Mitä tehdä jos saa down-lapsen eikä halua pitää sitä?

ja tietää, miltä tuntuu pidellä vastasyntynyttä lasta ja katsella sitä ja tuntea se rakkaus, voisi sanoa, ettei pystyisi pitämään synnyttämäänsä down -lasta. t. erittäin väsynyt normaalin lapsen äiti, joka uskoo silti kaiken vitutuksen alla rakastavansa lastaan ..

et tiedä ihmisluonteesta mitään.

Kyllä naisia ja äitejä on paljonkin, jotka eivät tunne rakkautta vammaista vastasyntynyttä kohtaan. Eivät milloinkaan. Meitä on moneksi.

Lapsia jätetään synnärille Suomessakin.

annat sen lastensuojeluviranomaisille adoptoitavaksi. Näinhän kohtuullisen monet äidiksi sopimattomat äidit tekevät.

Lasta toivon mutta pahin pelkoni on että lapsi on juurikin down tms muuten syntymästään saakka vammainen.



Ymmärrän kyllä että 4v kiipeilytelineestä putoava lapsikin voi vammautua pysyvästi ja kukaan ei tuossa vaiheessa luovu enää lapsestaan, mutta siis nimenomaan pelkään sitä että lapsi olisi syntyessään vammainen, tuskin pystyisin sitä pitämään :/



Noh, tänne turha avautua kun täällä on heti 100 mammaa huutamassa samaa soopaa että miten joku voi ajatella noin..

sun kannattaisi keskustella ajatuksistasi vaikkapa neuvolassa. Ymmärrän kyllä tavallaan ajatuksesi, sillä jos lapsi on vakavasti vammainen niin tuskin häntä edes kotiin päästetään pitkään aikaan ja odotettu elinikäkin on lyhyt. Lievästä vammasta en sen sijaan ajatuksiasi tajua, sillä lievä down ei todellakaan ole niin vakava asia ja sen kanssa oppii elämään. MIksi pelkäät että lapselle voisi tulla down? Kyllähän raskaus ja synnytys on aina tavallaan riski vaikka mille mutta siinähän sekoaa pää jos alkaa etukäteen miettiä mitä kaikkea voi tapahtua. Se on sitten vain elettävä tilanteen mukaan..

Siinä saa tietää varmuudella onko lapsella down-syndrooma. Ja siinä selviää muutama muukin kromosomi-poikkeama. Mutta vammaisuuttahan on muunkinlaista kuin kromosomeista johtuvaa. Ne eivät näissäkään tutkimuksissa selviä. Mutta, joo, down selviää.

siksikö kun se näkyy päälle?



Mun lapseni on vammainen, mutta tavalla jota ei voinut nähdä raskauden aikana mistään eikä edes muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana. Silti vamma on ollut hänellä koko ajan. Vamma on vaikea ja vaatii paljon työtä koko perheeltä. Olen joskus miettinyt, että joku down tai joku muu sellainen älyllinen kehitysvamma, joka olisi päivänselvä, näkyisi ulospäin ja kehitys olisi ennustettavissa, olisi paljon helpompi. Ainakin sitä tiedettäisiin, miten lasta pitää hoitaa ja kuntouttaa, toisin kuin nyt kun aina saa arvailla ja ihmetellä että mistä olisi eniten hyötyä ja vähiten vahinkoa, eikä mitään selvyyttä ole eikä taida koskaan tullakaan. Minä en myöskään täysin ymmmärrä, mitä eroa sillä on, vammautuuko lapsi myöhemmin vai onko jo syntymässään vammainen. Meidän lapsi oli jo syntymässään vammainen ja erilainen, mutta kyllä minä häntä silti rakastin ja rakastan.



Mut joo, Suomessa on laillista antaa lapsensa adoptoitavaksi, eikä tässä ole mitään erityissäännöksiä sen suhteen, onko lapsi terve vai ei, kyse on vain vanhempien kyvystä ja halusta huolehtia lapsestaan. Sosiaalityöntekijöihin kannattaa ottaa yhteyttä joko jo ennen synnytystä tai mahdollisimman pian sen jälkeen, he hoitavat byrokratian. Adoptioon annettava lapsi jää yleensä sosiaalityöntekijöiden huostaan suoraan sairaalassa, vaikka äiti saa nähdä lastaan sen parin viikon harkinta-ajan ajan.

ja jos vauva on terve niin juoksette sairaalaan ja annatte tutkia sen ja sut. ja jos se on sairas niin kääri se lämpimästi vaatteihin ja lykkää neuvolan ovesta vaunuissa sisään ja juokse pois. helppoa.

Siinä saa tietää varmuudella onko lapsella down-syndrooma. Ja siinä selviää muutama muukin kromosomi-poikkeama. Mutta vammaisuuttahan on muunkinlaista kuin kromosomeista johtuvaa. Ne eivät näissäkään tutkimuksissa selviä. Mutta, joo, down selviää.

noin 50% varmuudellakohan se oli...

siksikö kun se näkyy päälle?

