Kamala syyllisyyden tunne, kun 5v. lapsi on kotihoidossa?

Kyllä siinä eskariryhmässä on nyt pari, jotka tulivat "suoraan kotoa". Vähän ovat ainakin nyt aluksi ulkopuolisia, kun eivät tunne muita, joilla kaverisuhteet muodustuneet jo viime vuonna. Eivtä oikein keskenäänkään leiki, kun ovat eri sukupuolia.

Mutta eiköhön tuo tilanne korjaannu syksyn aikana.

- toiset olleet p-kodissa jo pitempään, ja muodostaneet kaverisuhteet joihin vaikea päästä "sisälle", varsinkin kun lapsemme on vähän arka eikä oikein osaa mennä porukkaan mukaan.

Vähän huolettaa että jää porukassa tästä syystä hieman ulkopuoliseksi + aletaan kiusata.

Mutta ehkä se siitä vähitellen, eskarihan on vasta alussa...*toivoo parasta*

Otsikon "kamala syyllisyys" paljastuu varsinaisessa viestissä omahyväisyydeksi ja ihmettelijöiden paheksunnaksi.



Jos teillä on varaa eikä sinulla ole halua tehdä työtä niin älä turhaan tunne syyllisyyttä. Mutta turha siitä on kehujakaan kerjätä, ei siinä mitään erityisen hienoakaan ole.

Teette niin kuin teille sopii.



Tarpeetonta pohtia muiden mielipiteitä. Jos niiden mukaan tekisi ratkaisuja elämässä, ei mitään pystyisi päättämään.

On meidän kuopus, muut ovat jo koulussa. Molemmat vanhemmat käydään töissä, mutta saadaan sumplittua työvuorot niin, että pystytään hoitamaan lapsi kotona. Käy kerhoa 2x/vk. On ihan reipas, osaa leikkiä muiden kanssa ja touhutaan sit kotona mitä milloinkin.

Jotkut ihmiset vaan pitää meitä omituisena, kun tuon ikäinen ei ole päiväkodissa. Ottaa pattiin, kun aina jonkun kysyessä lapsen hoitopaikasta, me saadaan ihme kommetteja tai sitten ovat ihan hiljaa.

Sanokaa nyt, tehdäänkö me joku ihan peruuttamaton virhe, kun ei ole hoitopaikkaa haettu?

Itki tänä aamuna päiväkotiin jäädessään kuin hullu, huusi, että äiti älä jätä, äiti vie mut kotiiiiiiin!

Ikinä ei ole itkenyt kerhoihin tai harrastuksiin jäädessä, ja esikoinen, joka kävi kerhojen ja harrastusten lisäksi vain eskarin, on aina ollut sosiaalinen ja pidetty kaveri.

Joka ilta pienin,2,5 v hokee, että ei me mennä päiväkotiin.

Niin ihanaa se päiväkotiin meno on. Niin ja pk on ihan hyvä, päivät menee lapsilla ihan kivasti, mutta kotona olisivat vaan niin paljon mieluummin.

Meidän kotonahoidettu esikoinen 6v aloitti nyt syksyllä koulueskarin. Kerran näki kesänaikana yhtä tulevaa eskarikaveria ja kaikki muut olivat täysin outoja.



Viihtyy hyvin ja on löytänyt ystävän. Tänään kertoi toisestkin ystävästä kun tuo ensimmäinen ystävä oli ollut poissa.



Toki poika kävi seurakunnan kerhoa ennen eskaria ja on ollut paljon kavereittenkin kanssa. Kotona on touhuillut paljolti nuorempien sisarusten kanssa ja valitettavasti kotihoidon taso ei ole ollut aina niin kovin hyvä johtuen pienempien sisarusten paljosta sairastelusta ja siitä johtuvasta vanhempien väsymyksestä.



Yhtään ei ole kaduttanut ettei lapsi ollut ennen eskaria hoidossa vaikka hieman pelottikin miten sopeutuu toisten joukkoon.

