Kamala syyllisyyden tunne, kun 5v. lapsi on kotihoidossa?
On meidän kuopus, muut ovat jo koulussa. Molemmat vanhemmat käydään töissä, mutta saadaan sumplittua työvuorot niin, että pystytään hoitamaan lapsi kotona. Käy kerhoa 2x/vk. On ihan reipas, osaa leikkiä muiden kanssa ja touhutaan sit kotona mitä milloinkin.
Jotkut ihmiset vaan pitää meitä omituisena, kun tuon ikäinen ei ole päiväkodissa. Ottaa pattiin, kun aina jonkun kysyessä lapsen hoitopaikasta, me saadaan ihme kommetteja tai sitten ovat ihan hiljaa.
Sanokaa nyt, tehdäänkö me joku ihan peruuttamaton virhe, kun ei ole hoitopaikkaa haettu?
Kommentit (26)
kun muut olivat olleet päiväkodissa jo aiemmin.
Kerhossa kävin kyllä, enkä siellä ollut arka. mutta kerho olikin täynnä ohjattua toimintaa. Eskarissa kun oli vapaata leikkiä, en osannut ottaa kontaktia muihin. Itse tuon huonon kokemuksen vuoksi vein omat lapseni päiväkotiin jo 3-4-vuotiaina.
koulun eskariin tuleekin usein juuri näitä kotona olleita, joten siellä ei niinkään ole niitä ongelmia, etteikö pääsisi "porukkaan mukaan".
Päiväkodissa olleet automaattisesti jäävät sinne myös eskariin, ja tokihan silloin on enemmän noita kaveriporukkaan pääsemis ongelmia.
eikä tuijottele päivät pitkät tv:tä tai pelaile jotain konsolipelejä. Osalla kotihoidettuja kun tuppaa olemaan aika yksipuolista se päiväohjelma.
Suuna päänä puolustellaan kotihoidon autuutta mutta totuus on että monilla lapset on lähes heitteillä siellä neljän seinän sisällä. Lastenohjelmien parissa saattaa helposti vierähtää jopa 4-5 h joka päivä.
Jos kaikki ovat tyytyväisiä niin mikä ei! Anna kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Pieni lapsi ei opi vuorovaikutustaitoja olemalla liian aikaisin liian suuressa ryhmässä. Kerho kuulostaa hyvältä ja ehkä teillä on piha- tai muita kavereita joita nähdään välillä, Eskarissa ja koulussa ehtii hyvin oppia ryhmätaitoja!
Mitä teette? Katsooko lapsi telkkaria/dvd:tä 5h päivässä? Vai miten ne päivät kuluu? Kehittävästi askarelle....:)? Miksi on syyllinen olo? Niin miksi?
kotihoidosta voisi kokea syyllisyyden tunteita.
Meillä on lapset olleet aina kotona, nyt tokaluokkalainen meni aikanaan suoraan kotoa eskariin koululle, joka oli mielestäni mahtava ratkaisu. Pääsi suoraan tulevaan kouluun, oppi eskarivuoden aikana kulkemaan koululle, kun vietiin ja haettiin.
Ei kyllä ollut minkäänlaisia ongelmia sopeutua ryhmään, vaan on aina ollut tosi reipas eskari ja koululainen. Osasi lukea ja kirjoittaakin ennen kouluun menoa, ettei taidoissakaan ainakaan jäljessä muita ollut.
Seurakunnan kerhossa kyllä kävi ennen eskaria, että sai ikäseuraa välillä.
Nytkin meillä on kotona 5v (käy myös kerhossa pari kertaa viikossa pari tuntia) ja hänkin menee ensi syksynä suoraan kotoa eskariin koululle.
Samoin sitten menee aikanaan 3v:kin.
Minusta rauhallinen lapsuus kotona on parasta mitä voin lapsilleni antaa.
Olen kyllä reilun 1½ vuotta tehnyt samalla töitä, mutta se nyt ei lasten elämään juurikaan vaikuta.