapsi on reipas ja iloinen, nauttii toisten lasten seurasta. On viihtynyt tosi hyvin muskareissa, avoimissa päiväkodeissa, perhekahviloissa ym. KUN MINÄ OLEN OLLUT HÄNEN KANSSAAN.
Nyt siis aloitti kerhossa, jossa vanhemmat eivät ole läsnä. On tosi ikäväinen. Ensimmäisellä kerralla oli kerhossa 2h, oli itkenyt muutamaan otteeseen pitkät pätkät että "missä äiti, miksei äiti hae minua kotiin". Ennen seuraavaa kerhopäivää, joka siis oli viikkoa myöhemmin, sanoi että "ei mennä sinne kerhoon" ym. tehden mielipiteensä selväksi. Noh, vein hänet sinne kuitenkin - viivyin paikalla olevinaan kyllin kauan että ennätti aloittaa leikit muiden lasten kanssa, mutta kun sanoin että "nyt äiti lähtee käymään kaupassa ja kirjastossa, haen sinut kohta kotiin", niin oli heti kädessä kiinni että "ota minut mukaan". Oli myös vähän hädissään siitä, että toinen kerholainen itki kovasti äitinsä perään. Suostui kuitenkin lopulta jäämään itsekseen, kun vetäjät houkuttelivat piirtämään ym. aktiviteettia...
Nyt mietin tosi kuumeisesti, että miten pitkään vien lasta sinne jos hän kotona itkien ilmoittaa ettei halua kerhoon. Kerho on sinällään aivan ihana, meille tuttu paikka (muskareista ja perhekahvilasta) jossa tosi kivat vetäjät. Tiedän että lapsi nauttisi siitä aivan kamalasti jos olisin siellä hänen "turvanaan". Mutta ajatuksena nimenomaan oli, ettei nyt ilmoittauduttu perhekerhoon tms. siksi koska meille tulee loppuvuodesta vauva. Ajattelin että lapsi ennättää ennen vuodenvaihdetta kotiutua tuonne kerhoon, ja että hän nauttisi siellä olosta. Ihan vastasyntyneen kanssa en talven tautisimpaan aikaan haluaisi lähteä perhekerhoihin ym. luuhaamaan, mutta uskon lapsen kuitenkin kaipaavan jotain aktiviteettia viikkoihinsa. Olemme tähän saakka viettäneet ihan aktiivista elämää, ollaan käyty tapaamassa muita lapsia ja perheitä säännöllisesti. Olisi sääli jos vauvan synnyttyä tämä loppuisi (tai ainakin tauottuisi pariksi kuukaudeksi).
Kamalan sekava ja pitkä sepustus, mutta kommentoikaa kiltit ihmiset jos teillä on näkemystä ja kokemusta... Miten pitkään lasta kannattaa "puoli väkisin" kerhoon viedä, oppiiko hän siitä nauttimaan? Äidillä vaan ottaa sydämestä kun näkee että lapsi jää hätäisenä katsomaan perään kun kerhon ovi painuu kiinni.
Kommentit (19)
Mitään järkeä ei ole tuossa!
Vuoden päästä uusi yritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelisin että jos nyt on vaikeaa niin saa pian kammon eikä halua mennä isonpanakaan.
Mina veisin vaikka hoitoon vakisin :P
vai kyseletko silloinkin kun lapsi menee ekalle luokalle et vienko vakisin.
pitaahan se lapsellekkin opettaa, et tietyista asioista ei vaan voi "luistaa" ja maarata mita haluu ja milloin. milloin huvittaa ja milloin ei.
ja joku kerho joka kestaa muutaman tunnin niin siit ois hyva aloittaa.
että "lapsi kuin lapsi".
Eli yksivuotiaan pitää osata pyöräillä, kun sitä vaaditaan 10-vuotiaalta jne.
Kypsyysvaiheista ja kehityksestä riippumatta?
ei siellä viihdy!
Ei tuon ikäistä tarvitse karaista ja opettaa itsenäisyyttä, varsinkin kun on mahdollisuus olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan kerran viikossa on niin harvoin, että suurta muutosta tuskin jäämishalukkuuteen lähiaikoina tulee. Alle 3v ei yleensä osaa ajatella niin pitkillä aikajänteillä että kunnolla muistaisi, miten kivaa siellä voi olla, muistaa vain vaistomaisen ahdistuksen. Jos kerhoa olisi muutamana peräkkäisenä päivänä, tilanne voisi olla eri, koska lapsi muistaisi vielä edellisen päivän hyvin ja muistaisi, että äiti tuli ihan varmasti hakemaan kivojen leikkien jälkeen.