Meillä myös 5-vuotias kotona 2-vuotiaan kanssa ja kolmas lapsi syntyy joulukuussa. Kerhossa käy ja hyvin viihtyy.

eli kotona siihen asti hoidettuja tai muista päiväkodeista tai phh:lta. Kyllä lapsesi ehtii tutustumaan uusiin eskari kavereihin.

Lapsemme päiväkodissa on myös erillinen ryhmä puolipäiväeskareille. Ja toisekseen ainakaan meillä päin eskarikaverit, eivät tule välttämättä edes samalla luokalle. Tytöllemme tuli yksi ainut eskarikaveri, muut olivat täysin eri luokilla.

Ole onnellinen tilanteestanne.

Yhdeltä tutun tutulta kuulin kommentin, että koulussa kuulemma "leimataan" opettajien taholta kotona hoidetut lapset. En kyllä anna kamalasti arvoa hänen kommenteilleen. Ehkä business Espoossa asiat on eritavalla kuin muissa kaupungeissa

Saivat olla kotona eskariin saakka. Kerho riittää ja hyvin ovat pärjänneet. Ihanaa kun ovat saaneet olla kotona! En tunne kun yhden vastaavan tapauksen omassa tuttavapiirissäni.

ovat rauhallisempia, heillä on parempi itsetunto. Meillä kaksi hoidettu kotona ja kolma soli opk:ssa ikävuodet 3-5 ja ero on tosi selkeä, myös kaveripiirin molemmanlaisia lapsia katsoessa. Kiusaamiset eivät takuulla johdu kotihoidosta, päinvastoin!



Ole onnellinen, että voit antaa lapsellesi parasta mahdollista eli aikaasi!

Meillä on pieni kyläkoulu, ekalle luokalle tuli vain 6 lasta. Päiväkodissa oli kyllä liuta eskarilaisia, mutta menivät toiseen kouluun. Täällä maalla muista eskarilaisista vain 2 oli hoidossa pph:lla, muut kotihoidossa. Ehkä kaupungissa paremmin tutustuu tuleviin luokkakavereihin.

Ja kyllä sinä varmasti sen itsekin tiedät:)



Kyllä meille joka vuosi tulee eskariin lapsia, jotka eivät ole aiemmin olleet hoidossa. Ja olen hyvin onnellinen heidän puolestaan. Vaikka meillä hyvä päiväkoti onkin.

Tutustumaan tuleviin koulukavereihinsa.

virhettä!!! Nyt herätys! Päivähoitopaikka on sitä varten, että JOS vanhemmat eivät pysty hoitoa muutoin järjestämään. Näin siis pääsääntöisesti. Joten höpölöpö kaikille ihmettelyille, on vaan niin yleistä erityisesti päiväkotihoito, että ihmiset luulee kaikkien lasten olevan päikkärissä.

Kun meidän kuopus meni päiväkotiin 3-vuotiaana, niin ensimmäinen asia, mitä oppi sieltä oli kovaa puhuminen.:( Siellä ryhmässä hälinää riittää. Nyt kotona pitää välillä muistuttaa, että me kyllä kuulemme pienemmälläkin äänellä.

Itse menin kotoa suoraan eskariin ja olin aivan onneton sosiaalisissa taidoissa. Pelkäsin kovasti ryhmätilanteita ja jonkin verran kiusattiinkin arkuudestani. Suurin osa tunsi toisensa ennestään, minä en ketään. ensimmäisen kaverin sain vasta kevätlukukaudella.

isossa ryhmässä.Itsellä äärimmäisen hyviä kokemuksia siitä,että lapset ovat olleet päiväkodissa vain eskarivuoden ja kaikkien kohdalla on kiitelty myös sosiaalisia taitoja. Uskomatonta ajatella,että lapsi ryhmäytyy vain päiväkodissa,hoh hoijaa.

menneet suoraan eskariin. Ovat jo murkkupoikia ja hyvin tasapainoisia ja hyvin pärjänneet.



