Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kadun aborttia niin paljon :(
23.08.2010 |
Ei tarvitse saarnata, mutta halutessaan saa toki, jos siitä tulee hyvä mieli itselle.
Aiemmin ajattelin ehdottomasti lapsilukumme olevan tässä, mutta nyt keskeytyksen jälkeen tuntuu jatkuvasti, että meiltä "puuttuu" se yksi lapsi.
Vauvan "tekeminenkin" on käynyt mielessä, niin suuren kolon ja tuskan keskeytys jätti.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no tehtyä ei saa tekemättömäksi sen kanssa täytyy elää,mutta ei pidä sen antaa pilata loppu elämäänsä,aina pitää ajatella positiivisesti sillä elämän asenteella pärjää melko pitkälle.eli jos siltä tuntuu hanki vielä yksi lapsi,pääasia että lapsia rakastetaan ja opetetaan niille miten käyttäydytään!älä jää hautomaan mitä ennen oli tai mitä ennen uli tehtyä jatka elämää iloisin mielin!kaikella on tarkoituksensa!
Tehtyä ei saa tekemättömäksi ikävä kyllä. olet varmasti abortti tilanteessa punninnut kaikkia asiat tarkkaan läpi, eikös? ei ole varmaankaan hetken mielijohde tehdä abortti. Olitteko miehesi kanssa molemmat asiasta samaa mieltä? Nyt täytyy surra suru pois. itkeä kun itkettää ja puhua jollekkulle luottohenkilölle, mah.parhaalle ystävälle tai kenelle pystyt. ja käydä asia myös miehesi kanssa läpi. Surun kynnys ylittyy aikanaan kun olette siihen valmiita. netissä on varmasti paljon vertaistukiryhmiä. ja nlassakin voi puhua. he voivat auttaa eteenpäin, myös ammattiauttajalle, jos tuntuu ettei omin/ystävien/perheen voimin pääse asiasta yli. eräs ystäväni päätti kanssa että kolme lasta saa riittää. tuli raskaaksi, teki abortin. itkee vieläkin jos asiasta puhutaan, vaikka on monta monta vuotta sitten tehty. suru voi nousta pintaan pitkänkin ajan jälkeen. kun näkee toisia vauvoja jne jne. aika parantaa, toisilla nopeammin toisilla hitaammin. Otat nyt rauhassa oman aikasi surra. ja ei kyyneliä tarvitse hävetä jos ne tulevat pintaan. Ajattelitte perheenlisöystä. onko abortista ns. riittävä aika että olet henkisesti valmis, eikä uusi vauva ns.ole vain korvike menetetylle vauvalle? tietenkin rakastaisitte vauvaa yli kaiken ja olisi tervetullut, jos tulisi. mutta surisitko sitten enemmän menetettyä vauvaa, kun mietit että millainenhan hän olisi jne jne. Asiaan ei ole helppoa tietä, toivon teille oikein paljon voimia jaksaa surun yli!! ja Toiv.tulevaisuus alkaa pikkuhiljaa näyttää valoisammat puolensakkin!!
Tulin pian synnytyksen jälkeen raskaaksi ja tein abortin. Olin varma, että en jaksaisi raskasta vauva-aikaa ja uutta raskautta samaan aikaan. Ratkaisu on kaduttanut siitä lähtien. En voisi enää koskaan tehdä aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saarnaa, mun ajatus on että anna lapsen syntyä jos on syntyäkseen. Huono omatunto tarkoittaa ettet sydämessäsi hyväksy tekoasi.
Mulla oli nuorena sellainen tilanne että ahdisti älyttömästi sekä lapsenteko että abortti ja tyhmä kun olin, en osannut edes ystävälle puhua...
No, tein abortin ja masennuin sitten sinä vuonna.
Tein abortin pääsiäisenä ja kappas vaan mun lapseni jonka päätin vuosia myöhemmin vastaanottaa, syntyi pääsiäisenä.
Vasta vuosikausia myöhemmin tajusin mistä se ahdistus nuorena kumpusi, se johtui hyväksikäytöstä ja se teki sen älyttömän ahdistuksen mulle(silloin en muistanut koko asiaa).No, nyt mulla on lapsi enkä antais pois ikänä.
Tein abortin pääsiäisenä ja kappas vaan mun lapseni jonka päätin vuosia myöhemmin vastaanottaa, syntyi pääsiäisenä. .
eipä ollut aiemmin tullut edes mieleenkään, mutta minunkin lapseni on syntynyt samaan aikaan kuin olen viisi vuotta aiemmin tehnyt abortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taistelen itsekin tällä hetkellä omatuntoni kanssa, mutta vuosien takaiset ystävieni sanat auttavat pahimmissa tilanteissa. Yksi uskoi, että Äiti Maa laittoi minut tekemään tämän valinnan, sillä en oisi selvinnyt yksin lapsen kanssa tai se olisi tullut kesken joka tapauksessa. Toinen ystäväni sanoi, että syntymätön lapseni oli tarkoitettu minulle enkeliksi, minusta huolehtimaan. On siis aivan sama mihin uskoo, mutta jos uskoo johonkin, niin täytyy uskoa, että jokaisella abortillakin on tarkoituksensa.
Abortin tehtyään pitäisi uskaltaa käsitellä menetystään kuten keskenmenoa. Vaikka tämä ajattelumalli ei saisikaan muilta hyväksyntää, se voi silti auttaa abortin jälkikäsittelyä.
Kaikki on pakko kestää ja jaksaa. Abortoitu lapseni täyttäisi nyt joulukuussa 3-vuotta, mutta näillä eväillä mennään eteenpäin.
Toisaalta, olin teininä tekemässä aborttia ja minut puhuivat ympäri niin sairaanhoitajat ja lääkärikin terkkulassa. Päätin pitää lapsen aivopestynä. Mutta keskenmeno tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se unohtuu. Itse tein abortin n. 3 vuotta suitten ja eka vuosi oli kamala. Kaduin ja inhosin itseäni. Sittne se on pikkuhiljaa unohtunut kokonaan. Eihän siitä tiedä olisiko elossa edes loppuun asti selvinnyt, monet raskauksista päättyy keskenmenoon jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huolehtia siitä ehkäisystä, niin ei tarvitse näinkään yleviä miettiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi välttämättä mennyt loppuun asti hyvin? Et voi tietää, mitä olisi oikeasti tapahtunut. Abortti tehdään niin aikaisin, että myöhemmilläkin viikoilla on keskenmenon riskiä jkv jäljellä. Minä esimerkiksi puntaroin abortin kanssa, saatuani tietää tulleeni raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Elämäntilanne, pienet lapset, aina poissa oleva mies, jaksaminen, perheen sairaudet ja kaikki olisi aborttia puoltanut, mutta en kuitenkaan voinut sitä tehdä. Vauva kuoli sitten kohtuun viimeisillä viikoilla. Jos olisin tehnyt abortin, olisin varmaan aina ajatellut, että nyt se vauva olisi tuon ja tuon ikäinen ilman toimintaani, ja ollut hirveissä syyllisyydentunnoissa.
Alue: Aihe vapaa
ja tehdä surutyö, oletko ihan varma, että uusi vauva auttaisi tähän? Aika iso vastuu vauvalle...