Lue keskustelun säännöt.
Mulla täällä kotona 1v3kk tyttö enkä tajua...
21.08.2010 |
miten joku voi vapaaehtoisesti viedä tuon ikäisen kunnalliseen hoitoon. Tajuan joo että toisille se on pakon sanelemaa mutta toiset vievät vain siksi kun eivät itse jaksa lastaan hoitaa...tuo on todella pieni lapsi vielä ja aivan avuton jossain tarhassa kun ei osaa kunnolla ilmaista itseään ja muutenkin pahin eroahdistuskausi menossa. Munisommat lapset olivat aikanaan hoidossa (eivät taaperoina kylläkään) tarhassa ja siellä pääsin näkemään millaista se touhu siellä pienten osastolla on. EI IKINÄ!
Kommentit (15)
suren kun joudun laittamaan varmaankin lapsen hoitoon, että "pääsen" töihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauheaa huutoa, häslinkiä, ovat aina kumossa ja toisten jaloissa itkemässä ulkona...säälittäis viedä oma pikku taapero sinne :(
pph:lle olen vienyt, päiväkotiin minustakin tuntuu pahalta viedä ihan pientä.
Tajuaisit, jos olisit ollut äitinä meidän tytölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olin siitä asti muualla kuin kotihoidossa.
Niin se vain on, ettei elämä ole täydellistä. Ennen kuin sain oman lapsen, ajattelin kuten ap. Mutta kun olin ollut vuoden oman muksuni kanssa, olin aivan kypsä. Kaikille ei sovi se, että on yksin vastuussa pienestä lapsesta, jonka hoitaminen pitää opetella alusta alkaen itse. Mullakaan ei ollut sisaruksia eikä mitään kokemusta lastenhoidosta. Aviomies näytti olevan vielä enemmän ulalla kuin minä, ja oma äiti sanoi, ettei tiedä vauvojen hoitamisesta mitään, koska vei mut hoitoon 2-kuukautisena ja siitä muutenkin oli jo monta vuotta.
Lapselleni hoitoon vieminen oli myös hyvä asia. Myönnän, että olosuhteet tarhassa ovat kaukana ihanteellisesta, mutta ainakin lapsi oppi siellä syömään kiinteitä ruokia ja juomaan lehmänmaitoa eikä ollut aina koko ajan tissin perään. Uskon, että hän sai sieltä myös vastustuskykyä, koska vaikka ensimmäisenä kahtena vuonna hän sairasteli aika usein, niin sen jälkeen on ollut hyvinkin terve.
Itsekin sairastelin vauvan kanssa kotona ollessani paljon enemmän kuin koskaan aiemmin aikuisena, aina vesirokosta alkaen.
kun ei pää kestä itsellä...mulla 3 lasta ja kaikki ovat oppineet ihan kotona syömään kiinteitä, potalle...kaikki voivat tehdä lapsia vaikka kaikki eivät voi heitä itse kasvattaakaan. Pitäis vaan ottaa huomioon, että lapsi on oikeasti edes jotenkuten kypsä hoitoon vasta 2-3v iässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä ei edes alle 3 vuotiaita oteta tarhaan vaan ohjataan suoraan perhepäivähoitajalle. olen itse aikonut viedä lapseni hoitoon tuossa melkein samaten kun äippäloma loppuu. syynä tähän päätökseen vain se että asuntolainan maksaminen on huomattavasti mukavampaa kun perheessä on 2 palkallista puurtajaa. en väitä ettemmekö tule toimeen näilläkin tuloilla mutta suorastaan yhtään ylimääräistä ei juuri ole ollut :(
meillä on mukavat phh :t joten hyvillä mielin vien lapseni hoitoon toki näillä näkymin on hoidossa n. 6h riippuen vuorotyöstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei pää kestä itsellä...mulla 3 lasta ja kaikki ovat oppineet ihan kotona syömään kiinteitä, potalle...kaikki voivat tehdä lapsia vaikka kaikki eivät voi heitä itse kasvattaakaan. Pitäis vaan ottaa huomioon, että lapsi on oikeasti edes jotenkuten kypsä hoitoon vasta 2-3v iässä...
Eipä meitä hyviksi äideiksi "luoda", omat kokemuksemme omasta lapsuudesta ja omien vanhempien hyvästä hoivasta antaa eväät omaan hyvään vanhemmuuteen.Surullista on että kasvava määrä taaperoita kasvaa päiväkodin ryhmässä liian "etäällä"äidistä että pystyisivät näitä hyviä kokemuksia saamaan ja niin heistä kasvaa sukupolvi äitejä joilla ei riittävästi eväitä omaan äitiyteen oman taaperonsa kanssa.
pph:lla osittain jo 2 kk:n ikäisestä alkaen ja minulla ei ole asiasta minkään sortin traumoja. Välit vanhempiin ovat hyvät, olen kaikin puolin tasapainoinen ja onnellinen ihminen, jolla on hyvä parisuhde ja paljon ystäviä. Olen myös hyvä ja sitoutunut äiti.