Oma lapseni (nyt reilut 3v) käy osapäivähoidossa. Vaihdoimme kaksi kokonaista päivää viikossa -systeemistä neljään aamupävään viikossa juuri tuon takia, että aiemmin hoitopäivien väliin ehti jäädä "liian" pitkä tauko, jonka jälkeen totuttautuminen oli tosi hankalaa. Useampi lyhyt hoitopäivä sen sijaan toimii loistavasti. (Tästä nyt ei ole sinänsä apua ap:n tilanteeseen, mutta esimerkkinä kerroin.)
Soittelin kerhoon, sovin lastentarhan open kanssa että ensi viikosta alkaen alamme käydä myös perhekerhossa 1xvkossa. Eli käymme kerhossa kahtena päivänä peräkkäin, toisena yhdessä ja toisena lapsi itsekseen. Pidän myös tuon kerhopäivän jolloin lapsi on siellä itsekseen lyhyenä, eli niin että lapsi on siellä ilman minua esim. tunnin tai puolitoista.
Jos tämäkään ei kanna hedelmää (eli lapsi ala jäädä sinne luottavaisena ja iloisena, ilman itkuja) niin sitten otan hänet sieltä pois kokonaan.
Ap
Oma lapseni (nyt reilut 3v) käy osapäivähoidossa. Vaihdoimme kaksi kokonaista päivää viikossa -systeemistä neljään aamupävään viikossa juuri tuon takia, että aiemmin hoitopäivien väliin ehti jäädä "liian" pitkä tauko, jonka jälkeen totuttautuminen oli tosi hankalaa. Useampi lyhyt hoitopäivä sen sijaan toimii loistavasti. (Tästä nyt ei ole sinänsä apua ap:n tilanteeseen, mutta esimerkkinä kerroin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ponnistella nyt tuon takia.
Ihan liian pieni mihinkään karaistumistouhuihin, enkä näe tuossa muutenkaan mitään järkeä.
Vuoden, kahden päästä uusi yritys.
Hieman sydämetöntä jättää pieni sinne ikävöimään, kun ei ole mikään pakko.
Voithan kehitellä uudenlaisia aktiviteetteja päiviinne sitten kun vauvakin on syntynyt.
Itse olisin jatkanut todellakin perhekerhossa käyntiä. Ja pitänyt ehkä sieltä taukoa vauvan synnyttyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä siinä on jotain perää, kun alta 3-vuotiaille suositellaan kotihoitoa.
Toki jos lapset on jo melkein vauvasta viety vieraille hoitoon niin kai siihen totuu.
Ei kerho ole mikään pakko noin pienelle. Itse olen hoitanut molemmat lapset isommiksi kotona ilman mitään kerhoja. Esikoinen aloitti päivähoidossa 4 v ikäisenä, kuopus 3 v ikäisenä. Esikoinen oikein odotti päivähoidon aloitusta, eikä itkenyt. Kuopus jää itkien aamulla, mutta viihtyy kuulema hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä pitää olla 3v ennen kuin saa kerhoilla ilman vanhempia. Itse en väkisin kuskaisi, turhaan vaan paha mieli sekä itselleen, että lapselle.
Voi hidastuttaa vastaaviin ryhmiin jaamista jos on huono kokemus taustalla.
Lapset kypsyvat eri tahtiin, toiset ovat valmiit aiemmin kuin toiset. Pitaa kuunnella lasta ja hanen tarpeitaan.
Lisaks 2v on mielestani tosi pieni eika tarvitse saannollista ryhmaa. Kutsukaa kavereita teille leikkimaan tai kaykaa puistoissa, siellakin saa muiden lasten seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma, ennen todella ujo ja arka lapseni halusi alkaa käydä yksikseen jossakin vasta 5-vuotiaan. Nyt on reipas eskarilainen.
perhekerhon ohella. Saa nähdä tuleeko muutosta tilanteeseen. LTO oli vaan sitä mieltä, että ihan hienosti lapsi siellä pärjää eikä ihan vielä kannattaisi luovuttaa. Hän sanoi, että ikävöinti on ihan ok eikä lapsi ole hädissään. Sanoi että äidistä nyt tuntuu takuulla pahemmalta kuin lapsesta. Tiedä sitten onko totta.
