Kuka tai mikä on sinun elämäsi laivan "kapteeni"?

Kristinusko ja Raamattu ja ne riittävät hyvin, tuli mitä tuli ja paljon on tullut todellakin.

se on kyllä ihan minä itse. Toki on tärkeitä ihmisiä joiden mielipidettä kunnellaan, mutta loppuviimeeksi se olen minä joka tekee minn elämäni tärkeät päätökset. Aina.

Tiedät aina, mikä on varmasti oikea valinta ja silleen?

ja tästä kysymyksestä tulee nyt se mieleen. Mutta sillä ei totta vieköön ole mitään valtaa mun elämässä. Ihan puistattaa koko ajatus.

Yrität kuitata huumorilla jotakin

tässä yksi versio kertomuksesta, jonka alkuperäistä kirjoittajaa en tiedä. Tästä on olemassa hiukan eri versioita:



Eräällä retkellä ennen nukkumaanmenoa pieni tyttö tuli nykäisemään johtajaa hihasta ja kysyi, että voisiko hän mennä rantaan vilkuttamaan isälleen, kun tämä menee ruotsinlaivalla ohi. Pienen kiistelyn jälkeen johtaja suostui ja koko ryhmä lähti yhdessä alas rannalle, eihän tyttöä nyt yksinkään voinut pimeälle rannalle päästää. Laivaa ei näkynyt, odoteltiin ja katsottiin vähän säälivästi pientä tyttöä. Vaikka laiva tulisikin, niin eihän sieltä kaukaa mitenkään näkyisi kenenkään vilkutusta, vaikka väylä aika läheltä Kämpän rantaa kulkeekin.



Oli ihan pimeää. Odoteltiin ja ajateltiin jo lähteä pois, kun laiva vihdoin ilmestyi näkyviin. Silloin pieni tyttö otti taskustaan taskulampun ja alkoi tuikuttaa sillä kohti laivaa. Laiva tuli lähemmäs. Ajateltiin jo lähteä takaisin Kämpälle, eihän tyttö mitenkään voinut erottaa isän vilkutusta kannelta. Tyttö oli kuitenkin sitkeä ja jatkoi tuikuttamista. Yhtäkkiä laivan suuret valonheittäjät syttyivät palamaan ja seisoimme kirkkaassa valokeilassa. Valot sammuivat ja laiva meni menojaan. Olimme aivan ällikällä lyötyjä. Kun hiljaisina nousimme polkua pitkin Kämpälle, joku vihdoin kysyi tytöltä: "Miten ihmeessä sun isä voi nähdä sun vilkutuksen ja miten ihmeessä se sai noi valot päälle?"



Pieni tyttö vastasi hymyillen: "No se lupas. Mun isä on ton laivan kapteeni ja se lupas!"



Rukous: Jospa mekin voisimme oppia luottamaan, että Isä on luvannut, että hän kyllä kuulee. Vaikka meidän äänemme olisi kuinka pieni tahansa -huuto tai kuiskaus - niin hän kuulee ja vastaa. Sillä hän on meidän Isä ja hän rakastaa meitä.

Ja niin totta!

tajuaa sen, että kyllä se juurikin on noin!



Jotkut tajuavat jo nuorina, jotkut vanhempina, jotkut eivät koskaan, mutta



Raamatussa on oikeasti kaikki elämänohjeet ja niitä noudattamalla asiat sujuvat aina, tuli mitä tuli!

ja tämä on vastaukseni siitä huolimatta, että olen uskossa. jumala ei pakota minua mihinkään, eikä hän myöskään estä minua tekemästä asioita. Vastuu on aina itsellä.



Se miksi olen niin hyvä kapteeni, johtuu kyllä varmaan hyvin pitkälle jumalasta. Ja siitä, että minulla on fiksu puoliso. Ja siitä, että teen elämäni ratkaisut hyvin tietoisesti, en ajelehtien. Haen myös aktiivisesti ympärilleni viisaita ihmisiä, joilla on tietoa, taitoa ja kokemusta. ja olen nöyrä ja haluan oppia.

jumala ei pakota minua mihinkään, eikä hän myöskään estä minua tekemästä asioita. Vastuu on aina itsellä.

Tosiaankin, oli ihminen uskovainen tai ei, mikä on ihmisessä erikoista on hänen "vapaa tahtonsa" eli hän voi päättää, miten hän elämäänsä elää. Siksi tuollaiset "kapteeni-vertaukset" kuulostavat - anteeksi vain - ainakin minusta jonkun muun selän takana piilottelulta ja haluttomuudelta ottaa vastuu omasta elämästä.

yritan olla mahdollisimman hyva ihminen ja silloin on itsella onnellinen ja tasapainoinen olo.

Kyllä mä uskon itseeni. Ja muut lähimmät ihmiset ovat tukena elämässä.



Uskon, että hyvät teot tuovat hyvää elämään. Elämä ei aina ole helppoa, mutta kun jaksat uskoa itseesi ja osaat pyytää apua muilta tarvittaessa, se vie pitkälle.



Jonkin verran uskon jonkinlaiseen kohtaloon, tietyt asiat on tarkoitettu tapahtuvaksi. Joskus epätoivoinen hetki muuttuukin toivoksi ja jokin vaikea asia selviääkin helposti. Kun vain ei luovuta.

jumala ei pakota minua mihinkään, eikä hän myöskään estä minua tekemästä asioita. Vastuu on aina itsellä.

Tosiaankin, oli ihminen uskovainen tai ei, mikä on ihmisessä erikoista on hänen "vapaa tahtonsa" eli hän voi päättää, miten hän elämäänsä elää. Siksi tuollaiset "kapteeni-vertaukset" kuulostavat - anteeksi vain - ainakin minusta jonkun muun selän takana piilottelulta ja haluttomuudelta ottaa vastuu omasta elämästä.

Yleensähän jumalan tahdon ilmaisevat seurakunnan johtohahmot. Ja jos jumala juttelee suoraan seurakuntalaiselle, täytyy jumalan tahdon olla yhteneväinen seurakunnan johtohahmojen mielipiteiden kanssa.

Ja juu, minusta nuo elämän kapteeni -jutut ovat pelottavia. Minusta tuo kuulostaa henkiseltä alistamiselta ja rankalta vallankäytöltä. Sitten kun ihmiset eivät enää itse päätä elämästään, tahtoo jumala uskovaisen maksavat kymmenykset seurakunnalle jne.