Esikoiseni saapuu huomenna kotiin Vaihto-oppilasvuoden jälkeen :)

kun huomaa että elämä täällä on mennyt eteenpäin eikä kaikki olekaan samoin kuin silloin kun hän lähti.

paluushokin iskiessä. Ja onnittelut kun saatte omanne takaisin!

saisi varmaan edes nukuttua ensi yönä vastaavassa tilanteessa :P



Missä lapsesi muuten oli vaihto-oppilaana? MItä on tykännyt vuodesta?

Ettekö oo käyneet koko vuonna katsomassa lasta? Joo ei tietty tarvikaan, ei munkaan vanhemmat käyneet. Mutta mä kävin kyllä kotona lomilla.



Äläkä sitten ihmettele, jos lapsesi on vähän outo tai liki hysteerinen. Sekin on varmasti jännittänyt kotiinpaluuta. Tuskin on nukkunut edes paljon viimeisinä öinä, on ehkä pitänyt kavereille läksiäisjuhlia ja vielä pitkä matkapäivä (tai useampi) takana. Voi olla paukut aika lopussa, kun kotimaassa on vielä tunteikas jälleennäkeminen.

vaikka ainakin meistä tuntui hetken että sieltä tuli vieras ihminen ja suomessa kaikki oli niin kurjaa, mutta kyllä sieltä tuli sama ihana tyttö, paljon kasvaneena.



Syksyllä on taas lähdössä maailmalle :(

Mulla tapahtui sama vuosi sitten. Vollasin hulluna kentällä ja poitsullekin tuli kyyneleet silmiin. Vaikka oltiin koko vuosi tiiviisti yhteydessä,tilanne vaan oli NIIN HERKKÄ JA IHANA!

Ja hyvin lapsi sopeutui taas tänne. Kavereitakin oli iso liuta vastassa. Elokuussa lähdetään koko perhe moikkaamaan esikoisen "sijaisperhettä" ja Havaijille suunnataan.

Voin kertoa, ettei sulle ehkä uni tule yöllä...

Vaihtarivuosi merkitsi aikoinaan oman identiteetin vahvistumista, arvoasteikon kehittymistä ja muutenkin henkistä kasvua ja tietyllä tavalla oman paikkani löytämistä ja hyväksymistä yhteiskunnasta. Itse koin, että vanhempani, ja varsinkin äitini, eivät kyenneet lainkaan noteeraamaan sitä valtavaa muutosta, joka mussa oli pään sisällä vuoden aikana tapahtunut, eivätkä ymmärtämään, kuinka isoja elämän "oivalluksia" ko. vuoteen liittyi ja etten ollut enää se sama kiukutteleva ja angstinen murrosikäinen, joka aikoinaan lähti matkaan.



Alkuajat paluun jälkeen olivat todella hankalia ja turhauttavia, koska itse koin, että minulle oli vuodessa tapahtunut niin paljon - niinkuin olikin- ja toisaalta kotiympäristö ei sitten ollutkaan seurannut tätä evoluutiota :) Nyt jälkeenpäin jo vähän hymyilyttää, mutta muistan kuinka lytätyksi ja mitätöidyksi tunsin oloni, kun äitini vain nauroi päin naamaa tai ohitti olankohautuksella kun yritin vaikka puhua tälle jostain itselleni tärkeästä asiasta.



Kuulostat, ap, kyllä toisaalta niin erilaiselta kuin oma, kyynisyyteen taipuvainen äitini, etten usko teillä samanlaisia ongelmia tulevankaan, mutta tosiaan, muista, että nuoresi on varmasti kokenut vuoden aikana paljon, ja erityisesti ikäänsä nähden paljon, ja kuten joku jo mainitsikin, kotiinpaluu saattaa olla ja todennäköisesti tulee jossain määrin olemaankin, jonkin aikaa, pienoinen shokki. Ja se on täysin normaalia! Ihanaa jälleennäkemistä teille!

Muutenkin järjestö opasti, ettei kannata kamalasti pitää yhteyksiä, ettei kotiutuminen uuteen kotimaahan häiriinny. Eka 2 kk oli " täys kielto yhtyedenottoon " no toki laitettiin viestiä, että on perilla ja perhe kunnollinen. Alkuun hänelä oli kamala koti-ikävä. Muutenkin olen seuraillut nuoren elämää hieman sivusta Facebookin kautta ja kirjoittanut kirjeen kerran kuukaudessa elämästämme ja pikkusisarten touhuista. Mutta kuitenkin, eihän sitä facebookkiin syvimpääsä avaa. Kuvista ja pienistä päivityksistä päätellen on viihtynyt loppujen lopuksi hyvin ja saanut paljon ystäviä.

Lapsi oli Kiinassa vuoden, ja olen niin onnellinen hänen kotiin tulostaan !!

Kuulisin mielelläni vinkkejä, miten helpottaa nuoren kotiutumista takaisin.

Ettekö oo käyneet koko vuonna katsomassa lasta? Joo ei tietty tarvikaan, ei munkaan vanhemmat käyneet. Mutta mä kävin kyllä kotona lomilla.

Kävikö lapsesi kiinankielistä vai englanninkielistä koulua? Miten pääsi kieleen sisälle?

Esikoiseni lähti maailmalla lapsena ja palaa aikuisena (täytti 18 v vuoden aikana )

Saa nähdä millainen nuori nainen siltä saapuukaan kotiin :)

Kävikö lapsesi kiinankielistä vai englanninkielistä koulua? Miten pääsi kieleen sisälle?

Alkujaan oli tarkoitus mennä kiinankileiseen kouluun , mutta kulttuurisokki oli aluksi melkoinen niin olivatkin sitten koulussa vaihtaneet englannikieliselle linjalle heti alkuun. Myös perhe osasi englantia, joten lapseni ei oppinut kuin kiinanalkeet ja " kauppassa käynti Kiinan ".

Kielenkannalta toki harmi, mutta loppujen lopuksi uskon, että tuolla vaihto-oppilasvuodella on henkisesti niin paljon muutakin annetaavaa kuin kielitaito. Ehkäpä hen englannikielisellä luokalla pääsikin sitten paremmin sosiaalisen yhteisönsisälle.

Ainakin näin haluan ajatella. Nuori itse lähtiessään valikoi maan kielentakia, hän halusi oppia jotain ihan uutta. Asetti sen ykkös tavotteeksikin, että puhuisi Jouluun mennessä kiinaa. Nyt täytyy tosiaan vahvstaa kuinka opettavainen/ antoisa vuosi varmasti oli muuten.

Hukkaan ei nennyt aika eikä raha vaikka ei puhuisi sanaakaan mandariinia.

Olen itse aikuisena opiskellut mandariinia, eikä ole helppoa vaikka onkin todella mielenkiintoista.

Olen itse aikuisena opiskellut mandariinia, eikä ole helppoa vaikka onkin todella mielenkiintoista.

Jos ( ja toivottavasti ) kieli vielä kiinnostaa, niin etsimme täällä jonkin kanavan opiskella sitä ihan rauhassa ajan kanssa.

Kuulostat ihanalta äidiltä