Kerro tarina kamalimmasta työpaikastasi tai ammatistasi

Piti istua tietokoneella ja naputella jotain lukuja ruutuun.

Siellä piti olla mustat kengät. Meille sanottiin, ettei kannata hankkia kovin kalliita työkenkiä, koska keittiön lattialla oleva rasva kuluttaa niiden pohjat puhki. Ajattelin että höpsis, on se nyt kumma jos kengät kuluvat jostain rasvaisesta lattiasta.



Ja kas: muutaman kuukauden kuluttua molempien kenkieni pohjissa oli ISOT reiät läpi asti!

Idiootti pomo.

ja se työ olikin oikeasti puhelinmyyntiä. Se "haastattelu" oli siis että soitettiin puhelinluettelosta ihmisille että "haluatko ostaa minulta tätä vai et?"



Kamalin

Hoidokkeina myös apinoita. Oli aika rankkaa, etenkin henkisesti mutta välillä myös fyysisesti.

henkilöstöravintolassa ja pitopalvelussa. Kahvi keitettiin semmosessa isossa pönttökeittimessä, ja jos kahvia jäi päivän päätteeksi yli, se kaadettiin kattilaan ja seuraavana aamuna lämmitettiin ja kipattiin sinne kahvinkeittimeen asiakkaitten juotavaksi.



Pomo oli ihan hirveä kusipää, onneksi en ole mikään herkkä tyyppi, monen muun se sai itkemään haukkumisellaan. Itse osasin olla välittämättä.

pyörätuoli-ihmiselle. Se oli niin kamalaa ja nöyryyttävää kantaa viinaa sen kotiin ja juottaa pillillä. Välillä piti istua yömyöhään baarissa ja pidellä pilliä.

Työntekijöille ei ollut edes talon puolesta puhdasta juomavettä vaan se piti kantaa kotoa mukana.

Halleissa +50 lämmintä.

Kahvitauko kesti 11 minuuttia ja sitä ei saanut viettää siinä hallissa jossa oli vaan jouduit kävelemään halliin jossa kahvinurkkaus (1 pöytä ja 2 tuolia, 15 työntekijälle).

Kävelymatka taaimmaisilta kasvihuoneilta saattoi olla 5 minuuttia ja se vähennettiin kahvitauon ajasta.

Vessassa käymiseen piti pyytää lupa ja se vähennettiin kahvitauon ajasta.

Ja kyllä, näitä "taukoja" seurattiin kello kädessä.

Omistaja nainen oli täysin sekaisin, antoi ohjeen ja kun teit ohjeen mukaan tultiin huutamaan että mitä helvettiä sä tollasta menet tekemään ja väitettiin ohjetta ihan joksikin muuksi.

Jos sanoit vastaan sait potkut.

Palkat aina myöhässä tai kaikkia tunteja ei oltu laskettu.

Tunnit piti merkata yläs kuukausikalenterista leikattuun sivuun, jokaisen päivän kohdalle, joku sai kalenterin kuvastakin huutoa, kun omistaja vihasi koiria ja muistaakseni kuvassa koiranpennun kuva.

Ylitöitä "sai" tehdä vuorokaudet ympäri ja pyhinä tietenkin normaalin tuntitaksan mukaan.

Työ oli muutenkin niin fyysisesti raskasta että illalla ei jaksanut muuta kun kaatua paikat kivusta huutaen sänkyyn ja suoraan sängystä töihin.



Vuosiin paikassa ei ole enää ollut suomalaisia töissä joten orjuuttavat surutta aasialaisia työntekijöitä.

että puolet ajasta vakityöntekijä jäi "sairaslomalle" (jää aina kuulemma viikko siitä kun kesäapulainen tulee samalle osastolle). Ja koska yksin piti huolehtia kaikista elukoista ja ylitöitä ei saanut tehdä niin en ehtinyt syödä työaikana kertaakaan sillä osastolla.

Hoidokkeina myös apinoita. Oli aika rankkaa, etenkin henkisesti mutta välillä myös fyysisesti.

asiakkaitten sukulaiset vaativat mitä erinäisempiä juttuja ja asiakkaat taas toisia.

Asiakkaat huutavat ja tappelevat päivittäin, en saa ketään apuun.

Asiakkaani hoidan fyysisesti ja henkisesti, olen aina läsnä. Asiakkaan suvulle olen tilivelvollinen asiakkaani olotilasta päivittäin.



Huoh...



T. pph

Onko teille tullut traumoja noista työpaikoista? Oletteko nyt paremmassa paikassa?

lastenhoitajana muutaman kuukauden. Ainoa työpaikka, jossa olen kokenyt työpaikkakiusaamista. Siihen osallistuivat ryhmän lto ja päiväkodin johtaja ja vähemmässä määrin myös eräs lastenhoitaja. Puheitani vääriteltiin, minua mitätöitiin ja vapaa-aikaani puututtiin. Onneksi pääsin pois siitä paikasta.

Hesburgerissa. Pienessä kaupungissa joten vuorossa ei ollut kuin 2 työntekijää, toinen paistamassa hampurilaisia ja toinen kassalla. Kahvi- ja ruokataukoja ei ollut koskaan reilun vuoden aikana mitä olin siellä töissä. Vessassa sai käydä jos ei ollut asiakkaita pitkäksi jonoksi asti. Kesä- ja hiihtolomien aikaan oli aina paljon asiakkaita, joutui pidättelemään jopa tunteja pissaa.Kerran viikossa oli 1-2 tunnin palaveri, johon oli pakko osallistua, siitä ei saanut palkkaa.