Se, mikä heissä on erilaista on tämä, että uskaltavat poikeat ympäristöstään. Eli juuri opettaja sanoi, että positiivista palautetta tulee jatkuvasti hänelle avustajilta ja muilta opettajilta. Eli uskaltavat olla osallistumatta kiusaamiseen, cap-muotiin ja persenäkyy-housuihin. Uskaltavat jutella tunnilla ja pitävät koulutusta tärkeänä. Hyvä itsetunto kummallakin, mistä on myös tullut useaan otteeseen vuosien varrella palautetta.



Ovat siis ehkä vähän erilaisia nuoria juuri siinä suhteessa, että eivät mene lauman mukana. Vahvoja persoonia kumpikin ja panostavat koulunkäyntiin.



Joten lapsesi ei menetä mitään, vaikka ei mene päiväkotiin saamaan koulutetun henkilökunnan virikkeitä jos vain itse satsaatte lapseenne.



Eri asia on tietenkin jos lapsi vain päivät pitkät katsoo videoita. Mutta itse kävin heidän kanssaan kerhoissa, ulkoilimme paljon, teimme eskarityylisiä tehtäviä kotona, askartelimme, harrastimme liikuntaa yms.

Meillä jo appivanhemmat alkoivat puhua vauvan viemisestä hoitoon, kun kaveri oli vasta 1v. Olivat itse vieneet koko lapsikatraansa 70-luvulla vauvoina hoitajalle... Ja juu-u, nyt eletään 2000-lukua, muttei se meinannut menn perille. Anoppi jankkaa jatkuvasti tavatessamme, että joko olette hoitopaikkaa hakeneet X:lle? Ja huolehtii just näiden sosiaalisten, leikki- ym. taitojen kehittämisestä. Ja meidän poika on todellakin neuvolan mukaan ihan joissakin asioissa ikäistään edellä.



Itse haluan hoitaa lastani kotona, muttei se näytä menevän perille. Moni tuttummekin kyselee, että joko olen töihin lähdössä ja neuvomassa että kannattaa hakea paikkaa pväkodista, edes osapäiväisesti, kun se tekee niiiiin hyvää lapselle.



Mikä ihmeen luulo toi on? Itse muistan kärsineeni päiväkodin hulinasta ja melusta, viihdyin paremmin perhepäivähoitajalla. Olen kasvatustieteiden maisteri ja 100%:n varma siitä, että kehityksen kannalta kotihoito on pienelle (alle 3 v.) paras vaihtoehto!

Eli uskaltavat olla osallistumatta kiusaamiseen, cap-muotiin ja persenäkyy-housuihin. Uskaltavat jutella tunnilla ja pitävät koulutusta tärkeänä. Hyvä itsetunto kummallakin, mistä on myös tullut useaan otteeseen vuosien varrella palautetta. Ovat siis ehkä vähän erilaisia nuoria juuri siinä suhteessa, että eivät mene lauman mukana. Vahvoja persoonia kumpikin ja panostavat koulunkäyntiin.

Päiväkodissa usein jo opitaan tuo "laumaelämä", pitää olla samat lelut, samat vaatteet, ja käyttäydytään muutenkin kuten kaikki muutkin..

Minä vein ennen eskaria puoleksi vuodeksi päiväkotiin, koska päivisin ei ollut yhtään samanikäisiä lapsia missään. Päiväkerhossa muut olivat 4-vuotiaita.

Kyllä siinä eskariryhmässä on nyt pari, jotka tulivat "suoraan kotoa". Vähän ovat ainakin nyt aluksi ulkopuolisia, kun eivät tunne muita, joilla kaverisuhteet muodustuneet jo viime vuonna. Eivtä oikein keskenäänkään leiki, kun ovat eri sukupuolia.

Mutta eiköhön tuo tilanne korjaannu syksyn aikana.