Tosiaan helpompaa olisi ollut, jos vamma näkyisi päällepäin, eikä tarvisi selitellä lapsen käytöstä tai silloin alussa lääkäreille, jotka oli sitä mieltä että äidin päässä on vikaa kun luulee ettei lapsi ole normaali.

Downithan on lisäksi usein vain lievästi kehitysvammaisia, oppivat puhumaan ja monet lukemaankin.

Siinä saa tietää varmuudella onko lapsella down-syndrooma. Ja siinä selviää muutama muukin kromosomi-poikkeama. Mutta vammaisuuttahan on muunkinlaista kuin kromosomeista johtuvaa. Ne eivät näissäkään tutkimuksissa selviä. Mutta, joo, down selviää.

noin 50% varmuudellakohan se oli...

ja tietää, miltä tuntuu pidellä vastasyntynyttä lasta ja katsella sitä ja tuntea se rakkaus, voisi sanoa, ettei pystyisi pitämään synnyttämäänsä down -lasta.





t. erittäin väsynyt normaalin lapsen äiti, joka uskoo silti kaiken vitutuksen alla rakastavansa lastaan ..

kun ihan tavallisia kehitysvammaisia ihmisiä on paljon.

Lähdin kotiin 9 pisteen vauvan kanssa ja nyt meillä kotona 9v. kehitysvammainen poika eli saatat lähteä sairaalasta ihan terveen lapsen kanssa, joka on kehitysvammainen tai autistinen tai jopa kumpaakin.

Kyllä kait sen lapsen saa sinne jättää, mutta sossu kutsutaan paikalle.

minulle down-lapsi olisi liian vammainen. Ihmettelen miten vaikeasti vammaisten vanhemmat pystyy ja jaksaa lasta.

kaikki "rakastu" heti vastasyntyneeseen vauvaansa. Toisille kiintymys kasvaa ajan myötä.

Vakavimmat syndroomat eivät näy missään sikiöseulonnoissa eikä muuten näy downkaan, ellei vauvalla ole myös muita vakavia sairauksia kuten sydänvika tms.

Vakavimmat syndroomat eivät näy missään sikiöseulonnoissa eikä muuten näy downkaan, ellei vauvalla ole myös muita vakavia sairauksia kuten sydänvika tms.

Istukka- ja lapsivesipunktiossa saa 100% varmuudella tietää, onko down-syndroomaa vai ei.

Siinä saa tietää varmuudella onko lapsella down-syndrooma. Ja siinä selviää muutama muukin kromosomi-poikkeama. Mutta vammaisuuttahan on muunkinlaista kuin kromosomeista johtuvaa. Ne eivät näissäkään tutkimuksissa selviä. Mutta, joo, down selviää.

noin 50% varmuudellakohan se oli...

Mutta 99,jotain varmuus kuitenkin. potilasvahinkokeskuksessa on kuitenkin käsitelty aikanaan tapausta, jossa ooi tehty istukkabiopsia, joka antoi lapselle "terveen" paperit. Lapsella oli kuitenkin Downin syndrooma, ja se ei ollut paljastunut biopsiassa, koska istukassa oli ollut jäljellä vielä terveitäkin soluja aivan raskauden alkuvaiheista. Istukan solujen mosaikismista tms. kyse. Vastaavia tapauksia löytyy maailmalta parisenkymmentä.

todellakin paras vaihtoehto , jos ei itse koe kykenevänsä lapsesta huolehtimaan, on antaa lapsi adoptoitavaksi. Kyllä vastasyntyneelle varsinkin perhe löytyy helposti oli sitten kyseessä vammainen tai terve lapsi. Mikäli lapsen vammat ovat hyvin vaikeat voi toki olla mahdollista, että siinä tilanteessa hän päätyy hoitolaitokseen, mutta parempi sielläkin on kasvaa kun vanhemman kanssa, joka ei halunnut lasta.



ja kuten todella moni totesikin down syndrooman voi nähdä lapsesta, mutta iso osa jos ei suurin osa lasten vammoista vaikeistakin on sellaisia, ettei niitä vielä nähdä vastasyntyneestä vaan tulevat esiin myöhemmin kasvaessa kun kehitys ei etenekkään normaalia mallia.

Siinä saa tietää varmuudella onko lapsella down-syndrooma. Ja siinä selviää muutama muukin kromosomi-poikkeama. Mutta vammaisuuttahan on muunkinlaista kuin kromosomeista johtuvaa. Ne eivät näissäkään tutkimuksissa selviä. Mutta, joo, down selviää.

noin 50% varmuudellakohan se oli...

Mutta 99,jotain varmuus kuitenkin. potilasvahinkokeskuksessa on kuitenkin käsitelty aikanaan tapausta, jossa ooi tehty istukkabiopsia, joka antoi lapselle "terveen" paperit. Lapsella oli kuitenkin Downin syndrooma, ja se ei ollut paljastunut biopsiassa, koska istukassa oli ollut jäljellä vielä terveitäkin soluja aivan raskauden alkuvaiheista. Istukan solujen mosaikismista tms. kyse. Vastaavia tapauksia löytyy maailmalta parisenkymmentä.

Olin siis niin väärässä, ei olekkaan 100% varmuus vaan onkin tarkalleen 99jotain% varmuus, peräti.