Pahinta oli kuitenkin se rasvan haju mikä tarttui vaatteisiin, hiuksiin, ihoon. Kun lopetin siellä työt, poikaystävä sanoi 2vk kuluttua etten enää haise rasvalle.

Nyt hoitovapaalla. Menin moikkaamaan työkavereita, piti keskustella samalla apteekkarin kanssa töihin paluusta yms. ja tehdä hlö-kunta ostoksia. Apteekkari(lapseton, perheetön, seksuaalisesti poikkeava mies) hyökkäsi keittiöstä kesken ruokailun huutamaan naama punaisena, räkä lentäen että mulla ei ole mitään asiaa tulla tänne, enkä saa alennuksia jne. Lähdin pois ilman keskusteluja ja ostoksia. Viikon päästä sain kirjallisen varoituksen kotiin. Tämä oli vain jäävuoren huippu. Äijän kanssa ollut ongelmia koko 5 vuotta kun ollut apteekkarina meillä. Ennen kiusannut väkeä toisessa pienessä maalaisapteekissa. Olen toiseksi viimeinen "vanhoista työtekijöistä". Kaikki ovat lähteneet tai irtisanottu. Ukko on ihan sekopää diktaattori. Kiva mennä 2 kk:n päästä takaisin töihin!!

Nyt hoitovapaalla. Menin moikkaamaan työkavereita, piti keskustella samalla apteekkarin kanssa töihin paluusta yms. ja tehdä hlö-kunta ostoksia. Apteekkari(lapseton, perheetön, seksuaalisesti poikkeava mies) hyökkäsi keittiöstä kesken ruokailun huutamaan naama punaisena, räkä lentäen että mulla ei ole mitään asiaa tulla tänne, enkä saa alennuksia jne. Lähdin pois ilman keskusteluja ja ostoksia. Viikon päästä sain kirjallisen varoituksen kotiin. Tämä oli vain jäävuoren huippu. Äijän kanssa ollut ongelmia koko 5 vuotta kun ollut apteekkarina meillä. Ennen kiusannut väkeä toisessa pienessä maalaisapteekissa. Olen toiseksi viimeinen "vanhoista työtekijöistä". Kaikki ovat lähteneet tai irtisanottu. Ukko on ihan sekopää diktaattori. Kiva mennä 2 kk:n päästä takaisin töihin!!

Miesten pukuja valmistavassa yrityksessä olin hetken aikaa joskus opiskeluaikoina.



Järkyttävää työtä, jota tehtiin kuin robotti. Ei mitään mahdollisuutta sosiaaliseen kanssakäymiseen (paitsi tauoilla, joille leimattiin kellokortti mennen tullen).

pizzeriassa olin viikonlopputöissä lukioaikoina, pe-su, iltatyötä, 5e/tunti eikä mitään lisiä. Pomo lähenteli, toisinaan ahdisti minut nurkkaan ja yritti väkisin pussata, kun kielsin, vastasi vain että "älä sano minulle ei". Hän ymmärsi huonosti suomea eikä englantikaan oikein sujunut joten kommunikointivaikeuksia oli. Otin loparit puolen vuoden jälkeen.

Opintovapaan jälkeen minut siirrettiin asiantuntijatehtävistä sihteeriksi. Niitä töitä en tietenkään osannut, joten pomo sai jatkuvasti aiheen palavereissa kertoa, miten surkea olin.

jonka uusi yrittäjä oli vasta ostanut. Hänellä oli täysin utopistiset kuvitelmat yrittämisestä, isot investoinnit ja kassavirta näytti nollaa. Palkanmaksua lykkäsi ja lykkäsi ja kun viimein sain edes jotain, pakenin paikalta. Harmi sinänsä, ihan mukava ukko, mutta niin pihalla firmansa kanssa...

Se eläinten kärsimyksen määrä, ei niinkään tuotantotiloilla tai eläinkuljetuksissa, vaan ihan tavallisten ihmiset toimesta lemmikkejään kohtaan. Ette uskokaan, kuinka normaalina voi lemmikin omistaja pitää sitä, että koiran voi näyttelypäivänä jättää näyttelypaikan lähistölle kuumaan autoon ikkuna vain vähän raollaan. Tai isokokoisten koirien pito kerostaloasunnossa pieneen häkkiin tungettuna. Tai ulkokoiran sitominen puuhun perheen työpäivän ajaksi, jolloin iltapäivällä on koiran kaulassa enää n30cm naru, kun se on kiertänyt tylsyyksissään puuta ympäri ja naru on kiertynyt sen puunrungon ympäri.

Nämä esimerkit ovat sieltä lievemmästä päästä, mutta ihan jokapäiväisiä tehtäviä eläinsuojeluvalvojan toimessa. Kammottavimmat tilanteet ovat niitä, minne mennään eläinlääkärin ja poliisin kanssa.

Psyyke on tuossa hommassa kovalla koetuksella, tappouhkauksia satelee "eläinrakkaiden" lemmikinomistajien taholta harva se viikko.



Kaksi vuotta sitten lopetin tuon homman virallisesti, mutta vieläkin minulle tehdään ilmoituksia. Lähden monesti vieläkin nykyisen valvojan kaveriksi, jos pitää huostaanottaa suurempi määrä eläimiä, mutta varsinaista valvojan hommaa ei mun päänuppi enää kestä.