Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä voisi johtua teinin itsensä viiltely?
14.08.2010 |
Olen nyt useamman kerran vahingossa nähnyt esikoiseni viiltelevän. Ollaan keskusteltu, mutta teini ei ole kertonut mitään syytä. Tunnen kuitenkin lapseni hyvin ja näkee, että jokin ahdistaa, mutta ei ole suostunut puhumaan minulle eikä myöskään kahdelle muulle aikuiselle, jotka ovat läheisiä esikoisen kanssa.
Olen todella huolissani, mutta en tiedä mitä tehdä. Ennen kun sain tietää viiltelystä niin teinin käytös on ollut outoa. Ei noudata sovittuja sääntöjä ja kiukuttelee sitten saamistaan rangaistuksista (tietää seuraukset, jos ei noudata sääntöjä) ja saattaa välillä karata ollessaan kotiarestissa. Ajattelin ensin, että tuo olisi ihan normaalia teini-ikäisen kapinointia, mutta en ole enää varma siitäkään.
Lisäksi ajattelin jossain vaiheessa, että voisko teini hakea huomiota (meille on vauva syntynyt vähän aikaa sitten eikä teini vieläkään hyväksy isäpuoltaan, mutta tulevat nykyään toimeen keskenään) ja panostin sitten siihen, että vietin aikaa teinin kanssa ja teimme yhdessä asioita, näin on ollut aiemminkin, mutta nyt ajattelin "erityisesti" panostaa. Tästä huolimatta käytös on ollut ihan samanlaista ja vaikkei teini sano ääneen, mutta kun ollaan tehty kaksin millon mitäkin niin olemuksesta huomaa, että jokin on vialla. Olen ehdottanut teinille myös, että jos hän menisi keskustelemaan ammattilaisen kanssa, mutta tästä hän on jyrkästi kieltäytynyt.
Kommentit (29)
Teinin äitinä varaat nyt heti puhelinajan lääkärille ja kerrot asiasta.Viiltely ei ole mikään pieni hätähuuto, lapsesi tarvitsee terapiaa ja hoitoa.
Seuraava vaihe ei ole enää viiltelyä. Ole kiltti ja soita terveysasemalle ja varaat puhelinajan.
Kerron ja neuvon ihan hlökohtaisesta kokemuksesta. Terveydenhoitaja joka menetti tyttären 17 vuotiaana riisti henkensä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus voi johtua jostakin "oikeasta syystä" (läheinen kuollut tmv.) tai sitten olla häikkää aivokemiassa. Kummasta tahansa onkin kyse, niin teinin on saatava apua!!!
Ota yhteys perheneuvolaan, he hoitavat alle 18-vuotiaat ja sen jälkeen mielenterveystoimisto.
Moni teini-ikäinen masentuu, ja masennus on ihan yhtä tappava tauti kun esim. syöpä tai vastaava! MUTTA masennus on hoidettavissa, kannattaa vaatia lapselle sekä keskusteluapua että lääkkeet (jos ammattilaiset kokevat ne tarpeellisiksi). Monissa kunnissa keskusteluapu on kutistettu minimiin =sitä vaikea saada mutta lääkkeitä saa vaikka miten paljon. Serotiinilääkitys on ok (rauhoittavia välttelisin viimeiseen saakka) ja keskusteluapu on se avain joka auttaa yleens eniten.
ja ahdistus on niin syvää ja voimakasta, että ainoastaan fyysinen kipu turruttaa sen pahan olon ja helpottaa hetkeksi. Tiedän, koska itse viiltelin teininä, samoin siskoni.
Teinin mieliala voi vaihdella niin rajusti, hän voi kokea sopeutumattomuutta ympäristön ja koulun vaatimuksiin, tuntee ettei kukaan ymmärrä häntä, tämä kaikki voi kuulua murrosikään mikä koettelee toisia rajummin kuin toisia.
Se pahaolo sisällä ei välttämättä johdu kotioloista, eikä hyvää tarkoittavista vanhemmista, nuori vain etsii itseään ja kokee olevansa ihan hukassa. Mulla ainakin oli sellainen ahdistus pään sisällä, että siihen ei auttanut mikään. kyse ei ole itsetuhoisuudesta yleensä, eikä siitä, että olisi itsemurha-altis, vaan tosiaan haluna voi olla vain purkaa henkistä pahaa oloaan fyysisellä kivulla.
ja ahdistus on niin syvää ja voimakasta, että ainoastaan fyysinen kipu turruttaa sen pahan olon ja helpottaa hetkeksi. Tiedän, koska itse viiltelin teininä, samoin siskoni.
Teinin mieliala voi vaihdella niin rajusti, hän voi kokea sopeutumattomuutta ympäristön ja koulun vaatimuksiin, tuntee ettei kukaan ymmärrä häntä, tämä kaikki voi kuulua murrosikään mikä koettelee toisia rajummin kuin toisia.