Itse en ihan täysin allekirjoita tuota, ettei alle 3v lapsi kaipaa muuta kuin kotona oloa äidin kanssa. Kyllä meillä lapsi pyytää päästä puistoon (ja siellä myös näihin sisätiloihin, kerhotiloina toimiviin) ja naapurin lasten kanssa leikkimään... Oikeastaan melkein joka päivä. Naapurien kanssa voidaan leikkiä vielä nyt säännöllisesti, samoin muutaman tutun perheen kanssa. Mutta heillä tilanteet joissa yksi äiti palaa töihin tammikuulta - lapsi lähtee tarhaan. Naapuristakin lapset lähtee helmikuussa hoitoon... Sitä jo ennakoin, sitten tulee oikeasti arkeen muutosta ihan reippaasti kun ei enää voidakaan yhdessä aamupäiviä viettää.
Lisäksi olen siinä mielessä realisti (tai pessimisti - kuinka vain), että tiedän alun olevan vauvan kanssa haastavaa. Esikoisen imetyksen kanssa oli alku tosi hankala, olen varautunut siihen ettei toisellakaan kertaa vauva ole maailman helpoin ja tyytyväisin, tai että imettäminen onnistuisi muuten kuin tunnin mittaisina maratooneina. En minä kuukauden ikäistä lasta viitsi puistossa pakkasessa imettää ainakaan monena päivänä viikossa, enkä mieluusti sinne perhekerhoonkaan mene ihan pöpöjen pelossa :-/
Mietin sellaistakin vaihtoehtoa, että vauvan synnyttyä esikoinen kävisi perhekerhossa mummon kanssa. Kenties sellainenkin olisi mahdollista...? En tiedä onko miten tiukkaa, että kerhossa tulee käydä vanhemman kanssa.
Mutta juu. Katselemme nyt LTOn ohjeiden mukaan vielä ainakin viikon tai kaksi, miten alkaa sujua vai alkaako mitenkään. Kyllähän sitä sitten voi tosiaan kotiin jäädä jos ihan oikeasti (muutenkin kuin raskaushormooneista herkän äidin mielestä) homma tuntuu kurjalta.
vaikka mikään pakko ei olekaan älä silti ihan heti luovuta!
Alle kolmevuotias ei kuitenkaan yleensä tarvitse ja kaipaa ikäistään seuraa, vaan ihan kotonaolo ja äidin seura riittää. Vauvan synnyttyä teitä on sitten kaksi vauvaa hoitamassa ja isosiskolle on tärkeää olla mukana hoitamassa.
Pari kuukautta ilman kerhoja ei ole mikään ongelma lapselle ja voittehan käydä ystävillä yms. jos alkaa tuntua, että kaipaa seuraa. Luulen äidin kuitenkin olevan enemmän se, joka alkaa kaivata ulkopuolista seuraa, tuonikäiset ovat yleensä hyvin tyytyväisiä ihan vaan kotona.
Isomman kanssa suositelisin pitempää yrittämistä, mutta tosiaan alle kolmevuotiaan kanssa ei mitään tarvetta viedä väkisin, jos ei halua ja ole pakko.
Mutta jotenkin se tuntuu tavallaan luovuttamiselta... :-/ Tai että jos lapsi oikeasti alkaisikin kerhosta nauttia kunhan pääsee tutuksi muiden lasten ja vetäjien kanssa...?
Mutta ehkä on tosiaan vielä liian aikaista. Ensi vuonna sitten uusi yritys...?
Ap
Alue: Aihe vapaa
Itse vein 2-vuotiasta esikoista tällaiseen parin kolmen tunnin kerhoon ja aina se jäi itkemään. Kaikkien muiden lapset jäivät iloisina leikkimään ja äidit lähtivät ylpeinä kahville... että kuinka heidän lapsensa on niin sosiaalinen ja reipas. Oma lapseni oli vielä esikoinen, joten tällainen "sosiaalinen paine" vaikutti ja kun usein esikoisen kanssa on epävarma, ei sitten osaa kuunnella omia äidinvaistojakaan. Tämä esikoinen on kuitenkin temperamentiltaan hyvin hitaasti lämpiävä, eikä todellakaan olisi ollut kaksivuotiaana valmis jäämään yksikseen johonkin kerhoon. Ja päivähoidon puolustajat, älkää iskekö. Päiväkotiin meno on eri asia, koska sinne mennään joka päivä ja siihen kaiketinkin tottuukin nopeammin kuin kerran viikossa-kerhoon. No, vasta toisen lapsen saatuani ymmärsin, että 2-vuotiashan on TODELLA pieni! Vieläkin kaduttaa, etten silloin uskonut omia fiiliksiäni, mutta olen yrittänyt ottaa asiasta opikseni.Kaikki lapset eivät vaan ole kaikkeen valmiita yhtä aikaa. Usko siis omia tuntemuksiasi. Se kaksivuotias ei ymmärrä mitään "luovuttamisesta",mutta muut puiston äidit saattavat ajatella niin ja se on tosi törkeetä.