Kyllä, olen ap:n kanssa samaa mieltä siitä että 1v 3kk on hyvin pieni päiväkotiin. Kuitenkin, tilanteet ovat erilaisia. Jos lapsi on vain pakko viedä sinne niin ei siihen maailma kaadu! Lisäksi lapset ovat hyvin erilaisia. Oma lapseni on juuri nyt 1v 3kk ja hän olisi ollut aivan palasina hoitoon viemisestä 11-13 kuukauden iässä kun eroahdistus oli pahimmillaan mutta nyt hän on hyvinkin reipas ja hyvin kiinnostunut muista lapsista.
Jään toiselle äitiyslomalle joten olen iloinen ettei minun tarvitse viedä häntä hoitoon, mutta en myöskään usko että hänen tulevaisuutensa olisi ollut jotenkin pilalla, jos näin olisi täytynyt tehdä.
Onnellisia ja tasapainoisia lapsia kasvaa hyvin monella tapaa. Se alkaako päiväkotielämä 1-vuotiaana vai 4-vuotiaana ei todellakaan kerro ja ennusta kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että rivien välistä henkii äidin vastuu, vaikka onhan sillä lapsella isäkin, ja koko suku.
Äidin siis pitäisi olla lapsen kanssa kunnes hän on kolmevuotias tai sitten äidin pitäisi hommata lapsi perhepäivähoitoon.
Meidän lasta ei viety perhepäivähoitoon, koska pelkäsimme, että saamme ehkä huonon hoitajan. Olin kuullut kauhujuttuja perhepäivähoitajista, jotka sulkevat kiukuttelevan lapsen pimeään komeroon yms.
Joten veimme hänet tarhaan.
Mutta yhtä lailla kuin äiti on vastuussa, niin onhan isäkin vastuussa. Molempien lapsihan se pienokainen on.
Ehkä pitäisi enemmän mainostaa isien mahdollisuutta hoitovapaaseen (onko sitä, en ole varma). Ainakin minusta oli hyvin raskasta olla vastuussa pienestä elävästä ihmisestä ihan yksin, koska työni ei ole hoitoalalla, vaan ihan toisenlaisessa ympäristössä. Joka tapauksessa molempia vanhempia pitäisi valmentaa ottamaan vastuuta.
Useinhan isät eivät esim. vie lapsiaan lääkäriin tai jos vievät, niin eivät muista, mitä lääkäri on sanonut. Näin siis ainakin meillä! Jos lapsi on sairas, niin isä vain katsoo huuli pyöreänä, että mitä, oletko nyt ihan varma, että lääkäriin on mentävä ja mitä se lääkäri voi nyt muka lapsen hyväksi tehdä ja miten auttaa. Joten taas on äidin vietävä muksu lääkäriin toivoen, että jonkinlainen apu löytyy.
Itse edustan tuota hirviöäitien ryhmää, joka vei lapsensa päiväkotiin juuri tuossa 1 v 3 kk iässä. Minulla ei ilmeisesti sitten "pää kestänyt", kun halusin palata mielenkiintoiseen, monella tapaa ( - myös taloudellisesti) palkitsevaan työhöni, vaikka miehen palkallakin olisimme tulleet toimeen.
Vieläpä halusin lapsen mielummin päiväkotiin kuin pph:lle (joita täällä päin ei kyllä paljoa olekaan).
Ja voi, kaikki on mennyt hienosti. Pk:ssa on aivan ihana henkilökunta ja kotoisa tunnelma. Lapsi on viihtynyt loistavasti ja nyt runsaan vuoden pk-kokemuksella on tasapainoinen ja hyvinvoiva napero.
Vaikka työ on minulle tärkeää, teen ihan normaalinpituisia 38 tunnin työviikkoja ja yhteistä aikaa vietämme monta tuntia joka ilta, lisäksi tietysti viikonloput ja pitkät lomat. Luonnollisesti olen valmis tinkimään omista harrastuksistani ym. omista menoistani ja haluan viettää vapaa-aikani perheen parissa.
Pahinta kaikesta on tietysti se, että koen olevani hyvä äiti lapselleni ja todennäköisesti tulen toimimaan ihan samalla tavalla seuraavankin, nyt tuloillaan olevan lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut päänkestämisestä kyse vaan siitä että joku kompromissi pitää aina valita. Ei kaikki pysty olemaan työelämän ulkopuolella 6 vuotta putkeen. Sitten syntyi pian toinen lapsi ja ollaan oltu yhdessä nyt vuosia kotona. Koen olevani erityisen hyvä ja omistautuva äiti. Olen palailemassa töihin ja olen hyvin tyytyväinen äitiyteeni ja niiden kanssa viettämääni aikaan. Joka paikassa kehutaan että lapseni ovat erityisen kivoja, iloisia ja tasapainoisia. Mahtaako itseäsi painaa äitiydessäsi jokin, kun on niin suuri tarve muita ihmetellä?
no voi voi