Se pahaolo sisällä ei välttämättä johdu kotioloista, eikä hyvää tarkoittavista vanhemmista, nuori vain etsii itseään ja kokee olevansa ihan hukassa. Mulla ainakin oli sellainen ahdistus pään sisällä, että siihen ei auttanut mikään. kyse ei ole itsetuhoisuudesta yleensä, eikä siitä, että olisi itsemurha-altis, vaan tosiaan haluna voi olla vain purkaa henkistä pahaa oloaan fyysisellä kivulla.
En unohtaisi mahdollisuutta siitä että uusi isäpuoli olisi tyttöä lähennellyt. Ota tämä asia huomioon myös.
Joku tuossa aiemmin sanoi että ota yhteys nuorisopsykiatrianklinikkaan ja samaa minäkin suosittelen.
Oma teini saa terapiaa. Viiltely on onneksi jo loppunut, viilteli vuosi sitten. Heti kun huomasin asian otin yhteyttä ammattiauttajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teininkään tarvis asua ihmisen kanssa, josta ei pidä!
isänsä 5v sitten. Sillon kävi ammattilaisen kanssa keskustelemassa, mutta oli jo pitkään oma itsensä. En tiedä voisko oireilla uudestaan isänsä kuolemasta vai onko sitten kyse jostain muusta.
Oman menneisyyteni takia on käynyt mielessä sekin mahdollisuus, että teinin käytös johtuisi isäpuolen teoista.
Kiitos vielä neuvoista.
AP
ja ahdistus on niin syvää ja voimakasta, että ainoastaan fyysinen kipu turruttaa sen pahan olon ja helpottaa hetkeksi. Tiedän, koska itse viiltelin teininä, samoin siskoni.
Teinin mieliala voi vaihdella niin rajusti, hän voi kokea sopeutumattomuutta ympäristön ja koulun vaatimuksiin, tuntee ettei kukaan ymmärrä häntä, tämä kaikki voi kuulua murrosikään mikä koettelee toisia rajummin kuin toisia.
Se pahaolo sisällä ei välttämättä johdu kotioloista, eikä hyvää tarkoittavista vanhemmista, nuori vain etsii itseään ja kokee olevansa ihan hukassa. Mulla ainakin oli sellainen ahdistus pään sisällä, että siihen ei auttanut mikään. kyse ei ole itsetuhoisuudesta yleensä, eikä siitä, että olisi itsemurha-altis, vaan tosiaan haluna voi olla vain purkaa henkistä pahaa oloaan fyysisellä kivulla.
En unohtaisi mahdollisuutta siitä että uusi isäpuoli olisi tyttöä lähennellyt. Ota tämä asia huomioon myös.
Joku tuossa aiemmin sanoi että ota yhteys nuorisopsykiatrianklinikkaan ja samaa minäkin suosittelen.
Oma teini saa terapiaa. Viiltely on onneksi jo loppunut, viilteli vuosi sitten. Heti kun huomasin asian otin yhteyttä ammattiauttajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä viiltelin itseäni 17-vuotiaana. Syy oli ahdistus (ehkä myös masennus), jonka koin niin voimakkaana, että se kipu oli ainoa keino päästä edes hetkeksi pois siitä olotilasta. Syyt tuntemusten takana oli moninaisemmat. Tunsin itseni silloin niin arvottomaksi, hylätyksi, yksinäiseksi... ja minulla oli taustalla myös halu kuolla. Ei ehkä oikea halu, koska en ikinä viiltänyt tarpeeksi syvään, mutta ainakin se oli minun hätähuutoni, jospa joku olisi huomannut sen pahanolon ja vienyt sen pois. Nostanut minut siitä suosta.
Kerran äitini mielestäni näki ruven ranteessani, meni jotenkin oudoksi, muttei ikinä sanonut siitä tai tehnyt mitään... Joko hän ei tajunnut tai ei halunnut tajuta. Kun aikuisena kerran sanoin hänelle, että epäilen itselläni juuri nyt masennusta, vastaus oli "höpö höpö". Ei siis ihme, etten pystynyt myöskään tuolloin teininä luottamaan äitiini sen vertaa, että olisin hänelle ongelmistani kertonut.
Tilanne minulla on se, että tuota tuon ajan ongelmaa ei ole vieläkään käsitelty, en siis vieläkään ole saanut siihen apua. Joo, olen edelleen olemassa, mutta elänkö... Yritän saada itsestäni sen verran irti, että nyt vihdoin ja viimein menisin ammattiauttajalle, mutta en sitä vieläkään ole tehnyt. Nyt en tosin halua kuolla, mutta en halua olla tällainenkaan kuin olen. Kiltti kynnysmatto, joka on muuttumassa marttyyriksi. Ärtyisä äiti, joka pelkää aiheuttavansa henkisiä ongelmia lapsilleen, olemalla koko ajan väsynyt, onneton, ärtyisä, tuuliviiri.
Teiniajan ongelmat eivät enää ole akuutteja, mutta varmasti niiden käsittelemättömyys on jättänyt minuun sellaisen jäljen, että se vaikuttaa myös tämän hetkiseen olotilaani. Jos silloin olisi hoidettu, ehkä nyt olisin tasapainoisempi aikuinen.
Pyydän, älä päästä lastasi tästä kuin koiran veräjästä. Tee kaikkesi auttaaksesi häntä. Sitä minä toivoin silloin, kun itseäni viiltelin. Kukaan sitä ei tehnyt ja nyt olen ihmisraakile, vaikkakin elossa. Viiltely on aina hätähuuto.
En tiedä mikä oli syy, varmaan jotain kasvukipuja ja siihen liittyvää ahdistumista +masennus (joka myös diagnosoitiin).
Vanhempani näkivät jäljet, eivät tienneet miten suhtautua. Olivat tavallaan kuin eivät olisi huomanneet, vaikka asiasta kysyivät. Koulukuraattori lähetti perheneuvolaan, mistä sain apua. (En edelleenkään tiedä, oliko itse/joku opettaja asian huomannut ( joku kaverini asiasta hänelle puhunut / vanhempani ottaneet häneen yhteyttä, kävin siis myös koulukuraattorin kanssa puhumassa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viiltelyä huomiotta! Se on aina hätähuuto, pahimmassa tapauksessa teini hautoo itsemurhaa.
Meillä toinen lapsi oireili aika samoin teini-iässä kun sinun lapsesi ap. Syytä ei suostunut kertomaan minulle, mutta ammattilaisen avulla saatiin selville, että tytön isäpuoli oli käyttänyt tyttöä seksuaalisesti hyväksi. Isäpuoli kielsi näin tehneensä, kuka sitä nyt myöntäisi ja vielä tänä päivänäkin poden huonoa omaatuntoa siitä mitä lapseni joutui kokemaan enkä itse sitä huomannut.
yksityiselle jos ei julkiselle pääse. viiltely on henkisen kivun turruttamista, ei huomion hakua. kipu vapauttaa kehossa aineita, jotka luovat hetkeksi hyvän olon, helpotusta ahdistukseen. seuraava vaihe voi tosiaan olla itsemurha. heti hoitoon, ota vakavasti tämä. nimim. kokemusta on työn puolesta ja henk koht elämässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ammattilaisten kanssa selvittää mikä sen käytöksen laukaisee.
Kannattaisiko enemmän keskittyä siihen
"MIKSI" Mua itteeni vituttaa ku viiltelen ja kaikki on iha et sun pitää men hoitoo jne.
Ketää ei oinersti kiinnosta miks mun kädet on täynnä viiltoi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelu apu ei välttämttä auta. Oma ongelmani on etten osaa puhua siistä. Itselläni on tosi paha olla ja kauhean paha itese inho, enkä osaa selvittää mistä se paha olo tulee. Mutta kannataa silti aloittaa puhumis avulla ja kysyä parin kerran jälkeen onko siitä ollut apua nuoren mielestä (minulla ei auttanut).
Ihminen viiltelee koska on stnan ahdistunut. Ja ahdistus voi johtua vaikka kyyläävästä äidistä. Vie se lääkäriin ja poistu alustuksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen viiltelee koska on stnan ahdistunut. Ja ahdistus voi johtua vaikka kyyläävästä äidistä. Vie se lääkäriin ja poistu alustuksen jälkeen.
No voi voi voi, voi siinä olla muutakin kuin vaan se pelkkä ahdistus.
Aloin viiltelemään säännöllisesti varmaan 14-vuotiaana. Jälkeenpäin ajateltuna syynä koulupaineet, lähiomaisen vakava sairaus, vanhempien riidat ja avioero, mä jäin lapsista vähimmälle huomiolle.
Muutin omilleni 16-vuotiaana kun halusin vaan pois kotoa (isä kuoli, äiti muutti uuden miehensä luo mulle rakkaan sisareni kanssa). Mä jäin pois lukiosta, kun en jaksanut. Viiltely alkoi olla jokapäiväistä ja syömishäiriökin puhkesi pahana.
Vasta nyt 31-vuotiaana on ehkä vuosi suht tasapainoista elämää takana, ilman viiltelyä ja syömishäiriö-kierrettä.
Kunpa joku olisi huomannut sillon jotain.
Ole tyttäresi tukena minkä kykenet, tuossa vaiheessa voit vielä pelastaa paljolta ja monen vuoden tuskalta.
Itse aloin viiltelemään 13 vuotiaana koska mua syrjittiin ja kiusattiin aika paljon. En voinut myöskään luottaa ihmisiin, koska pettibät ja pettivät jatkuvasti, eivätkä kuunnelleet mua. Sit oli isön kuolema, ja sit toisen lemmikin kuolema. Sit viel mustaamaavat sukulaiset eivät myöntäneet että mitä puhuvat selän takana.
Nyt 18 vuotiaana asun omillani, ja koitan selviytyä vielä.
Naispuolisen lapsen identiteettikriisistä ja muusta tunnesekavuudesta.
Oletteko nähneet viiltelevää poikaa?
...niiinpä.
Alue: Aihe vapaa
perheneuvolaan, on tärkeää että asiaan tartutaan